Only Lovers Left Alive on kaikkea muuta kuin perinteinen vampyyrielokuva

Ensi-ilta: 21.3.2014
Alkuperäisnimi: Only Lovers Left Alive
Ohjaaja: Jim Jarmusch
Käsikirjoittaja: Jim Jarmusch
Pääosissa: Tilda Swinton, Tom Hiddleston, John Hurt, Mia Wasikowska, Anton Yelchin & Jeffrey Wright
Pituus: 123 minuuttia
Ikäraja: K12
Idea: Itseään täynnä olevien hipsterivampyyrien rakkaustarina on kestänyt jo vuosisatoja
Arvostelija: Aki Lehti

Only Lovers Left Alive taitaa olla Jarmuschin elokuvista omaelämäkerrallisin. Sen verenimijöillä ei ole mitään yhteistä esimerkiksi Twilight-sarjan vampyyrien kanssa. Tietenkään.

Tom Hiddleston ja Tilda Swinton ovat Adam ja Eve, jo vuosisatoja yhdessä ollut vampyyripariskunta. Nimet antavat olettaa että he ovat eläneet ehkä pidempäänkin, aikojen alusta. Rakastavaiset asuvat eri puolilla maailmaa. Adam Detroitin lähiössä vanhassa kartanossa, joka on täynnä vanhoja kitaroita, analogisia äänityslaitteita ja muuta vintagea. Hän on kulttisuosiota nauttiva muusikko. Erakko, jonka ainoat sosiaaliset kontaktit ovat Anton Yelchinin esittämä erikoisten tavaroiden diileri ja Jeffrey Wrightin esittämä lääkäri, jolta hän ostaa puhdasta ihmisverta. Adam on synkistelijä, joka ei siedä nykymaailmaa. Hän harkitsee itsemurhaa. Puinen luoti lopettaisi pitkän maallisen vaelluksen.

Eve asuu Tangerissa, hiippailee ympäri kaupunkia ja ostaa verensä John Hurtin esittämältä vampyyrilta, joka on eräskin Christopher Marlowe. Eve asuu huoneessa, joka on vuorattu kaikilla maailman kielillä kirjoitetuilla kirjoilla. Hän on miestään paremmin sopeutunut nykymaailmaan ja muutenkin optimistisempi.

Pitkä välimatka ei pariskuntaa haittaa. Vuosisatojen läpi eläneet rakastavaiset voivat olla kaukana toisistaan ja erossa pitkänkin ajan – se ei rakkauden liekkiä sammuta. Adamilla on valokuva 1800-luvulta, jonka hän kertoo olevan heidän kolmansista häistään. Hän houkuttelee Evan seurakseen Detroitiin piristämään häntä. Pian vaimon saapumisen jälkeen paikalle löytää myös tämän sisko, Mia Wasikowskan esittämä Ava, arvaamaton ja aina hankaluuksia aiheuttava vampyyri.

Ohjaaja Jim Jarmuschille juoni ei ole oleellinen. Only Lovers Left Alivessa ei tapahdu juuri mitään. Tunnelma, upeat kuvat, dialogi, todella hidas tahti ja hahmot ovat tärkeämpiä.

Elokuva on taattua Jarmuschia, kaunis pienen budjetin indieleffa. Sen tekeminen kesti seitsemän vuotta, koska rahoittajia ei tahtonut löytyä. Onneksi seitsemän miljoonaa dollaria saatiin kasaan. Omapäisiä ja omaperäisiä elokuvantekijöitä ei ole koskaan liikaa. Jarmusch on edelleen rauhallisen tunnelman mestari, jonka tyyliä joko rakastaa tai ei. Hänen elokuviensa hahmot ovat usein cooleja tyyppejä, itse sitä tiedostamattaan. Nyt päähenkilöt tietävät oman erinomaisuutensa, he ovat tahallisen kliseisiä snobeja.

Vampyyrit ovat cooleja, mutta samalla Jarmusch pohtii miten naurettavia vanhat hipsterit ovat. Leffa on omistettu hänen naisystävälleen. Adamissa ja Evessa taitaa olla paljon ohjaajaa ja parempaa puoliskoaan.

Jarmuschin vampyyrit ovat, ah ja voi, niin älykköjä ja kultturelleja. Adam on varma, että ihmiskunta on tuhoon tuomittu. Hän kutsuukin useimpia ihmisiä zombeiksi. Musiikillinen nero kertoo antaneen yhden sävellyksistään Schubertille, joka laittoi sen omiin nimiinsä. Hurtin esittämä Christopher Marlow kertoo kirjoittanneensa tekstit, joita ihmiset luulevat Shakespearen tekeleiksi. Vampyyrit ovat vaikuttaneet kulttuurin kautta aikain ja he muistelevat useaan otteeseen kuuluisuuksia joiden elämän kulkua he ovat ohjailleet. Adamilla on seinällään kuvakokoelma, jossa on esimerkiksi Franz Kafkan, Mark Twainin, Nikola Teslan ja Neil Youngin kuvat. Sitä ei paljasteta, ovatko nämä nerot vampyyreja vai ihmisiä.

Verenimijöillä on myös tietoa tulevaisuudesta. Elämän eliksiirinsä he ostavat luotetuilta ihmisiltä, kaulavaltimoiden pureminen on aivan liian 1500-lukua. Veri nautitaan pienistä pikareista ja se näyttää vaikuttavan samalla tavalla kuin heroiini ihmisiin.

Only Lovers Left Aliven näyttelijät ovat upeita.

Tom Hiddleston ja Tilda Swinton eivät juuri vampyyrimaskeja tarvitse. Laihanjäntevät näyttelijät ovat jo valmiiksi tarpeeksi kauniita ja seksikkäitä maailmassa, joka rappeutuu heidän ympärillään.

Hiddlestonilla on suuri ja intohimoinen, lähinnä naisista koostuva fanikunta. Toivottavasti he löytävät tiensä elokuvateatteriin unelmiensa miehen takia. Välillä kannattaa katsoa muutakin kuin valtavirran huttua. Omien aivojen käyttöä vaativia indieleffoja kun ei nykyään kovin montaa vuodessa tuoda laajempaan teatterilevitykseen. (Bonuksena Tom Hiddleston on Only Lovers Left Alivessa vähän väliä vähissä vaatteissa ja ilman paitaa…)

Musiikista vastaa myös melkein kokonaan ohjaaja itse. Jarmuschin Sqürl-bändin Josef van Wissemin kanssa tekemä Lähi-idästä vaikutteita napannut melodinen jumitusrock toimii myös levyltä kuunneltuna.

Vuoden 2005 The Limits of Control oli pienoinen pettymys, ainoa sellainen Jim Jarmuschin yli 30 vuotta kestäneellä uralla. Only Lovers Left Alive on takuuvarmaa laatua. Elokuvan rytmitys on ihanan hidas, niin hidas, että se tuntuu paljon kahden tunnin kestoaan pidemmältä. Jarmusch-diggarille se on hyvä vain asia. Tähän maailmaan haluaa jäädä.

Yhden katsomisen perusteella on hankala sanoa onko Only Lovers Left Alive komedia, satiiri, rakkaustarina vai draama. Se on vähän kaikkia, ja miksi sen kokee, riippuu täysin katsojan mielentilasta. Itseäni nauratti paljonkin. Kauhuelokuva Only Lovers Left Alive ei missään tapauksessa ole ja se aukeaa taatusti paremmin toisella katselukerralla.

Päivänvaloon tätä vaativaa pientä helmeä ei ole tarkoitettu. Se elää ja toimii parhaiten yön pimeydessä, kuten päähenkilönsäkin.