Uusimmat

Dangerous Golf – räjähtävä golfpallo posliinikaupassa (PC, PS4, Xbox One)

16.07.2016 14:00 Miikka Lehtonen

Dangerous GolfTekijä: Three Fields
Julkaisija: Three Fields
Testattu: PC Windows 10, Intel Core i5-4670k, 16 Gt muistia, GeForce GTX 970
Saatavilla: PC, PlayStation 4, Xbox One
Laitevaatimukset: PC Windows 7 64-bit tai uudempi, tuplaydinprosessori, 8 Gt muistia, DirectX 11 -näytönohjain
Pelaajia: 1, 2-4 (samalla koneella)
Muuta: Ladattava indiepeli, hinta 19,99 euroa (Steam)
Pelin kotisivu: http://www.threefieldsentertainment.com/dangerous-golf/
Arvostelija: Miikka Lehtonen

DangerousGolf_arv_02

 

Golf on tylsää! Sitä pelataan jossain radoilla, siisteissä vaatteissa ja kaulukset kirjaimellisesti tärkättyinä. Plääh! Ketä sellainen kiinnostaa, kun voisi RÄJÄYTTÄÄ KAIKEN!?

Oletan, että tämä on ollut suunnittelufilosofiana, kun on kehitetty Dangerous Golfia. Valitettavasti kukaan ei sitten ehtinytkään menemään paljon tätä perusideaa pitemmälle.

Ovatko Burnout-pelit tuttuja? Criterionin mainioissa rällästyspeleissä erityisesti Crash Mode viehätti kansaa. Pelitilassa oli tarkoitus ottaa auto, ajaa sillä tiettyyn skenaarioon ja sitten aiheuttaa niin paha kolari kuin mahdollista. Mitä kauemmin sai romut lentämään, mitä komeampia kolareita ja räjähdyksiä sai aiheutettua, sitä kovemmat pisteet pokkasi.

Siinä se sitten olikin. Crash Mode oli aikanaan todella hauskaa pelattavaa ja kaveriporukalla meni useampikin ilta ohjainta kierrättäessä, kun yksi toisensa jälkeen yritimme piestä toistemme tuloksia mitä ihmeellisemmissä haasteissa.

Dangerous Golf yrittää tehdä saman golfille, mutta ei onnistu. Tuloksena on hirvikolari.

Dangerous Golf

Golfia keittiössä

Dangerous Golfin yhtäläisyydet Burnout-pelien kanssa eivät ole sattumaa, sillä pelin kehitystiimi koostuu entisistä Burnout-kehittäjistä, jotka lähtivät lätkimään ja perustivat oman indie-tiiminsä. Heidän esikoispeliään on hypetetty jo mukavasti ennakkoon, ja mikäs siinä on hypettäessä, sillä Dangerous Golf on kuin tehty komeita videoita ja YouTube-superstaroja varten. Jos olisin kyynisempi, epäilisin, että peli on kirjaimellisesti tehty juuri tätä tarkoitusta varten.

Idea on simppeli: pelataan golfia siihen soveltumattomissa paikoissa. Ideana ei ole lyödä palloa mahdollisimman vähillä lyönneillä reikään, vaan aiheuttaa yhdellä lyönnillä mahdollisimman paljon kaaosta ja tuhoa. Noin kanuunankuulan verran massaa sisältävä golfpallo jyrää alleen hienostuneet kirjastot, ravintolan keittiön, huoltoaseman ja kourallisen muita kenttiä, jotka kaikki nähdään useampaan kertaan.

Pelin selkärankana toimivassa World Tour –tilassa on tarkoituksena pelata samoja kenttiä uudelleen ja uudelleen eri haasteilla. Joskus pitäisi vaikka romuttaa kirjastoon sijoitetut patsaat, toisinaan kaataa kirjastossa kiikkerästi maalaustelineillä heiluvat maalipönikät – mielellään korvaamattomien taideaarteiden päälle.

Dangerous Golf

Idea on mainio, samoin kuin sekin, että sen varaan on rakennettu aimo annos fysiikkapohjaista kohellusta. Harva peli tekee yhtä hyvää ensivaikutelmaa kuin Dangerous Golf. Se heittää pelaajansa sen kummemmin opastamatta hienostuneeseen ruokasaliin ja ohjeistaa lyömään ohjaimen vasemmalla tikulla. Pienen kokeilun jälkeen huomaa, että lyöminen todellakin tapahtuu kuin oikeissa golf-peleissä: heilautetaan tikkua taakse ja eteen, sitten pallo jo lentääkin.

Kuohuviinipullot paukahtelevat, lautaset räjähtelevät lasinsirpaleiksi ja subbari pomppii lattialla kaaoksen tahtiin. Peli kuvaa räjähteleviä esineitä hidastetusti ja ottaa kaiken irti komeasta grafiikastaan. Ja mitäs nyt? Nyt pallo on liekeissä! Waaau! Nyt sitä saa ohjata itse lennon aikana! Se pomppii, se romuttaa, se hajottaa! Mitä vain teenkin, jossain räjähtelee, jotain hajoaa ja pistemittari kilisee kohti kattoa! Ja nyt on aika putata? Tökätään vain tikkua reikää kohti, pallo sujahtaa sisään ja koko reikä räjähtää taivaan tuuliin! Whuu! Vuoden paras bilepeli!

Paitsi että. Kun Dangerous Golfia pelaa toisen kerran, saati sitten kolmannen – tai kolmannenkymmenennen – huomaa, että siinä ei olekaan sitten yhtään enempää syvyyttä. Se fiilis siitä, että kun tekee mitä tahansa, jotain räjähtää, pitää paikkansa. Kun on hieman enemmän pelannut, alkaa väkisin ihmettelemään, miten vähän pelattavaa pelissä oikeastaan onkaan. Annetaan pallolle suunta, tuikataan tikkua ja sitten ihaillaan hidastettuja räjähdyksiä. Tuntuu siltä että saa aktiivisesti yrittää epäonnistua, jotta ei saa kuin puolivahingossa vähintään hopeamitaliin oikeuttavia pisteitä.

Tämän tästä peli yrittää heitellä mukaan uusia muuttujia, mutta ne eivät muuta tilannetta yhtään monimutkaisemmiksi. Ei ole kyse siitä, että saisi itse päättää, haluaako käyttää palavan superpallo-lyöntinsä. Se käytetään, halusi tai ei.

Dangerous Golf

Katsotaanko vai pelataanko?

Kun pelaajalla on koko ajan statistin olo, ei ole mitenkään hirveä ihme, että Dangerous Golf on parhaimmillaan, kun sitä seuraa vierestä. Silloin ei huomaa, miten pintapuolista pelattavuus on ja miten koko ajan on sellainen olo, kuin peli pitäisi kummastakin kädestä ja vetäisi väkisin eteenpäin. Voi vain keskittyä kaaokseen, räjähdyksiin ja huisin hölmöön menoon.

Varoitus vielä muuten PC-pelaajille: Dangerous Golf vaatii toimiakseen Xbox-ohjaimen. Enkä siis nyt tarkoita, että se vaatii käytännössä ohjaimen, koska se tekee niin kirjaimellisesti. Pelata ei voi ilman. Konsolijuuret näkyvät muutenkin todella tönkössä toteutuksessa. Kaikenlaiset optiot ja säädöt esimerkiksi on jemmattu useamman alavalikon taakse ja sellaiseen paikkaan, ettei niitä sieltä osaisi ihan helposti etsiä. Vaikutti myös siltä, että PC-versio on lukittu 30 FPS:n nopeuteen, sillä valikoissa peli pyöri sujuvasti 60 FPS:n nopeudella, mutta saman tien kun itse peli alkaa, ruudunpäivitys dippaa 30:een, eikä siitä hievahda, vaikka ruudulla tapahtuisi mitä. Harmillisen kehno PC-versio, siis.

Dangerous Golf

Mitalivetoisen World Tour –tilan ohella tarjolla on mahdollisuus pelata samoja kenttiä uudelleen kavereiden kanssa, kisaten siitä, kuka saa korkeimmat pisteet. Tämä voisikin olla se paras tapa kokea Dangerous Golfin riemut, sillä pienessä urheilutunnelmassa tärkeintä ei ehkä ole pelattavuuden syvyys tai hauskuus, vaan yhteiset kokemukset. Niitä Dangerous Golf kyllä tarjoilee kuin liukuhihnalta, mutta sitä pelaamisen iloa ei niinkään.

 

Dangerous Golf

Miikka Lehtonen

Muropaketin uusimmat