Arvostelu: Paha pukki 2 – irtoseksillä ja viinalla ei pääse tosi tuhmien listalle
Ensi-ilta: 25.11.2016
Alkuperäisnimi: Bad Santa 2
Ohjaus: Mark Waters
Käsikirjoitus: Johnny Rosenthal & Shauna Cross
Pääosissa: Billy Bob Thornton, Tony Cox, Brett Kelly, Kathy Bates & Christina Hendricks
Pituus: 93 minuuttia
Ikäraja: K12
Idea: Dokaava joulupukki suunnittelee uutta ryöstöä vanhoilla vitseillä
Arvostelija: Tuukka Hämäläinen
Billy Bob Thorntonin tähdittämä Paha pukki (2003) on yllättävän ilkeä joulukomedia, joka kestää useammankin katsomiskerran. Eipä siis ihme, että elokuvalle tahdottiin tehdä jatko-osa. Aikaa vain on vierähtänyt jo 13 vuotta, eikä asialla ole juuri alkuperäisiä tekijöitä. Ehkä siksi lopputuloskin on melko laimea.
Paha pukki 2:n tapahtumat käynnistyvät yli vuosikymmen edellisen elokuvan jälkeen. Suhde Lauren Grahamin esittämän Suen kanssa ei sitten kestänytkään ja joulun lähestyessä ex-joulupukki Willie yrittää päästä hengestään. Miehen elämään palannut orpolapsi, edellisen leffan hidasälyinen pikkupoika Thurman (Brett Kelly) tuo kuitenkin Willielle yllättävän viestin: Miehen entinen rikostoveri Marcus (Tony Cox) on päässyt vankilasta ja haluaa järjestää uuden ryöstökeikan Chicagossa.
Willie tarttuu tarjoukseen, mutta paikan päällä selviää, että tavoitteena on ryöstää hyväntekeväisyysjärjestö. Lisäksi koko homman onkin suunnitellut Willien äiti Sunny (Kathy Bates), jolta poika on perinyt sekä rikolliset elämäntavat että mieltymyksen alkoholiin.
Elokuvassa on palaset kohdallaan, mutta alun jälkeen Paha pukki 2 naurattaa harvakseltaan. Edellisen elokuvan käsikirjoittaneet Glenn Ficarra ja John Requa, jotka myöhemmin ohjasivat muun muassa yllättävän hauskan romanttisen komedian Hölmö hullu rakkaus (2011), on korvattu Mitä odottaa kun odotat (2012) -käsikirjoittaja Shauna Crossilla ja kokemattomalla Johnny Rosenthalilla. Myös ohjaaja on vaihtunut: Paha pukki 2:n puikoissa on Perjantai on pahin (2003) ja Mean Girls (2004) -komediat ohjannut Mark Waters.
Ainekset tekijäpuolella ovat siis heikommat kuin edellisellä, mikä osaltaan selittää elokuvan laimeutta. Siinä missä jatko-osat yleensä pyrkivät jollakin tapaa ylittämään edeltäjänsä, ei Paha pukki 2 onnistu yrittämälläkään oleman pirullisempi, ällöttävämpi tai hauskempi kuin ensimmäinen elokuva. Näyttelijöiden kettuilut ja päänaukomiset ovat enimmäkseen tutunoloista tavaraa, eivätkä ne jaksa useimmiten edes hymyilyttää. Parhaimmillaan komedia on kohtauksessa, jossa Willie joutuu jälleen kerran ottamaan joululahjatoiveita vastaan sylissään istuvilta lapsilta, saa pissat polvelleen ja sadattelee lasten typeryyttä.
Lisäksi on hieman huvittavaa, ettei Billy Bob Thorntonin sikaileva joulupukki tule itseasiassa koko elokuvassa tehneeksi mitään todella ”pahaa”, mikä oikeuttaisi nimen ”paha pukki”. Irtoseksillä ja dokaamisella ei vielä päästä todella tuhmien listalle.
Elokuvan roolitusta ei kuitenkaan voi moittia. Thornton ei osaa huonoa roolisuoritusta tehdä ja Kathy Bates on sopivan räväkkä roolissaan. Lisäksi on hauska nähdä, että muun muassa Party Down -tv-sarjasta (2009-2010) tunnettu Ryan Hansen on päässyt ihan passeliin nimirooliin isommassa tuotannossa. Sivurooliin buukattu loistava Christina Hendricks menee kuitenkin lähes täysin hukkaan, sillä Mad Menin (2007-2015) tähdelle ei anneta elokuvassa juuri yhtään hauskaa kohtausta.
Paha pukki 2 ei ole läpeensä huono komedia ja törkyhuumorin ystävät (tai joulupukkifetisistit) voivat helposti lisätä yhden tähden lisää arvioon. Koko tuotanto tuntuu kuitenkin laiskalta yritykseltä ratsastaa edellisen elokuvan jonkinmoisella kulttimaineella. Jos käsikirjoitukseen ja hahmoihin olisi panostettu hieman enemmän, tästä olisi voinut saada aikaan edeltäjänsä veroisen, tummanpuhuvan joulukomedian.
PlusMiinusNolla
– Laiska ratsastus alkuperäisellä elokuvalla
– Ei juuri naurata
+ Hyvät näyttelijät
