Nokia ennen MeeGoa: OSSO ja Maemo

Nokialla kehitettiin vuodesta 2005 lähtien hyvin pienellä porukalla ja resursseilla Linux-pohjaista Maemo-käyttöjärjestelmää ja siihen perustuvia laitteita. Tiimi tunnettiin nimellä OSSO (Open Source Software Operations) ja erään alusta asti mukana olleen mukaan, tavoitteena oli tuote, joka muuttaisi maailman. OSSO-tiimin nimi vaihtui vuonna 2007 ensin Maemo-tiimiksi ja vuonna 2010 Nokian ja Intelin yhteistyösopimuksen seurauksena MeeGo-tiimiksi. Ryhmää veti alusta alkaen Ari Jaaksi, joka erosi Nokialta lokakuussa 2010 ja siirtyi HP:lle webOS-käyttöjärjestelmän kehityksen pariin.

Nokia N770

Kaksi ensimmäistä laitetta olivat vuonna 2005 julkaistu N770 ja sen seuraaja vuonna 2007 julkaistu N800, jotka kehitettiin hyvin pienillä resursseilla. Koska tiimi oli pieni, vain muutamia kymmeniä talon sisäisiä työntekijöitä, ohjelmistokehitys oli ketterää ja tuloksia syntyi hyvin nopeasti.

Nokia N800

Kehitystä hidastamassa ei ollut turhaa byrokratiaa ja työntekijät kuvailivat tuotteiden kehittämistä leikkikentäksi. Tuotteet tehtiin suureksi osaksi alihankintana ilman katto-organisaatiota tai tukea tiettyjen sektorien ammattilaisilta. Yhteneväisyys Nokian muuhun portfolioon (konsistenttius) puuttui ja valmiissa tuotteissa oli laatuongelmina. Pienistä resursseista ja alihankinnasta johtuen komponenttien valinnassa hinta oli aina ensimmäinen peruste, tilanvienti toinen ja raudan suorituskykyä paikkailtiin ohjelmistoilla niin hyvin kuin pystyttiin. Ohjelmistokehittäjiä kulujen leikkaaminen ei varsinaisesti motivoinut, kun materiaalikustannuksissa oli säästetty huonon komponentin valinnassa ja sen seurauksena oli luvassa pari viikkoa stressiä suorituskyvyn optimoinnista.

Lähes kaikki haastattelemamme nokialaiset totesivat, että Nokialla ostettiin aivan liikaa alihankintaa. Tietyn osaamisen rakentaminen yhtiön sisälle tyhjästä on kallista ja aikaa vievää ja OSSO-tiimin resurssit olivat rajalliset.

Ongelmia riitti runsaasti, kun alihankkijoiden tekemän työn laadusta ei pystytty pitämään tarpeeksi hyvin kiinni ja sopimuksia ei valvottu kunnolla. Alihankkijat saattoivat vedättää sopimuksissa vaihtamalla projektin alkamisen jälkeen aluksi mukana olleet pätevät asiantuntijat kokemattomampiin tekijöihin. Esimerkkeinä kerrottiin muun muassa Intiassa toteutetun koodin huono taso sekä kommunikointiongelmat kiinalaisten ja japanilaisten kanssa heidän heikon englannin osaamisen takia. Näistä seurasi Suomen päässä projektipäälliköille lisätöitä ja viivästyksiä, kun virheitä tai huonoa työn laatua korjattiin.

Samaan aikaan tiimin koko kasvoi ja byrokratia alkoi lisääntyä. Tästä seurauksena oli ketteryyden väheneminen ohjelmistokehityksessä, mikä hidasti kehitystä. Varsinkin MeeGo-tiimin aikaan kehittäjiltä tulleita parannusehdotuksia oli vaikea saada läpi ja monet saattoivat sen johdosta jopa jättää parannusehdotukset tekemättä.

Eräänä esimerkkinä kerrottiin Swipe-käyttöliittymän ylhäältä alas pyyhkäisyele, joka sulkee sovelluksen. Ehdotus tyrmättiin heti, mutta kehittäjä ei ollut antanut periksi, vaan jakanut esimerkin toiminnallisuudesta muiden testattavaksi. Lopputuloksena oli Nokian sisäiseen bugien raportointiin tarkoitettuun Bugzillaan syntynyt useiden satojen viestien keskusteluketju aiheesta, jossa tapeltiin johdon ja kehittäjien kesken.

Johdon puolelta tiedettiin edellä mainittu helppo pyyhkäisyele sovelluksen sulkemiseksi. Moniajon kehityksen kannalta oltiin kuitenkin päätetty, että laitteen pitää pystyä toimimaan ilman sitä. Oletuksena oli ettei suurin osa käyttäjistä tulisi koskaan löytämään sulkemistoimintoa ja samalla haluttiin varmistaa, että testaajat ja kehittäjät keskittyvät moniajoon. Pelkona oli ettei kukaan olisi käyttänyt moniajoa tehokkaasti, jos toiminto olisi ollut kehitysvaiheessa päällä koko ajan. Lopulta ominaisuus saatiin mukaan ja PR 1.1 -ohjelmistopäivityksessä se oli käytössä jo oletuksena.

Ensimmäiset merkit tulevasta Nokian sisäisestä kahden alustan kilpailusta nähtiin vuoden 2007 lopulla julkaistussa N810-laitteessa, joka tuli markkinoille ilman puhelinominaisuutta. Kyseessä olisi ollut Nokian ensimmäinen Maemo-puhelin, mutta päätös puhelinominaisuuden pois jättämisestä oli kuulemma täysin poliittinen.

Nokia N810

Erään haastattelemamme Maemo-tiimiläisen mukaan Symbian-tiimin johtohenkilöiden pelkona oli, että N810 kilpailisi suoraan Symbian-Communicatorin kanssa. Tästä alkoi Symbian- ja Maemo-tiimin taistelu Nokian sisällä, sillä monien mielestä jo 2005–2006 oli selvää, että Symbian oli vanha ja jalkoihin jäävä alusta. Myös tehokkaan kosketuskäyttöliittymän lisääminen siihen oli haastavaa.

N900

N810-laitteen julkaisun jälkeen Maemo-tiimin sisällä mietittiin parin kuukauden ajan massoille tarkoitettua älypuhelinkonseptia.

Alun perin N810:een piti rakentaa pelkästään puhelinominaisuus, mutta projekti muuttui lopulta kokonaan uudeksi Rover-koodinimelliseksi N900-laitteeksi. N900 valmistettiin pääosin samoilla metodeilla kuin aikaisemmat Maemo-laitteet eli erittäin paljon alihankittuna. Konseptia kuvailtiin vaikeaksi, sillä sitä rakennettiin osa kerrallaan ymmärtämättä kuinka paljon aikaa oli käytettävissä. Yllättäen kehitykseen löytyi kuitenkin koko ajan lisää aikaa ja rahaa tehdä enemmän.

N900:ssä oli käytössä Fremantle-koodinimellinen Maemo 5 -käyttöjärjestelmä, jonka Hildon-käyttöliittymä oli kirjoitettu GTK+:lla. N900:n sivussa alettiin kehittää Maemo 6- eli Harmattan-konseptia, jossa käyttöliittymä kirjoitettaisiin kokonaan uusiksi Qt:lla.

Nokia jatkoi Symbianin ja Maemon kehittämistä kosketusnäytöllisiin älypuhelimiin rinnakkain, sillä Symbian myi edelleen hyvin, eikä kukaan osannut arvata, miten Applen iPhone ja Google Android -käyttöjärjestelmään perustuvat puhelimet tulisivat nopeassa aikataulussa mullistamaan älypuhelinmarkkinat. Yrityksen sisällä Maemo-tiimiläisten mielestä Symbian-tiimin johtohenkilöt pelkäsivät omien tehtäviensä puolesta ja pyrkivät asemallaan kaikin tavoin hidastamaan Maemon kehitystä.