Retro-ylikellotusta: Celeron 300A & Abit BH-6

Muropaketti perustettiin 20. helmikuuta 1999 allekirjoittaneen omana harrasteprojektina, kun olin juuri päivittänyt tietokoneeseen Celeron 300A -prosessorin ja Abit BH-6 -emolevyn. Noin 1150 markan hintainen prosessori ylikellottui vakiojäähdytyksellä 463 MHz:n (4,5 x 103 MHz) kellotaajuudelle. Abit BH-6 -emolevyn biosista täytyi korottaa 66 MHz:n FSB-väylätaajuus 100 MHz:iin ja asettaa Turbo-ominaisuus päälle (+3 MHz) sekä vakauden saavuttamiseksi prosessorin käyttöjännite piti korottaa 2,3 volttiin. Kaverini päätyi tietokoneessaan 4800 markan arvoiseen Pentium II 450 MHz -prosessoriin, joka osoittautui suorituskykymittauksissa oman kokoonpanoni kanssa suurin piirtein yhtä nopeaksi. Opiskeluaikoina noin 3500 markan säästö oli merkittävä ja innostava.

Lupailin toimituksen blogissa ajella retro-ylikellotustestejä Muropaketin 10v-synttäreiden kunniaksi. Saimme haalittua kasaan Muropaketin aktiivisten lukijoiden suosiollisella avustuksella muutaman Celeron 300A- ja Celeron 333 MHz -prosessorin, Abit BH-6 -emolevyn sekä PC133 SDRAM -muisteja. Lisäksi lainaan saatiin myös 3dfx:n Voodoo5 5500 AGP -näytönohjain. Kiitokset osien lainaamisesta Janne Väänäselle, Veikko Soiniselle, Mikko Liljeroosille ja Teemu Norénille.

Intelin Covington-koodinimellinen Celeron-prosessori julkaistiin keväällä 1998 edullisemmaksi vaihtoehdoksi yrityksen suorituskykyisimmille Pentium II -prosessoreille. Ensimmäiset 266 ja 300 MHz:n kellotaajuuksilla julkaistut Celeronit perustuivat Pentium II -prosessoriin, mutta niistä oli jätetty 512 kilotavun suuruinen L2-välimuisti kokonaan pois. Pentium II -prosessoreissa L2-välimuistina toimivat kaksi prosessorin piirilevylle sijoitettua 256 kilotavun suuruista muistipiiriä, jotka toimivat 1/2-kertoimen avulla puolella nopeudella prosessorin kokonaiskellotaajuudesta. Covingtonit saivat Intelin maineen myötä vauhdikkaan lähdön markkinoille, mutta ne olivat monille kuluttajille pettymys L2-välimuistin puuttumisesta johtuneen heikon suorituskykynsä takia. Covingtonit alkoivat kuitenkin välittömästi herättää huomiota ylikellottajien keskuudessa ja L2-välimuistin puuttumisen myötä ne ylikellottuivat huomattavasti paremmin kuin Pentium II -prosessorit.

Intel ei ollut tyytyväinen Celeronin kiviseen alkuun ja laskeneisiin myyntilukuihin. 24. elokuuta 1998 yritys julkaisi 250 nm:n tekniikalla valmistetun Mendocino-koodinimellisen Celeron 300A -prosessorin, jonka ytimeen oli integroitu 128 kilotavua L2-välimuistia. Koska Celeron 300A:n L2-välimuisti sijaitsi suoraan ytimessä eikä Pentium II:n tavoin ulkoisilla muistipiireillä, pystyttiin sitä ajamaan täydellä kellotaajuudella (1/1). Intel lisäsi Mendocino-koodinimellisen 300 MHz:n kellotaajuudella toimivan Celeronin mallinimeen A-kirjaimen, joka erotti sen Covington-koodinimellisestä Celeron 300 MHz -prosessorista.

Celeron 300A otettiin kuluttajien ja ylikellottajien keskuudessa riemulla vastaan. Sen suorituskyky ytimeen integroidun L2-välimuistin ansiosta oli monien mielestä jopa liian hyvä verrattuna Intelin Pentium II -prosessoreihin. Hyvin pian ylikellottajat havaitsivat, että prosessorin sai ylikellotettua sopivalla emolevyllä melko helposti 450 MHz:n kellotaajuudelle nostamalla 66 MHz:n vakioväylätaajuuden 100 MHz:iin. Celeron 300A:n kerroin on 4,5x ja se on lukittu, joten ylikellottaminen suoritetaan väylätaajuutta korottamalla.

Celeron 300A:sta oli markkinoilla SL32A ja SL2WM s-koodillisia malleja, joita valmistettiin Malesiassa ja Costa Ricassa. Netin keskustelupalstoilla ja uutisryhmissä raportoitiin paljon eri versioiden ylikellotustuloksista, mutta suurin osa prosessoreista kykeni vakiojäähdytyksellä 450 MHz:n kellotaajuuteen viimeistään käyttöjännitteen korottamisella. Muropaketin testit ajettiin vuonna 1998 viikolla 42 Malesiassa valmistetulla Celeron 300A -prosessorilla.?

Mendocino-koodinimellisestä Celeron-prosessorista julkaistiin ajan myötä 333, 366, 400, 433, 466, 500 ja 533 MHz:n kellotaajuudella toimivat mallit. Intel siirtyi käyttämään vuonna 1999 PPGA-koteloitua Socket 370 -kantaa, sillä L2-välimuisti oli integroitu prosessorin ytimeen, eikä Slot 1 -kantaisten prosessoreiden isoa piirilevyä tarvittu enää muistipiirejä varten.

Taiwanilainen emolevyvalmistaja Abit toi syksyllä 1998 markkinoille Intelin 440BX-piirisarjaan perustuvan BH6-emolevyn, jonka erikoisominaisuus oli biosista säädettävät prosessorin parametrit. Aikaisemmin prosessorin kerroin, väylätaajuus ja käyttöjännite asetettiin emolevyltä jumppereilla tai DIP-kytkimillä. Abit BH6 -emolevystä tuli valtava menestys yhdessä Celeron 300A:n kanssa, sillä se mahdollisti prosessorin väylätaajuuden säätämisen 133 MHz:iin ja käyttöjännitteen 2,3 volttiin asti.

Nykypäivän mittapuulla BH6:n ominaisuudet ovat varsin karut. Pentium II-, Pentium III- ja Celeron-prosessoreita tukevalla Slot 1 -liittimellä varustetulla piirilevyllä on runsaasti tyhjää tilaa ja ominaisuuslistaan lukeutuu kolme SDRAM-muistipaikkaa jotka tukevat yhteensä 768 megatavun muistimäärää, AGP-liitin, viisi PCI-, kaksi ISA- ja kaksi IDE-liitintä. I/O-liittimien joukosta löytyy PS/2-liittimiet, kaksi USB 1.0 -liitintä sekä sarja- ja rinnakkaisliittimet. Esimerkiksi integroituja verkko- ja ääniominaisuuksia ei emolevyltä löydy.

Biosin CPU SOFT MENU II -valikosta löytyy parametrit prosessorin kertoimen, väylätaajuuden sekä käyttöjännitteen korottamiseen. 100 MHz:n väylätaajuudella käytettävissä on Turbo Frequency -ominaisuus, jonka avulla saadaan käyttöön 103 MHz:n väylätaajuus. AGP-väylän kertoimia löytyy kaksi kappaletta 1/1 ja 2/3. Celeron 300A:n tapauksessa käyttöjännitettä on mahdollista korottaa vakio 2,0 voltista 2,3 volttiin.

Piirisarjan asetuksista on mahdollista säätää muistiasetuksia, joita löytyy jopa huimat kolme kappaletta. Muistijännitettä ei ole mahdollista korottaa. BH6 ei valitettavasti tue prosessorin lämpötilan tarkkailua, joka olisi ylikellotustesteissä hyvä ominaisuus.

3dfx:n Voodoo 5 5500 AGP testattiin Muropaketissa marraskuussa 2000. Molemmat Voodoo5 5500:n VSA-100 piirit toimivat 166 MHz:n kellotaajuudella ja muistt on synkronoitu toimimaan samalla kellotaajuudella. Näytönohjain vaatii toimiakseen lisävirtaliittimen virtalähteestä. Muistit ovat Toshiban valmistamat ja speksattu kuuden nanosekunnin nopeudelle (166 MHz). Grafiikkapiirin jäähdytyksestä vastaa kaksi pientä tuulettimella varustettua jäähdytyssiiliä, jotka on liimattu tiukasti paikoilleen paksulla kerroksella lämpöjohtavaa tahnaa. Jäähdytyssiilit eivät ole lainkaan suorassa yhteydessä grafiikkapiireihin. 3dfx:n Voodoo 3 -näytönohjaimeen verrattuna Voodoo 5 5500 tuo mukanaan muun muassa 32-bittiset värit, reunojenpehmennyksen ja 2048×2048 kokoiset tekstuurit.

Muropaketin Voodoo 5 5500 -artikkeli:

“Kortilla on melkoisesti hintaa eli noin 2200 markkaa ja puutteita silti liikaa. Voodoo5 5500 löytyy myös PCI-mallisenajolloin hintaa on pari sataa markkaa enemmän. Voodoo5 5500:n suorituskyky riittää tämän päivän peleille sekävarmasti vanhoille peleille, kun käytetään FSAA 2x asetusta. Mutta jaksaako kukaan pelata vanhoja pelejä ainoastaansen takia uudelleen ja uudelleen, että reunat eivät enää näytä rosoiselta? Ylikellotuksen kannalta Voodoo5 5500 ontodella surkea. VSA-100 piirit käyvät valmiiksi jo niin kuumina eikä pienelläkään ylikellotuksella näköjään saatuyhtään tehoja irti. Jos minulta kysyttäisiin ostaisinko Voodoo5 5500 näytönohjaimen niin vastaisin kieltävästi.”

Näytönohjain saatiin toimimaan Windows 98 SE -käyttöjärjestelmässä asentamalla 1.04.00-ajurit, jotka löytyvät MBNetin ajuriapajasta. Ajurit asentuivat hyvin ja näytönohjain toimi 3D-testeissä ongelmitta.

Seuraava sivu
Muropaketin toimitus

Kommentit

Kommentointi on suljettu.