Onko bioenergiasta Suomen pelastajaksi?

Usein tienvarsilla näkyy suuria röykkiöitä, joissa on kantoja, lahovikaista puuta, oksia, latvuksia ja rankoja. Kasat ovat hakkuutähdettä, joka on kerätty tienvarsiin odottamaan haketusta ja kuljetusta energialaitokselle.

EU:n energiapaketin mukaan Suomen pitää tuottaa 38 prosenttia energiankulutuksestaan uusiutuvilla energiamuodoilla vuoteen 2020 mennessä. Suomen on siis lisättävä uusiutuvan energian käyttöä noin kymmenen prosenttia nykyisestä. Lisäyksestä runsaat kaksi kolmannesta voidaan saavuttaa bioenergialla, loput pääasiassa tuulivoimalla, maalämmöllä ja aurinkoenergialla. Noin 70 prosenttia, eli suurin osa bioenergiasta, saadaan metsäteollisuuden sivutuotteista kuten purusta, kuoresta ja mustalipeästä.

Loput 30 prosenttia bioenergiasta voidaan tuottaa metsähakkeella. Siihen liittyy kuitenkin sekä hankinta- ja käyttöteknisiä että taloudellisia haasteita. Metsähake sisältää neulasia ja maa-ainesta, jotka aiheuttavat voimalaitosten kattiloiden likaantumista ja korroosiota sekä lisäävät nuohouksen tarvetta. Tämän vuoksi kattilan on oltava puupolttoaineiden käyttöön sopiva. Biokattila nielee polttoainetta jatkuvasti, ja katkeamaton energiantuotanto edellyttää varapolttoaineen käyttöä tarvittaessa. Paras polttoaine varapolttoaineeksi on Suomessa ollut perinteisesti turve. Tulevaisuudessa turpeen käyttöä ollaan kuitenkin vähentämässä.

Oksat, kannot ja rangat hyötykäyttöön!

– Tuleva bioenergian lisäys perustuu metsähakkeeseen. Tavoitteena on kaksinkertaistaa käyttö vuoteen 2020 mennessä. Metsähake koostuu kannoista, lahovikaisista puista, oksista, latvuksista ja rangoista, jotka eivät sovellu metsäteollisuuden raaka-aineeksi. Metsähakkeen energiakäyttö ei siis heikennä metsäteollisuuden raaka-aineen hankintaa, kertoo bioenergiatekniikan professori Tapio Ranta Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta.

– Nykyinen metsähakkeen energiakäyttö voisi kasvaa nykyisestä kuudesta miljoonasta kuutiometristä kolmeentoista miljoonaan kuutiometriin. Lisäksi uudet puuraaka-aineesta nestemäisiä biopolttoaineita jalostavat tuotantoyksiköt nostavat metsähakkeen käyttötarvetta useilla miljoonilla kuutioilla perinteisen energiantuotannon lisäksi.

Metsähakkeen energiakäyttö koskettaa erityisesti Suomea, mutta myös muita EU-maita.

– Suomessa ei ole ollut tarvetta nopeakasvuisten energiakasvien, kuten pajun, viljelyyn. Ruokohelpeä on viljelty jonkin verran, mutta sadosta saatava alhainen hinta on tehnyt siitä kannattamattoman metsäenergiaan verrattuna.

Poltetaanko Suomen metsät?

Suomen metsien kasvu on nykyisin noin 104 miljoonaa kuutiometriä, ja vuotuiset hakkuut ovat olleet keskimäärin noin 52 miljoonaa kuutiometriä. Hakkuita voitaisiin kestävästi toteuttaa 70 miljoonan kuutiometrin verran. Potentiaalista on siis käytössä kolme neljännestä.

Metsästä korjattava bioenergia on tehokas energialähde, kun sitä käytetään oikein. Kuiva puu tuottaa enemmän energiaa kuin korjuukostea, joten puiden kosteutta pyritään vähentämään antamalla niiden kuivua maastossa.  Kuivan puun energiasisältö on lähes puolet öljyn vastaavasta.

Metsähaketta saadaan talteen hehtaarilta parhaimmillaan noin sata kuutiota, joka riittää viiden omakotitalon lämmitykseen vuodeksi. Uusiutuvan bioenergian tavoite edellyttää noin 13,5 miljoonan kuutiometrin käyttöä. Energiapuun teknis-ekologiseksi potentiaaliksi on arvioitu 24 miljoonaa kuutiometriä. Bioenergiatavoitteemme ei siis johda metsiemme polttamiseen, vaan metsä tarjoaa ikuisen energiavaraston jopa 700 000 omakotitalon lämmittämiseen.

Ranta painottaa, että metsähakkeen hankinnan kasvaessa tulee varmistaa luonnon monimuotoisuuden säilyminen.

– Siksi vain osa potentiaalisista korjuukohteista kelpuutetaan metsähakkeen hankintaan, kun korjuutekniset, taloudelliset ja ekologiset rajoitteet on otettu huomioon.

Bioenergia on globaalistikin tärkeä – taloudellista tukea kuitenkin tarvitaan

Suomessa bioenergian rooli uusiutuvan energian tuotannossa on luonnollisesti korostunut, mutta myös EU-tasolla sen osuus on yli puolet tavoitteesta. Bioenergian rooli korostuu unionin alueella erityisesti lämmityksessä.

Globaalisti biomassan energiankäytön osuus on tällä hetkellä noin kymmenen prosenttia, josta kaksi kolmannesta on kehitysmaiden polttopuun käyttöä. Euroopan unionin vuotuinen osuus maailmanlaajuisesta käytöstä on vain seitsemisen prosenttia. Biomassan globaalin käytön ennakoidaan kasvavan niin, että sen osuus koko maapallon energiankäytöstä on 11–16 prosenttia vuonna 2035. Bioenergialla on siis merkittävä rooli energiantuotannossa ja päästöjen vähentämisessä. Bioenergian käytön kasvu perustuu ensi sijassa nopeakasvuisten energiakasvien viljelyssä tuotetun biomassan teolliseen käyttöön.

Suomessa metsistä saatavan bioenergian käyttöönotto muodostaisi nykyisestä energiankulutuksesta ainoastaan 12 prosenttia. Sen hyödyntämisessä on kuitenkin merkittäviä haasteita logistiikan takia. Bioenergialähteet ja hyödyntämispaikat ovat pääosin kaukana toisistaan. Alueellisesti bioenergialla voi olla huomattavan suuri rooli energiantuotannossa. Esimerkiksi Kaakkois-Suomessa ja Etelä-Savossa uusiutuvien energialähteiden osuus on yli puolet energiankäytöstä.

Biomassasta tuotetun energian taloudellinen kilpailukyky riippuu erityisesti raaka-aineen ja vaihtoehtoisten polttoaineiden hinnasta sekä kuljetusketjun tehokkuudesta. Metsähakkeen käytön edistämiseksi on otettu käyttöön sähkön tuotantotuki sekä vielä täytäntöönpanoa odottava pienpuun korjuutuki.

Bioenergiasta tuskin on Suomen pelastajaksi, mutta aluetaloudellisesti sen merkitys on oleellinen.