Arvostelu: Suuri puhallus 2 häviää Inceptionille temppuilussaan
Ensi-ilta: 8.6.2016
Alkuperäisnimi: Now You See Me 2
Ohjaus: Jon M. Chu
Käsikirjoitus: Ed Solomon & Pete Chiarelli
Pääosissa: Jesse Eisenberg, Mark Ruffalo, Woody Harrelson, Michael Caine, Morgan Freeman, Daniel Radcliffe, Dave Franco & Lizzy Caplan
Pituus: 130 minuuttia
Ikäraja: K12
Idea: Taikurivarasnelikko The Four Horseman on koossa taas.
Arvostelija: Martta Kaukonen
Veijarikomedia Suuri puhallus 2 viihdyttää, vaikkei pärjääkään lajitovereilleen.
FBI:hin soluttautuneen myyrän Dylan Rhodesin (Mark Ruffalo) taikuri-isä kuoli yrittäessään selvitä huimasta tempusta eli taiteilla pinnalle mereen upotetusta metalliarkusta. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin Rhodes kosti varastamalla vakuutusyhtiön johtajan (Michael Caine) miljoonat. Ketku ei nimittäin ollut maksanut Dylan-poikasen äidille penniäkään isukin henkivakuutuksesta. Kuprun hoitaakseen Rhodes kokosi neljän mestaritaikurin ryhmän, jolle hän antoi nimen The Four Horseman.
Poppooseen kuuluivat mentalisti Merritt McKinney (Woody Harrelson) ja taikurit J. Daniel Atlas (Jesse Eisenberg), Jack Wilder (Dave ”Jamesin pikkuveikka” Franco) ja Henley Reeves (Isla Fisher).
Vuoden 2013 Suuresta puhalluksesta (Now You See Me) tuttu jengi on kakkososassa koossa taas – vain kiintiönainen eli Henley on vaihtunut Lizzy Caplanin näyttelemään Lulaan. Tällä kertaa modernit robin hoodit yrittävät estää ilkeää yritystä julkaisemasta sirua, jolla voi hakkeroida kenen tahansa kaikkiin mahdollisiin tietoihin. Siinä sivussa tehdään toinen toistaan päheempiä taikatemppuja.
Juoni kulkee edellisestä elokuvasta tuttuun tapaan: ensin leveillään ja hehkutetaan, kuinka cool seuraava temppu tuleekaan olemaan. Dialogi on silkkaa kukkoilua. Varsinkin arkkivihollisten agentti Rhodesin ja hänen isäänsä pilkanneen skeptikko Thaddeus Bradleyn (Morgan Freeman) sanailu on yhtä tahattoman koomista munien mittailua: mulla on taatusti isompi kuin sulla. Välillä Suuri puhallus 2 on tukehtua omaan cooliuteensa.
Mitä isompi huijaus, sitä enemmän sitä nostatetaan. Valitettavasti välillä kakku lässähtää. Katsoja ehtii tuskin vielä miettiäkään, miten hämmästyttävä trikki oikein oli toteutettu, kun jo selitetään, miten temppu tehdään. Tässä juuri on elokuvan ongelma. David Copperfieldin show’ta katsellessa henki salpautuu, koska katsoja tietää, että temput eivät ole pelkkiä tietokoneella luotuja illuusioita. Suuri puhallus 2:n katsoja taas toteaa, että onhan tuolle nelikolle mikä tahansa mahdollista, siis tehostebudjetin rajoissa.
Painotus on liikaa temppuilussa. American Hustle ja Ocean’s Eleven jatko-osineen keskittyivät enemmän huijaukseen ja onnistuivatkin siksi paremmin. Inceptionissa puolestaan oli paljon enemmän syvyyttä. Edes agentti Rhodesia piinaava kostonhimo ei vedä vertoja Leonardo DiCaprion Cobbin tuntemaan syyllisyyteen.
Inception päihittää kummankin Suurista puhalluksista myös siinä, että katsoja ei voinut olla lankeamatta sen luomiin harhoihin. Suuri puhallus 2:ta katsoessaan katsoja puolestaan osaa odottaa, että temppu seuraa toistaan eikä mikään ole sitä, miltä näyttää. Jokaisen saippuakuplan pitäisikin paisua entistä ja isommaksi sen sijaan, että ne lässähtävät katsojan naamalle.
Jatko-osaa pedataan leffan lopussa perusteellisesti, onhan kolmas osa jo tekeillä. Ihan suotta.
PlusMiinusNolla
+ Lizzy Caplanin Lula on särmikkäämpi hahmo kuin Isla Fisherin Henley
– Temppuihin oli vaikea uskoa, koska tiesi, että seuraavalla kumotaan edellinen eikä mikään ole totta
0 Eiköhän tämä jo saisi jäädä tähän? Mitä tarjottavaa kolmososalla voi enää olla?
