Uusimmat

17″ TFT-näytöt

14.08.2003 00:00 Muropaketin toimitus

Monet Muropaketin lukijoista ovat toivoneet juttua litteistä TFT-näytöistä, joten tällä kertaa tutustumme ja vertailemme kahta kohtuuhintaista 17-tuuman aktiivimatriisi-LCD-näyttöä. Artikkelia varten testipenkkiin kannettiin Hitachin CMLSXW174 ja Hyundai ImageQuestin Q17S. Artikkelissa kerrotaan hieman TFT-näyttöjen historiasta ja tekniikasta, esitellään näytöt ja niiden ominaisuudet sekä lopuksi juttua takuuvaihdoista ja käytännön kokemuksista.

Nestekiteiden historia

Nestekiteet havaitsi ensimmäisenä itävaltalainen Friedrich Reinitzer vuonna 1888. Hän sulatti kolesterolibentsoenia ja havaitsi, että se muuttui ensin sakeaksi nesteeksi ja kun lämpötila kasvoi lisää, neste kirkastui. Jäähdytyksen aikana neste muuttui ensin siniseksi ja lopulta se kiteytyi. Nestekiteiden löytämisestä kului pitkä tovi, ennen kuin 1960-luvulla tutkijat havaitsivat, että ulkoisella sähkövarauksella kiteiden valoa läpäisevä ominaisuus muuttui. Lisää nestekiteiden historiasta löytyy alla olevasta linkistä.

A Brief History of Liquid Crystals

Kuvaputki- ja nestekidenäyttöjen rakenne ja tekniikka

Jos kyseessä ei ole nurkassa sijaitseva palvelin tai pelkästään SETI-paketteja laskeva tietokone, sen käyttämiseen tarvitaan näyttö. Normaalissa käytössä tietokoneen eniten käytetty komponentti onkin juuri näyttö, sillä sen välityksellä näemme kaiken mitä tietokoneella tehdään. Näyttö on erittäin tärkeä osa kokonaisuutta myös silmien takia, jotka ovat ihmiselle korvaamattomat. Valitettavan usein uutta tietokonetta hankittaessa näyttöön ei kiinnitetä yhtä paljon huomiota kuin muihin komponentteihin ja huippukoneen rinnalle saatetaan ostaa halvin mahdollinen vaihtoehto.

Markkinoita on pitkään hallinneet kuvaputkinäytöt, jotka ovat suurikokoisia ja kuvanlaadussa on usein havaittavissa geometrisia ongelmia. Kuvaputkinäyttöjen suurin komponentti on ilmatiivis lasiputki. Lasiputken perällä olevaa katodia lämmitetään, jonka seurauksena siitä irtoaa elektroneja. Tämän jälkeen elektronit kiihdytetään sähkökentän avulla kuvaputken pinnalle, johon törmättyään ne vapauttavat energiansa ja saavat aikaan valoa. Sähkökenttä saadaan muodostettua katodin läheisyydessä sijaitsevan anodin avulla. Punaiselle, vihreälle ja siniselle värille on jokaiselle oma elektronisuihku. Elektronisuihkua ohjataan magneettikentän avulla vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas erillisen maskin läpi ja näytön pinnassa olevat punaiset, vihreät ja siniset fosforipisteet muodostavat yhden pikselin.

Litteitä nestekidenäyttöjä (LCD – Liquid Crystal Display) on olemassa passiivisia ja aktiivisia, joista passiiviset ovat harvinaisempia. Niiden ongelmana on hitaat vasteajat ja epätarkka jänniteohjaus. Tietotekniikassa kuvaputkinäyttöjen seuraajat ovat TFT-tekniikkaan (Thin Film Transistor) perustuvat aktiivimatriisi nestekidenäytöt (Active Matrix LCD).

Aktiivimatriisinäyttö rakentuu kahdesta hyvin lähekkäin olevasta lasilevystä, joiden väliin laitetaan nestekidemassaa. Ylemmän levy päälle tulee RGB-kaavan mukaisesti väritetty värisuodatin (punainen, sininen ja vihreä) ja polarisoiva kalvo. Alemman levyn alapuolelle sijoitetaan omalle lasilevylle matriisiin ohutkalvotransistoreita (TFT – Thin Film Transistor) yksi jokaista osapikseliä kohden. 1280×1024-resoluutiossa on yli 3,9 miljoonaa osapikseliä, sillä yksi pikseli muodostuu punaisesta-, vihreästä- ja sinisestä osapikselistä. Jokaista osapikseliä kohti löytyy yksi TFT eli ohutkalvotransistori, kondensaattori ja pikselielektrodi. Jokainen osapikseli on kytketty aiemmin mainittuun matriisiin ja pikseleitä ohjataan aktivoimalla haluttu rivi ja varaus lähetetään oikeaan sarakkeeseen.

Tarkalla jänniteohjauksella jokaisesta väristä saadaan tuotettua 256 eri sävyä eli kaikki kolme väriä ja niiden sävyt yhdistämällä saadaan 16,8 miljoonaa eri värisävyä. Nestekidenäytön toiminta perustuu nestekiteen valoa heijastavien ominaisuuksien muuttamiseen jännitteen avulla. Jännitteen suuruus määrää kuinka paljon nestekiteet kääntyvät ja kuinka paljon valoa pääsee läpi. Seuraavaksi valo osuu värisuodattimeen, jonka jälkeen luodaan yksi pikseli kolmea pääväriä hyväksi käyttäen.

Resoluution muuttaminen ja skaalautuvuus

TFT-näytössä pikselit ovat ennalta määrätyissä paikoissa ja näytöt on optimoitu käyttämään maksimiresoluutiota. Esimerkiksi 17-tuuman näytöille optimaalinen resoluutio on 1280×1024. Pienempään resoluutioon siirryttäessä kuvaa täytyy skaalata pienemmäksi, josta syntyy geometrisia ongelmia. Teoriassa esimerkiksi 1600×1200-resoluutiosta 800×600-resoluutioon siirryttäessä mittakaava on 2:1, joten yhden pikselin muodostamisessa voidaan käyttää neljää pikseliä (2 x 2). Siirryttäessä 1280×1024-resoluutiosta 800×600-resoluutioon, tulee vaakatasossa yhden pikselin suuruudeksi 1,6 pikseliä ja pystytasossa 1,706 pikseliä. Tämän jälkeen näytön ohjausyksikkö päättää valaiseeko se yhden vai kaksi pikseliä, joka näkyy näytöllä esimerkiksi sumuisena tekstinä. Nykypäivänä skaalautuvuus on jo kohtalaisen hyvällä tasolla, mutta ongelma on selvästi havaittavissa.

Näyttöihin liittyviä termejä

Response Time – Vasteaika tarkoittaa pikselin muuttumista tummasta kirkkaaksi (Tr) ja takaisin tummaksi (Tf). Mitä lyhyempi vasteaika on, sitä parempi kuvanlaatu on. Lyhyempi vasteaika tarkoittaa myös pehmeämmin liikkuvaa kuvaa ja ”haamu-efektiä” ei pitäisi ilmaantua. Vasteaika ilmoitetaan millisekunteina. Valitettavasti jotkut valmistajat ilmoittavat vasteajan keskiarvona, joka sekottaa helposti kuluttajaa. Lisää 16 ms ja 20 ms LCD-paneeleista myöhemmin artikkelissa.

Liquid Crystal Display (LCD) – Nestekidenäytön toiminta perustuu nestekiteen valoa heijastavien ominaisuuksien muuttamiseen jännitteen avulla.

CRT – Cathode Ray Tube tarkoittaa perinteistä kuvaputkinäyttöä, jonka toimintaperiaate selitettiin jo yläpuolella.

TFT – Thin Film Transistor eli ohutkalvotranistori löytyy jokaisen osapikselin takaa. Yleisesti nykyään litteiden näyttöjen yhteydessä puhutaan TFT-näytöistä, joka on tekniikka aktiivimatriisinäytön takana.

Digital Video in (DVI) – Näytössä ja näytönohjaimessa käytettävä liitin digitaaliselle signaalille. Kuvassa vasemmalla.

D-Sub 15 pin – Analoginen 15-pinninen liitin näytöille. Kuvassa oikealla.

Contrast Ratio – Kontrastisuhde tarkoittaa kontrastia mustan ja valkoisen värin välillä. Mitä korkeampi suhde on, sitä paremmat värit näyttö pystyy tuottamaan.

Viewing Angle – Katselukulma eli kuinka laajalta alueelta näyttöä voi käyttää. Valmistajat ilmoittavat usein katselukulman erikseen pysty- ja vaakatasossa.

Pixel Errors – Kuolleet pikselit tarkoittavat TFT-näytöissä transistorin hajoamista ja ruudulla pikseli on joko musta tai koko ajan kirkas. Lisää kuolleista pikseleistä ja takuuvaihdoista vielä myöhemmin.

Hitachi CML174SXW

Hitachin CML174SXW-näyttö on väriltään valkoinen ja ulkonäöltään varsin yksinkertainen. Kriittisimmät kuluttajat ovatkin jättäneet näytön hyllyyn ulkonäön takia, sillä siihen ei ole erityisemmin panostettu. Onneksi näytöstä on saatavilla myös musta malli, joka maksaa noin 40 euroa enemmän. Henkilökohtaisesti näytön ulkoasu ei haitannut sillä useiden satojen käyttötuntien jälkeen kuvanlaatu on kuitenkin tärkeämpi tekijä.

Näytön mukana tulee yksinkertaisesti ohjekirja, ajurikorppu, takuulappu, virta-, DVI- ja VGA-kaapelit.

  • Katseluala: 17″ (433 mm)
  • Pikselikoko: 0.264 x 0.264 mm
  • Vasteaika: 16 ms (Tr: 12 ms + Tf: 4 ms)
  • Katselukulma pystysuunnassa: 160°
  • Katselukulma vaakatasossa: 160°
  • Kirkkaus: 260 cd/m2
  • Kontrastisuhde: 400:1
  • Ergonomia: Kääntyy 5° eteen, 30° taakse
  • Paino: 5 kg
  • Virrankulutus: 48 W

Valmistajan antamien ominaisuuksien perusteella näyttö vaikuttaa erittäin hyvältä valinnalta. Katselukulma on pysty- ja vaakasuunnassa melko kattava ja kontrastisuhde 400:1 tyydyttävä. Taustavalon tuottama kirkkaus 260 cd/m2 on molemmissa näytöissä sama ja riittävä.

Hitachi CML174SXW käyttää AU Optronicsin valmistamaa LCD-paneelia, jonka vasteajaksi ilmoitetaan 16 millisekuntia. Vasteaika muodostuu tumman pikselin vaihtumisesta kirkkaaksi (12 ms) ja kirkkaan vaihtumisesta mustaksi (4 ms). Todellisuudessa 16 millisekuntia ei ole aivan oikea termi käytettäväksi, sillä paneeli pystyy näyttämään kerralla vain 262 000 väriä 16,8 miljoonan sijaan.

Esimerkiksi jos pelissä tulee vastaan joku muu kuin paneelin näyttämistä 262 000 väristä paneeli näyttää vaihtoehtoisesti kaksi lähimpää värisävyä. Näytön nopeuden takia ihmissilmä havaitsee vain yhden värin, mutta paneelin täytyy näyttää kaksi väriä. Tästä seuraa tietenkin vasteajan kasvaminen ja 16 millisekunnin vasteaika pitää paikkaansa ainoastaan, jos käytetään niitä 262 000 väriä, jotka löytyvät LCD-paneelista.

DVI-D- ja D-Sub-liitännät analogiselle ja digitaaliselle signaalille on sijoitettu näytön taakse pystyyn, siten etteivät ne edes näy takaa katsottaessa. Asennus voi olla hieman hankala toimenpide jos näytön taakse ei pääse kunnolla ja täytyy arpoa sormituntumalla liitin oikein päin.

Näytön sivussa on erillinen virtakatkaisin ja virtaliitin löytyy näytön takaa vasemmalta puolelta. Sekin on sijoitettu pystyasentoon. Aikaisemmin näytöissä oli virtajohtimen jatkeena ulkoinen virtalähde, mutta useissa nykynäytöissä se on rakennettu jalustan sisään. Hitachin näyttö painaa kokonaisuudessaan viisi kiloa, joten sitä on huomattavasti helpompi kantaa, kuin kuvaputkinäyttöä.

Kuvan säätämiseen liittyvät näppäimet löytyvät näytön etupuolelta alhaalta. Pyöreät näppäimet ovat mukavan kokoiset ja sopivasti ulkonevat, joten niiden käyttäminen onnistuu helposti hieman isompisormiseltakin kaverilta. Keskellä on virtanappi ja vasemmalla puolella olevilla näppäimillä säädetään eri valikoiden arvoja. Lisäksi vasemman puoleisin näppäin palauttaa tehdasasetukset ja hakee kuvan kohdalleen automaattisesti. Virtanapin oikealla puolella olevat näppäimet tuovat esiin valikon ja niillä liikutaan valikoissa oikealle ja vasemmalle.

Hitachin näytön valikossa on paljon eri vaihtoehtoja, mutta valitettavasti puoliakaan asetuksista ei voi muuttaa kuin käytettäessä analogista signaalia. Esimerkiksi kontrastia, väriasetuksia, kuvan leveyttä ja korkeutta ei saa säädettyä lainkaan. Käytännössä käyttäjä pystyy säätämään kirkkautta ja kuvan terävyyttä.

Näytön jalka on hyvin yksinkertainen ja näyttöosaa saa käännettyä vain pystysuunnassa. Yllä olevassa kuvassa näyttö on käännetty ääriasentoon. Korkeussäätöä ei valitettavasti löydy lainkaan. Normaalilla pöydällä Hitachin näyttöä katsotaankin alaviistoon. Onneksi jalusta on sen verran tukeva, ettei näyttö pääse juurikaan heilumaan.

Kuva näytön takaa löytyvistä tiedoista. Lapulta löytyy muun muassa mallinumero, turvallisuusmerkinnät ja valmistusmaa. Testissä ollut näyttö on valmistettu Kiinassa jo vuoden 2002 marraskuussa.

Hitachi CML174SXW -tuotesivut

Hyundai ImageQuest Q17S

Hyundain näyttöihin keskittynyt osasto kulkee nimellä Hyundai ImageQuest. Saimme testiin paljon huomiota herättäneen ja esimerkiksi Tom’s Hardwaren testin voittaneen Q17S-mallin. Heti ensimmäiseksi on syytä kiinnittää huomiota näytön mallimerkintään, sillä markkinoilla on Q17AS- ja Q17S-malleja. S-merkintä tarkoittaa näytön väriä eli hopeaa (Silver) ja A pelkästään analogista D-Sub-liitintä. Ilman A-kirjainta varustetusta mallista löytyy digitaalinen DVI-liitin.

Hyundain Q17S-näytön raamit ovat ohuemmat ylä- ja alapuolelta, mutta paksummat sivuilta. Pakkauksen mukana tulee näytön lisäksi analogisilla D-Sub- ja digitaalisilla DVI-liittimillä varustetut kaapelit, ajuri-CD, USB- ja äänikaapelit sekä A4-kokoinen pikaopas, kuinka näyttö otetaan käyttöön. Hyundain näyttö on siis väriltään hopea ja se on ulkoisesti huomattavasti näyttävämpi kuin Hitachin CML174SXW.

  • Katseluala: 17″ (433 mm)
  • Pikselikoko: 0.264 x 0.264 mm
  • Vasteaika: 20 ms
  • Katselukulma pystysuunnassa: 125°
  • Katselukulma vaakatasossa: 150°
  • Kirkkaus: 260 cd/m2
  • Kontrastisuhde: 450:1
  • Paino: 4,8 kg
  • Virrankulutus: 45 W

Q17S:n katseluala, pikselikoko ja kirkkaus ovat samat kuin Hitachin näytössä. Hyundai valmistaa itse 20 millisekunnin LCD-paneelit ja käytännössä kaikkien muidenkin valmistajien LCD-paneelit 20 millisekunnin vasteajalla ovat Hyundain valmistamia. Näytöt ovatkin siis kuvanlaadultaan lähes identtisiä ja eri valmistajien eroavaisuudet löytyvät säädöistä, ergonomiasta ja ulkoasusta. Hyundain LCD-paneeli pystyy näyttämään kaikki 16,8 miljoonaa väriä vasteajan ollessa 20 millisekuntia, joten mitään yllätyksiä ei pitäisi ilmaantua.

Kontrastisuhde 450:1 on hieman parempi kuin Hitachin näytössä, mutta eroa ei paljaalla silmällä pysty kertomaan. Teoriassa värien pitäisi olla hivenen kirkkaampia. Katselukulmat pysty- ja vaakasuunnassa eivät ole aivan yhtä kattavat kuin Hitachin näytössä, mutta riittävät hyvin peruskäyttöön.

Jalustan takaa löytyy väritykseltään mustat D-Sub- ja DVI-liittimet analogiselle ja digitaaliselle signaalille sekä virtaliitin. Myös Hyundain näytön jalustaan on rakennettu virtalähde ja näytön paino on valmistajan mukaan 4,8 kiloa.

Sivusta löytyy puolestaan kaksi USB-porttia sekä liittimet kaiuttimille ja mikrofonille. Hyundai Q17S:n jalustasta löytyykin sisäänrakennetut kaiuttimet ja USB-hubi. Kotikäytössä näiden hyödystä voi olla montaa mieltä, sillä kaiuttimien laatu ei ole päätä huimaava ja nykypäivän emolevyiltä löytyy parhaimmillaan jo kahdeksan USB-porttia. Näytön jalkaan voi toisaalta kiinnittää kätevästi esimerkiksi digitaalikameran, eikä USB-liitäntää tarvitse lähteä etsimään kotelon takaa.

Kuvanlaatuun liittyviä asetuksia säädellään ohuilla pitkän mallisilla näppäimillä, jotka ovat sijoitettu samaan kohtaan, kuin Hitachin näytössä. Vasemmanpuoleisesta näppäimestä tulee esiin valikko, jonka eri asetukset valitaan viereisellä näppäimellä. Keskellä on virtanappula ja oikean puoleisilla näppäimillä liikutaan valikoissa ja säädetään arvoja. Jos valikko ei ole näkyvillä, oikeanpuoleisesta napista säädetään ääniasetuksia ja tämän vierestä voidaan valita käyttöön joko analoginen tai digitaalinen signaali. Virtanapin vasemmalta puolelta löytyy Auto-nappi, joka säätää kuvan kohdalleen automaattisesti ja palauttaa perusasetukset.

Itse valikko on melko yksinkertainen ja nopealla katsauksella siitä pystytään säätämään kirkkaus ja kontrasti, YUV-värit, kieliasetukset ja kuvan sisääntulosignaali. Miscellaneous-valikosta voidaan säätää näytön valikon sijaintia, äänenvoimakkuutta ja palauttaa tehdasasetukset.

Hyundain näytön ergonomia on huomattavasti parempi kuin Hitachin näytössä. Jalustassa ja näytössä on molemmissa nivel, joten näyttöä pystyy nostamaan korkeus- ja kääntämään pystysuunnassa. Nivelet eivät ole aivan yhtä tukevia, kuin Hitachin näytössä ja näyttö heiluukin helpommin kuin CML174SXW. Yllä olevassa kuvassa näyttö on käännetty niin taakse kuin mahdollista.

Myös Q17S-näytön taakse on kiinnitetty lappu, johon on merkitty kaikki tärkeät tiedot, kuten sarjanumero, valmistusajankohta ja turvallisuusstandardit. Tietojen mukaan näyttö on valmistettu Koreassa vuoden 2003 helmikuussa.

Hyundai ImageQuest Q17S -tuotesivut

Kuolleet pikselit ja takavalovuoto

TFT-näytöissä on useita miljoonia transistoreita ja yhdenkin hajoaminen aiheuttaa kuolleen pikselin näytölle. Toinen ongelma näyttöjen kanssa on ollut takavalon vuotaminen näytön reunoilta. Kysyimme Hyundai ImageQuestin pohjoismaiden markkinointipäälliköltä, mikä on heidän poliikka TFT-näyttöjen kohdalla:

”Meidän toimintapolitiikka määritellään ISO 13406-2 standardin mukaisesti ja näyttöjemme paneelien tulee täyttää luokan II ehdot. Standardissa määritellään, että luokan II paneeleissa yhdessä miljoonasta pikselistä saa löytyä kaksi (2) pikselivirhettä (jatkuvasti pimeä tai jatkuvasti kirkas). Jos löytyy enemmän, paneeli kuuluu luokkaan III. En tiedä ainoatakaan monitoribrandia, jotka pitäytyvät nolla virhetoleranssissa (luokassa I), vaan pääosa pitäytyy luokassa II.
Lyhyesti suomeksi sanottuna:

1. Jos Hyundai ImageQuestin 15″ TFT näytössä on enemmän kuin yksi (kaksi tai enemmän) jatkuvasti pimeä tai jatkuvasti kirkas pikseli näyttö vaihdetaan.

2. Jos Hyundai ImageQuest 17″ ja 19″ TFT näytöissä on enemmän kuin kaksi (kolme tai enemmän) jatkuvasti pimeää tai jatkuvasti kirkkaasti loistavaa pikseliä, näyttö vaihdetaan.

Jos näytössä on selvä takavalovuoto, se vaihdetaan myös tällöin. En kuitenkaan ole vielä törmännyt meidän tuotteissamme tähän ilmiöön, toisin kuin eräiden muiden brandien halpistuotteissa.”

Kummassakaan Muropaketin testipenkissä olleessa näytössä ei havaittu ainuttakaan kuollutta pikseliä tai takavalovuotoa. Tom’s Hardware selvitti keväällä hieman laajemmin eri valmistajien suhtautumista kyseisiin ongelmiin ja lisää voit lukea heidän artikkelista:

Tom’s Hardware, An Autopsy Of Dead LCD Pixels

Käytännön testit

Käytännön testeissä asetimme näytöt rinnakkain ja kytkimme ne Asuksen GeForce FX 5600 -näytönohjaimeen, joka tarjoaa kaksi DVI-ulostuloa. Digitaalinen signaali päätyy näytölle sellaisenaan ilman välissä olevia kuvanlaatua heikentäviä konvertteripiirejä.

Testeissä tutkitaan mahdollisia kuolleita pikseleitä, resoluution skaalautuvuutta alaspäin, näytön asetuksien säätämistä sekä värien- ja kuvanlaatua Nokia Monitor Tester- ja MoniTest-ohjelmilla.

Yllä mainituilla testiohjelmilla näki selvästi näyttöjen virheettömän geometrian ja erittäin kirkkaat värit. Molemmista ohjelmista löytyy monenlaisia kuvioita ja värisävyjä, joilla kuvaputkinäytön ja TFT-näytön erot tulevat esille melko selvästi. Hitachin ja Hyundain näyttöjen väliltä ei kuitenkaan eroja löytynyt. Ohjelmien testeissä ruudut täytettin eri väreillä, joiden aikana pystyi helposti toteamaan ettei kummassakaan näytössä ollut kuolleita pikseleitä.

TFT-näytöllä tavallinen teksti on todella terävää, mutta jpg-kuvissa näkyy pakkausjälki melko helposti. Hitachin monitorista pystyy erikseen säätämään näytön kuva- tai tekstitilaan, mutta itse käytin näiden yhdistelmää.

Myös pelikäytöstä molemmat näytöt suoriutuivat kiitettävästi ja ainakaan henkilökohtaisesti en havainnut kummassakaan näytössä selvää haamuefektiä. Kuvassa vasemman puoleinen näyttö on lähempänä ikkunaa, joten se näyttää valoisammalta.

Kun näyttöjen resoluutiota laski 1280×1024-oletusarvosta alhaisemmaksi, teksti muuttui hieman sumuiseksi, mutta oli silti luettavaa. Sama efekti saadaan aikaan, kun kuvankäsittelyohjelmalla suurennetaan tekstiä sisältävää kuvaa. Molemmat näytöt pystyivät alhaisimmillaan 640×480-resoluutioon.

Yllä olevassa kuvassa on Canon PowerShot G1 -digitaalikameralla ja kolminkertaisella optisella zoomauksella otettu lähikuva TFT-näytön ruudulta. Kuvassa näkyy selvästi yksittäiset pikselit, mutta aivan niin lähelle ei päästy, että siniset, punaiset ja vihreät osapikselit olisi saatu kuvaan.

Loppusanat

Henkilökohtaisesti olen käyttänyt Elsan 19-tuuman kuvaputkinäyttöä viimeiset kolme vuotta. TFT-tekniikka ja näytöt olivat tuntematon käsite tähän kesään asti, kunnes siirryin vihdoinkin 17-tuumaiseen TFT-näyttöön. Asetin näytöt rinnakkain ja eroa oli kuin yöllä ja päivällä. Kuvaputkinäytön sumea teksi näytti aivan hirveältä verrattuna TFT-näytön terävään tekstiin. Toisaalta kuvat näyttivät pehmeämmiltä kuvaputkinäytöllä ja ensimmäiseksi silmään pisti TFT-näytöllä Muropaketin artikkeleissakin jpg-kuvien pakkaus. Värit näyttivät 400:1-kontrastisuhteella todella hyviltä ja haamuefektistä ei ollut peleissä juurikaan tietoa, joten siirtyminen takaisin kuvaputkinäyttöön taitaa olla jo tässä vaiheessa mahdottomuus.

Testissä olleet Hitachin ja Hyundain 17-tuuman TFT-näytöt sijoittuvat hinnaltaan siihen luokkaan, että ne ovat varmasti monen mielestä ensisijaiset vaihtoehdot uutta näyttöä hankittaessa. Valitettavasti laadukkaat 19-tuumaiset TFT-näytöt ovat hinnaltaan vielä sen verran kalliita, että normaalikuluttaja tuskin ensimmäiseksi päätyy niihin (n. 750 – 1000 euroa).

Molemmista näytöistä löytyi hyvät ja huonot puolensa, joten kumpaakaan ei pysty nostamaan selväksi voittajaksi. Hyundain hyvinä puolina mainittakoon ergonomisuus, näyttävä ulkoasu, 20 millisekunnin LCD-paneeli 16,8 miljoonalla värillä sekä joillekin hyödylliset USB-hubi ja kaiuttimet. Hitachin vahvuuksia olivat helppokäyttöinen valikko ja säätönäppäimet, tukeva jalusta ja valkoisen mallin hieman edullisempi hinta.

Alla vielä taulukossa rinnakkain molempien näyttöjen ominaisuudet:

Artikkelin kirjoitushetkellä Hitachin CML174SXW maksaa noin 465 euroa ja musta malli 500 euroa. Hyundai ImageQuest Q17S maksaa puolestaan noin 495 euroa.

>> Takaisin pääsivulle

Kysymyksiä, kommentteja tai mahdollista huomauttamista artikkelista? Palaute on enemmän kuin tervetullutta.

Sampsa Kurri 14. elokuuta (sampsa.kurri@https://muropaketti.com)