ATI julkaisi kesäkuun 1. päivä CrossFire-tekniikan, joka on suora vastine NVIDIAn hyvin porskuttavalle SLI:lle. CrossFiren esilletulo ei ole kuitenkaan ollut aivan yhtä ongelmatonta, kuin mitä se on ollut SLI:llä, sillä kaapeliongelmien jälkeen kuluttajille näkyvintä on ollut CrossFire Edition -näytönohjainten erittäin rajallinen saatavuus. Muropaketti tutki CrossFireä syyskuun lopulla ja testasi ATIn referenssiemolevyn ohella laitteiston suorituskykyä Radeon X850 XT PE -näytönohjaimilla. Radeon X850 XT PE CrossFire Edition on itse asiassa vieläkin nopein CrossFire Edition -näytönohjain, sillä suorituskykyisintä kärkeä edustavan Radeon X1800 XT:n CrossFire Edition -versiota ei ole toistaiseksi saatavilla.

Tässä artikkelissa perehdytään ensimmäiseen markkinoille saapuneeseen CrossFire-emolevyyn, DFI LanParty UT RDX200 CF-DR:ään, jota on saatavilla myös Suomesta. CrossFire-emolevyt on suunnattu pienelle markkinasegmentille todellisille pelaajille ja valitettavasti tämä näkyy myös hinnoissa, sillä DFI:n malli kustantaa jälleenmyyjästä riippuen lähemmäs 250 euroa. Normaalin emolevykatsauksen jälkeen artikkelin loppupuolella testataan ylikellottamista ja verrataan suorituskykyä DFI:n nForce4 SLI -piirisarjalliseen emolevyyn. Jos CrossFire on vielä tässä vaiheessa jäänyt tekniikkana hämärän peittoon, on syytä ottaa pikainen kertaus Muropaketin ATI CrossFire -artikkeliin ennen tämän artikkelin pidemmälle jatkamista.

Muropaketti, ATI CrossFire

DFI LanParty UT RDX200 CF-DR

DFI LanParty UT RDX200 CF-DR on pakattu kantokahvalliseen pahvilaatikkoon, jonka punapainotteisessa etukyljessä koreilee tietokonepelaaja. Yläreunassa näkyy selvästi emolevyn malli ja valmistaja, kun taas oikeassa reunassa on logoin ilmaistu, mitä kaikkia prosessoriperheitä emolevy tukee ja mikä piirisarja siinä on.

DFI:n LanParty-sarjan emolevyissä oheisvarustelu on ollut runsaimmasta päästä, mutta uuden CrossFire-emolevyn myötä se on kärsinyt pientä inflaatiota. Tämä on toisaalta hyvä asia, sillä aiemmankaltaisella varustelulla emolevyn hinta kiikkuisi luultavasti jossain 300 euron tietämillä.

RDX200 CF-DR:n käyttöön liittyvää paperimateriaalia on mukana reilusti ja kahden ohjekirjan ohella mukana tulee pika-asennusopas, takuulappu ja oikaisulappu ohjekirjan tietoihin. Lisäksi pakkauksen uumenista löytyy ajuri-CD-levy, I/O-suojalevy, erillinen kortti varustettuna ääniliitännöillä ja mm. tarroja ja muovilevy näppäimistöön.

Perinteisiin lattakaapeleihin asti DFI ei ole sentään joutunut perääntymään, vaan emolevyn mukana on kaksi keltaista pyöristettyä IDE-kaapelia ja yksi diskettiasemakaapeli. Kiintolevyjä varten Serial ATA -kaapeleita toimitetaan nelin kappalein ja kaksiliittimellisiä Serial-ATA-virta-adapterikaapeleita kaksin kappalein.

Pikaisella katsauksella RDX200 CF-DR näyttää hyvin pitkälle samanlaiselta emolevyltä, kuin nForce4 SLI -piirisarjaan perustuva nF4 SLI-DR. Tarkempi tutkinta paljastaa muutamia mielenkiintoisia ratkaisuja, joista näkyvin on muistiliittimien sijoittaminen prosessorikannan vasemmalle puolelle.

North- ja southbridge-piirit on sijoitettu emolevyn alareunaan aivan vierekkäin ja näistä ylempi Xpress 200 CrossFire Edition -piiri on varustettu aktiivijäähdytyksellä, kun taas alemman SB450-piirin päällä on ainoastaan siili. Virransyöttö löytyy prosessorikannan oikealta puolelta virtaliittimien vierestä ja I/O-liitinrivistössä on aukko mukana tulevalle ääniliitinkortille. Piirilevyn osalta väri on pysynyt mustassa ja liittimet ovat edelleen pääsääntöisesti kirkkaan keltaiset.

Kahta CrossFire Edition -näytönohjainta varten PCI Express x16 -liittimiä on kaksi kappaletta ja CrossFire-tilassa PCI Express x16 -väylä jaetaan kahdeksi PCI Express x8 -väyläksi. Vastaavasti yhtä näytönohjainta käytettäessä koko väylän nopeus kohdistuu yhteen liittimeen ja sen jakaminen tapahtuu automaattisesti ICS 530785A -piirillä. Tästä syystä DFI:n nF4 SLI-DR -emolevyn tapaan jumpperirivistöjä ei tarvitse vaihtaa pinnien välillä, eikä ATIn Xpress 200 CrossFire Edition -referenssiemolevyn tapaan toiseen liittimeen tarvitse kiinnittää piirilevyä.

PCI Express x16 -liittimien väliin jää yksi PCI Express x1 -liitin, jonka sijoittelu on hyvin harkittu. Jos käytössä on kaksi korttipaikkaa haukkaava jäähdytysratkaisullinen näytönohjain, kyseinen liitin jää lähes poikkeuksetta coolerin alle. DFI on kuitenkin jättänyt PCI Express x16 -liittimien väliin tilaa kaksi korttipaikkaa, joten massiivisilla näytönohjaimilla PCI Express x1 -liitin jää edelleen vapaaksi. Tämä ilahduttanee myös rankemmilla jäähdytyskeinoilla, kuten kompressoreilla, kuivajäällä ja LN2:lla, ylikellottavia, sillä näytönohjainten väliin jäävään tilaan saa helposti sovitettua esimerkiksi kuparikulhon. Lisäksi reunimmaisena on kolme perinteistä PCI-liitintä.

PCI Express x16 -liittimien väliin jää myös Marvelin valmistama 88E8053-NNC-piiri, joka on PCI Express -väylän päässä ja pitää huolen gigabitin verkkoyhteydestä. Emolevyn reunassa on lisäksi kolme piiri, joista vasemmanpuoleisin on ITE IT8712F-A -I/O-piiri, keskimmäinen Marvellin toinen 88E8001-LKJ-mallinen gigabitin verkko-ohjainpiiri ja oikeanpuoleisin VIAn VT6307-FireWire-piiri.

Emolevyn alakulma on aivan täynnä komponentteja, eikä niiden läpi piirilevyn musta värin paljoa paista. Kromatun siilin ja tuulettimen alla jyllää Xpress 200 CrossFire Edition- ja vastaavasti mustan siilin alla SB450-piiri. Southbridgen vieressä on neljä keltaista Serial ATA -liitintä ja lisää näitä löytyy nelin kappalein alimman PCI-liittimen läheisyydestä. Jälkimmäisiä Serial ATA -liittimiä ohjaa Silicon Imagen Sil3114CT176 -piiri, joka tukee kiintolevyjen asettamista RAID 0-, 1-, 0+1- ja 5-tasoon.

DFI pysyttelee tukevasti vielä diskettiasemaliittimen kannalla ja se löytyy 90 asteen kulmassa piirilevyyn nähden BIOS-piirin vierestä. Vastaavasti patterin vieressä on virta- ja reset-painokytkimet, mitkä ovat erittäin kätevät, kun emolevyä käytetään esimerkiksi ylikellotussessioissa kotelon ulkopuolella. Luonnollisesti emolevyn alakulmassa on myös normaalit pinnit mm. virta- ja reset-kytkintä ja ledejä varten, ja ne on värikoodattu asennuksen helpottamiseksi.

Muistiliittimiä emolevyssä on neljä kappaletta ja ne on sijoitettu poikkeuksellisesti I/O-liittimien viereen jättäen prosessorikannan niiden oikealle puolelle. Muistiliittimet ovat niin ikään värikoodattu ja eroteltu keltaisella ja oranssilla värillä kanavan mukaan, eli kahta muistikampaa käytettäessä ne on syytä kiinnittää samanvärisiin liittimiin. Kuvassa näkyvä musta liitinkanta on tarkoitettu ääniliitinkortille.

Socket 939 -prosessorikantaa ympäröi keltainen kiinnityskehikko, jonka ympärillä vastaavasti on viisi alumiinisiiliä jäähdyttämässä kuumina käyviä virransyötön komponentteja. Jännitehäviöitä on pyritty minimoimaan asettamalla sekä 24-pinninen ATX-virtaliitin että kahdeksanpinninen lisävirtaliitin aivan nelivaiheisen virransyötön viereen. Lisäksi näiden vieressä on kaksi IDE-liitintä CD/DVD-asemia ja vanhempia IDE-kiintolevyjä varten.

I/O-liitinrivistö on vakiona varsin autio, sillä PS/2-liittimien vieressä on S/PDIF-sisään- ja ulostuloliittimet, kuusi USB 2.0-, FireWire- ja kaksi verkkoliitintä. Mukana tulevalla ääniliitinkortilla liitinrivistö kasvaa vielä linjasisääntulo-, etukaiutin-, mikrofoni-, keskikaiutin/subwoofer-, takakaiutin- ja sivukaiutinliittimellä.

BIOS

NVIDIA nForce4 SLI -piirisarjalliseen nF4 SLI-DR -emolevyyn verrattuna DFI ei ole tehnyt RDX200 CF-DR:ään BIOS:n osalta suuria muutoksia ja ylikellotusmahdollisuudet loistavat aiempaan tapaan. Väylätaajuutta on mahdollista nostaa yhden MHz:n pykälin aina 500 MHz:iin saakka ja lisäksi Genie BIOS Settings -sivulta löytyy mm. HTT- ja prosessorin kertoimen valintamahdollisuudet. Ainoa moitteen sana BIOS:sta tulee PCI Express- ja PCI-väylien kellotaajuuksien säätömahdollisuuksien uupumisesta.

Samaisen sivun alalaita on pyhitetty jännitteiden säätö- ja monitorointikohteisiin. Prosessorille syötettävää jännitettä voi nostaa CPU VID Controlin kautta 0,8 voltista 1,55 volttiin 0,025 voltin pykälin ja lisäksi Special Controlilla jännitettä pystyy vielä nostamaan enintään 36 prosenttia asetetusta arvosta eli 2,1 volttiin.

Muistijännitteen pystyy asettamaan erittäin tarkasti, sillä nostot tapahtuvat noin 0,03 voltin välein ja yltävät aina huimaan neljään volttiin saakka. PCI Express -väylän jännitteelle löytyy 1,8 ja 1,9 voltin valinnat ja northbridgen eri jännitteille sekä HyperTransport-väylälle 1,2; 1,3; 1,4 ja 1,5 voltin valinnat. Sivun alalaidassa on viimeisenä listattuna prosessorin, HyperTransport-väylän, PCI Express -väylän ja muistin jännitearvot.

Muistien viilailumahdollisuudet ovat vähintäänkin kiitettävät, sillä Genie BIOS Settings -sivulta valitulta alasivulta löytyy useampaa kymmentä eri valintaa. Samaiselta sivulta saa säädettyä myös muistien kertoimen, joita niin ikään on valittavana pitkä lista.

PC Health Status -sivu käsittää mahdollisuudet sammuttaa tietokone prosessorin lämpötilan noustessa tarpeeksi korkealle sekä sammuttaa ja käynnistää prosessori-, laite- ja northbridge-tuulettimet tietyissä lämpötiloissa. Lisäksi sivulla on pitkä lista eri jännitelinjojen, lämpötilojen ja tuulettimien kierrosnopeuksien arvoja.

Varsinkin ylikellottajille tärkeä sivu on CMOS Reloaded, missä voi tallentaa BIOS-asetuksia, jolloin pieleen menneen ylikellottamisen ja BIOS:n nollaamisen jälkeen asetukset saa palautettua parin näppäimen painalluksella. BIOS-asetuksia on mahdollista tallentaa muistiin neljään eri paikkaan.

Testikokoonpano

Testeissä DFI LanParty UT RDX200 CF-DR -emolevyyn kiinnitettiin kaksiytimellinen kahden gigahertsin kellotaajuudella toimiva AMD Athlon 64 X2 3800+ -prosessori ja Kingstonin 512 megatavun KHX3200 ULL -muistikampapari. Näytönohjaimeksi valittiin NVIDIAn GeForce 7800 GTX ja sen kanssa käytettiin uusimpia virallisia ForceWare 81.95 -ajureita.

Kaikkia osia ajettiin vakiokellotaajuuksilla, mutta suorituskykymittauksia vertaillessa on syytä pitää mielessä, että vertailuna käytetyn nForce4 SLI -piirisarjallinen DFI LanParty nF4 SLI-DR -emolevyn väylätaajuus oli aavistuksen korkeampi. Siinä missä DFI:n CrossFire-emolevyn väylätaajuus oli tasan 200 MHz, oli se nForce4 SLI -emolevyssä 200,9 MHz.

• AMD Athlon 64 X2 3800+
• 2x Kingston KHX3200 ULL 512 MB (2-5-2-2)
• 2x Seagate Barracuda SATA V 120 GB
• Tagan 480 W
• DFI LanParty nF4 SLI-DR
• DFI LanParty UT RDX200 CF-DR
• Windows XP SP2
• NVIDIA ForceWare 81.95

Testitulokset

Suorituskykymittaukset aloitettiin perinteisellä piin likiarvon laskemisella SuperPI:llä kahdeksan miljoonan desimaalin tarkkuudella. Odotetusti erot ovat hyvin pienet, mutta ehkä hieman yllättävästi CrossFire-emolevy on nForce4 SLI:n korkeammasta väylätaajuudesta ja samalla prosessorin kellotaajuudesta huolimatta sekunnin edellä.

Everestillä testattiin muisteja ja lukutestissä nForce4 SLI ottaa pienen etumatkan, joka kasvaa entisestään kirjoitustestissä, missä CrossFire jää 19 prosentin päähän nForce4 SLI:stä. Viiveitä mitatessa erot ovat jälleen pienet ja CrossFire on edellä parilla prosentilla.

CDex:llä pakattiin 1,2 gigatavun kokoinen WAV-tiedosto 5.5-laatuiseksi OGG-tiedostoksi. NForce4 SLI -emolevy suoriutuu pakkausoperaatiosta kolmessa minuutissa ja 15 sekunnissa, kun CrossFirellä kestää vastaavassa operaatiossa kolme sekuntia eli 1,5 prosenttia kauemmin.

WinRAR:lla pakattiin 804 megatavua mm. peli-, musiikki-, asennus-, kuva- ja videotiedostoja RAR-muotoon parhaimmalla mahdollisella laadulla. NForce4 SLI ottaa jälleen pienen etumatkan ja saa pakattua tiedostot viisi sekuntia CrossFireä rivakammin. Eroa syntyy emolevyn välillä noin prosentti.

Auto Gordian Knottia käytettiin apuna 466 megatavun kokoisen VOB-tiedoston pakkauksessa, mikä puristettiin 200 megatavun kokoiseksi XviD-tiedostoksi. Emolevyt suoriutuvat pakkausoperaatiosta jälleen kerran aivan rinta rinnan ja nForce4 SLI pakkaa ainoastaan 0,1 fps CrossFireä nopeammin. Ero kaventuu vajaaseen prosenttiin.

Photoshop CS2:lla tehtiin testi, jossa avattiin RAW-tiedosto kaksinkertaisessa koossa, kuvaan ajettiin Gaussian Blur- ja Reduce Noise -filtterit, pienennettiin, lisättiin reunus ja suljettiin. Operaatio toistettiin kolmella kuvalla ja mitattiin tähän kulunut aika. Vähemmän yllättävästi erot ovat jälleen hyvin pienet ja nForce4 SLI on vain sekunnin nopeampi, eron ollessa näin reilu prosentti.

Cinebench 2003:lla testattiin renderöintinopeutta ja ohjelmalla ajettiin xCPU-testi, joka osaa ottaa irti hyödyn testissä käytetystä kaksiytimellisestä prosessorista. Kuva renderöityy nForce4 SLI -emolevyllä 0,2 sekuntia nopeammin, mikä tarkoittaa CrossFirelle 0,4 prosentin tappiota.

Viimeisenä testinä ajettiin 3DMark05, missä nForce4 SLI on johdossa noin 70 pisteellä eli hieman vajaalla prosentilla.

Ylikellotus

Emolevyn BIOS:n tarjoamia ylikellotusmahdollisuuksia testattiin luonnollisesti myös käytännössä, mutta AMD Athlon 64 X2 3800+ -prosessori sai väistyä Athlon 64 FX-57:n tieltä ja samalla muistit vaihdettiin kahteen Mushkin Redline XP 4000 512 MB -kampaan. Tarkoituksena oli testata, kuinka tehokkaasti RDX200 CF-DR:llä saataisiin ylikellotettua muisteja, HyperTransport-väylää ja prosessoria nestemäisen typen avustuksella. DFI:n nF4 SLI-DR -emolevyllä samaisia muisteja on ajettu kireillä muistiasetuksilla ja 3,5 voltin käyttöjännitteellä noin 266 MHz:n muistiväylällä, joten tavoitteena oli päästä ainakin tähän muistiväylään.

AMD Athlon 64 FX-57:n kerroin laskettiin 10:een ja samalla BIOS:sta valittiin muistijännitteeksi 3,47 volttia. Lisäksi muistikampojen päälle asetettiin lappeelleen 80 millimetrin tuuletin liikuttamaan ilmaa. Muistit toimivat testin aikana 1:1-kertoimella eli samalla kellotaajuudella kuin kokoonpanon väylätaajuus. Tietokone pyöräytettiin Windowsiin 255 megahertsin kellotaajuudella, joka ei tuottanut minkäänlaisia ongelmia. SuperPI kahdeksan miljoonan desimaalin tarkkuudella rullasi läpi myös 250 MHz:n kellotaajuudella, joten väylätaajuuden nostamista jatkettiin pienin pykälin. Lopulta päästiin 266 MHz:n kellotaajuuteen, joka osoittautui myös RDX200 CF-DR:llä viimeiseksi täysin vakaaksi pykäläksi. 268 MHz:llä SuperPI 8M saatiin ajettua kerran läpi, mutta kokoonpano kaatuili viimeistään Everestin muistitesteissä.

Muistiväylän jälkeen testattiin nopeasti vielä HyperTransport-väylän kellotaajuuden nostamista. Vakio-BIOS:lla kellotaajuus saatiin nostettua 270 MHz:iin, mikä osoittautui täysin vakaaksi, mutta yhdenkin megahertsin korotus aihetti sen, ettei kokoonpanoa enää tunnistanut kiintolevyjä BIOS:n latauksen jälkeen. Tämän jälkeen testasimme ylikellottamista 11/02/2005-versiollisella Beta-BIOS:lla, millä päästiin 328 megahertsin HTT-kellotaajuuteen. 330 MHz:llä SuperPI kaatui ajossa ja 333 MHz:llä kokoonpano kaatui välittömästi. Mielenkiintoinen seikka oli, ettei northbridgen jännitteen nostaminen parantanut ylikellotustuloksia.

Myös ClockGen tukee kyseisellä emolevyllä ylikellottamista ja se on saatavilla osoitteesta:

http://www.cpuid.com/download/ClockGen.zip

Vastaavasti Beta-BIOS on saatavilla osoitteesta:

http://us.dfi.com.tw/Upload/BIOS/rdx2b02.zip

Klikkaa suurentaaksesi kuvan

Kun muisteja ajettiin 2-5-2-2-muistiasetuksilla 3,47 voltin käyttöjännitteellä ja tarkasti ottaen 266,8 megahertsin kellotaajuudella, prosessorin kellotaajuudeksi muodostui 2668 MHz (10 x 266,8 MHz). SuperPI 8M saatiin tällöin ajettu läpi viiden minuutin ja 33 sekunnin aikaan.

Klikkaa suurentaaksesi kuvan

HyperTransport-väylän ylikellotustesteissä päästiin 3x-kertoimella ja Beta-BIOS:lla siis 328,1 megahertsin lukemaan. Muistit toimivat tällöin 262 MHz:n ja prosessori 8x-kertoimella 2624,5 MHz:n kellotaajuudella. Kokoonpano suoriutui SuperPI 8M:stä tällöin viidessä minuutissa ja 40 sekunnissa eli seitsemän sekuntia muistiväylän ylikellotustulosta hitaammin. Tosin on syytä pitää mielessä, että tällöin prosessorin kellotaajuus oli myös yli 40 MHz alempi.

Vertailuksi DFI LanParty nF4 SLI-DR -emolevyllä muistit ja prosessori asetettiin toimimaan samoilla kellotaajuuksilla. Muistien kellotaajuus saatiin Clockgen-ohjelmalla säädettyä lähimmilleen 266,4 MHz:llä, eli prosessorin kellotaajuus oli hieman alhaisempi kuin DFI:n CrossFire-emolevyllä. Ylikellotettuna CrossFire-kokoonpano suoriutuu piin likiarvon laskemisesta kaksi sekuntia nopeammin.

SuperPI 8M:n ohella muisteja testattiin vielä Everest-ohjelmalla, jolla lukutesti osoittaa nForce4 SLI -emolevyn olevan normaalien suorituskykymittauksien tapaan johdossa. Eroa on CrossFire-emolevyyn 113 MB/s, kun vastaava ero lukutestissä on 168 MB/s. Viiveiden osalta tilanne kääntyy ympäri ja nForce4 SLI on CrossFireä edellä puoli millisekuntia. HTT-ylikellotustuksella lukutesti jää kolmikon viimeiseksi, mutta kirjoitustestissä tulos on muistiväylän ylikellotustestiä parempi. Muistien viiveitä testatessa takkiin tulee 1,4 millisekuntia.

Klikkaa suurentaaksesi kuvan

Viimeisenä ylikellotustestinä CABNE 0528GPMW -koodillisen AMD Athlon FX-57 -prosessorin päällä ollut vakiocooleri vaihdettiin kuparikulhoon ja prosessori jäähdytettiin nestemäisen typen avulla -100 asteeseen. 1,8 voltin käyttöjännitteellä prosessoria ajettiin yli 3700 megahertsin kellotaajuudella. SuperPI 8M saatiin ajettua läpi 3722,8 MHz:n kellotaajuudella (248,2 MHz x 15) aikaan 4:14 ja kevyempi SuperPI 1M 3751,2 MHz:n kellotaajuudella (250,1 MHz x 15) 22,7 sekunnissa.

Loppusanat

Siinä missä ATIn kahden näytönohjaimen CrossFire-tekniikkaa tekee edelleen vasta tuloa, NVIDIAn SLI-tekniikka hallitsee markkinoita suvereenisti. ATIn suurimmat ongelmat kesäkuisen julkaisun jälkeen ovat liittyneet tuotteiden saatavuuteen ja CrossFire Edition -näytönohjaimia ei ole saatavilla oikeastaan lainkaan. ATIn halvempia, kuten Radeon X1300 -sarjan, näytönohjaimia pystyy ajamaan CrossFire-tilassa kahdella normaalilla näytönohjaimella ja ilman ulkoista kaapelia. Näiden kanssa CrossFiren tarkoitus pitää ATI suorituskykykilvassa NVIDIAn kanssa ei ole kuitenkaan mitään merkitystä. Odotukset kohdistunevatkin tulevaan Radeon X1800 CrossFire Edition -näytönohjaimeen, joka tullaan aikanaan testaamaan myös Muropaketin toimesta.

CrossFire-emolevyjen valikoima on toistaiseksi erittäin niukkaa ja Suomesta ainoa vaihtoehto on DFI:n LanParty-tuoteperheeseen lanseerattu UT RDX200 CF-DR. Emolevy on ominaisuuksien puolesta hyvin pitkälle sama emolevy, kuin kauan ylikellottajien suosiota vaalinut nForce4 SLI -piirisarjaan perustuva nF4 SLI-DR. Artikkelin puitteissa DFI:n CrossFire-versio ei jää nForce4:n varjoon ja emolevyt pärjäävät suorituskykymittauksissa ja ylikellotustesteissä käytännössä yhtä hyvin.

DFI LanParty UT RDX200 CF-DR vakuutti Muropaketin toimituksen ja se tulee olemaan varma hitti ylikellottajapiireissä. Joskin emolevyllä on ilmennyt ongelmia eri tietokonesivustojen keskustelualueilla käydyissä keskusteluissa, mutta suurin osa saatu korjattua BIOS-päivityksellä. Emolevyn laajamittaista leviämistä normaalien kuluttajien koneisiin estää varmimmin sen korkea hinta ja Suomessa hinta liikkuu lähemmäs 250 eurossa, joten samalla rahalla normaaleita emolevyjä saa kaksin kappalein. Jos hinta ei ole ongelma ja tiedossa on, että Radeon X1800 XT -näytönohjaimia tulee kotelon sisältä aikanaan löytymään kaksin kappalein, on DFI LanParty UT RDX200 CF-DR oikea valinta.

>> Etusivulle

Ville Suvanto 30. marraskuuta 2005