Uusimmat

World of Warcraft: Legion parantaa entisestä, mutta jättää kysymyksiä (Linux, Mac, PC)

16.09.2016 14:00 Miikka Lehtonen

wow-legion-kansiTekijä: Blizzard
Julkaisija: Blizzard
Testattu: Windows 10, Intel Core i5-4670k, 16 Gt muistia, GeForce GTX 970
Saatavilla: Linux, Mac, PC
Laitevaatimukset: PC Windows XP tai uudempi, Intel Core 2 Duo E6600, GeForce 8800 Gt, 2 Gt muistia
Pelaajia:  tuhansia
Muuta: lisälevy, vaatii World of Warcraftin, kuukausimaksullinen
Pelin kotisivu: http://eu.battle.net/wow/en/legion/
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Kirby: Planet Robobot

 

On taas se aika vuodesta, jolloin jäissä olleet World of Warcraft -tilit sulatetaan. Uusi lisälevy on ilmestynyt ja kaikki on taas uutta ja ihmeellistä. Demoneita, demoninmetsästäjiä, legendaarisia artifakteja, suuria tarinoita!

Näistä aineksista muodostuu paketti, joka kyllä innostaa, mutta ei ehkä hälvennä aivan kaikkia Warlords of Draenorin jättämiä traumoja.

”Fool me once, shame on you, fool me… can’t get fooled again”, kuten Yhdysvaltojen presidentti George W. Bush kuuluisasti totesi. Tämä on ollut fiilikseni muutaman viime viikon aikana pelatessani World of Warcraftin kuudetta lisäosaa, Legionia.

Nämä pari viikkoa ovat menneet pääosin hyvissä tunnelmissa ja kivaa on ollut, joskaan ei aivan ongelmattomasti. Mutta kerran toisensa jälkeen mieleni on palannut parin vuoden takaisiin tunnelmiin, jolloin fiilikset lopulta surkeaksi osoittautuneen Warlords of Draenorin ympärillä olivat kovin samanlaiset.

Huijataanko minua taas?

wow-arvostelukuva-7

Maailmanloppu, uuden alku

Azerothissa menee taas vaihteeksi aika huonosti. Edellisen lisälevyn aikoihin vapautettu warlock Gul’dan on lyönyt hynttyynsä yhteen Burning Legionin demonilegioonien kanssa ja aloittanut invaasion Azerothiin. Kyseessä ei ole Burning Legionin ensimmäinen ristiretki, mutta se voi kylläkin olla viimeinen. Nyt ollaan nimittäin kauniisti sanoen liemessä. Niitä viime kerralla legioonan pysäyttäneitä pyhiä voimia kun ei enää ole apuna, vaan kuolevaiset ovat enimmäkseen omillaan.

Niinpä Azerothin suurimmat sankarit ryhtyvätkin kukin tahollaan taisteluun hidastaakseen ja pysäyttääkseen maailmaan virtaavia demoneita. Touhu taitaa kuitenkin olla toivotonta, sillä ennustusten mukaan kaikki toivo lepää yhden nimen varassa. Tuo nimi? Illidan Stormrage. Muistatteko, Black Legio -raid-instanssin viimeinen pomo, jonka Azerothin suuret sankarit muutamaa vuotta sitten tappoivat? Hups.

wow-arvostelukuva-8

Legion onkin tarinallisempi lisäosa kuin aiemmin. Välianimaatioita ja puhtaita ”istu tässä ja koe vähän tarinaa” -henkisiä tehtäviä riittää todella paljon. Perspektiivistä riippuen sen kaiken näkeminen vaatii myös useita pelikertoja, sillä ensimmäistä kertaa WoWin historiassa kaikki hahmot eivät koe enää samaa tarinaa.

Blizzardin suuri kuningasidea Legionia varten kun oli, että jokaisella hahmoluokalla on oma tarinansa, jota koetaan siinä sen suuren, yhteisen tarinan rinnalla. Shamaanit esimerkiksi lähtevät solmimaan uudelleen yhteyksiä elementaalivoimien kanssa, death knightit taas yrittävät Lich Kingin avustuksella herättää henkiin Azerothin suurimpia sankareita (ja pahiksia) muodostaakseen taas ne maailmanlopun neljä ratsumiestä. Edelliset kun kokivat loppunsa pelaajien käsissä Illidanin tavoin, jo vuosia sitten.

Tarinat ovat hauskoja, varsinkin kun Blizzardin väki on selvästi päässyt revittelemään niiden myötä. Itse pelasin arvostelua varten death knightien ja shamaanien tarinat, joista ensimmäinen oli suorastaan riemastuttava. Kunnon 80-luvun piirrosleffojen pahismeininkiä, jossa kierretään haudasta nostettujen pahisten kanssa tekemässä sotarikoksia ”hyvikset eivät tästä tykkää, mutta paskat siitä” -hengessä.

Tarinoiden ympärille on kietaistu myös selvästi Warlords of Draenorin garrisonien jatkokehittelyversiona toimivat kunkin hahmoluokan omat tukikohdat, joihin värväillään apureita ja jossa suoritetaan taas kovin mobiilipelihenkisiä tehtäviä. Ei se vieläkään hauskaa ole, mutta koska kaikkea on virtaviivaistettu ja tuunattu, siedettävämpää kuin aiemmin. Ainakin enimmäkseen, mutta siitä lisää myöhemmin.

Nelfit nerfiä odottamassa

Legionin ennakkoon puhututtanein juttu taitaa olla sen uusi hahmoluokka, demon hunter. Illidanin oppilapset lähtivät The Burning Crusaden aikoihin toiseen ulottuvuuteen taistelemaan demoneita vastaan ja palasivat sieltä näkemään oppi-isänsä makaamassa kuolleena raidin jaloissa. Tämän jälkeen porukka pistettiin kirjaimellisesti jäihin haltioiden vankilaan odottelemaan tuomiotaan rikoksista haltiakuntaa vastaan.

Burning Legionin vyöryessä sisään demoninmetsästäjät kuitenkin päästetään taas irti uutena hahmoluokkana. Vain Night Elfeille ja Blood Elfeille auki oleva luokka tarjoaa melee-DPS:ää ja tankkausta, sekä World of Warcraftin messevimmät hyödykkeet. Demoninmetsästäjät kun osaavat esimerkiksi tuplahyppiä, liitää ilmassa ja nähdä vihollisensa seinien läpi.

Ei liene sattumaa, että demoninmetsästäjistä on tullut alta aikayksikön hillittömän suosittuja ja myös kirosana. Angstiset tatskahaltiat kun vetävät puoleensa hieman nuorempaa ja taidoiltaan ehkä vähän vähemmän hyvää osaa pelaajista. Tästä huolimatta hyvin, tai edes säällisesti, pelatut demon hunterit ovat varsinkin PVP:ssä suorastaan rikki. Ne tekevät hirmuisia määriä vahinkoa ja pystyvät temppuihin, joihin muilla ei ole mitään vastalääkkeitä. Niinpä nerfiä lienee tulossa.

Jäähyväiset aseille

Legionin toinen suuri juttu on, että se ei sisällä enää lainkaan aseita. Ei, World of Warcraftista ei ole tulossa World of Peacecraft, mutta aseet ovat luolastoista hävinneet. Syynä tähän on se, että heti lisäosan alussa kukin pelaaja saa käteensä omaa speciään vastaavan legendaarisen aseen, joka on sitten kädessä koko lisäosan ajan. Enhancement-specatut shamaanit saavat esimerkiksi Thrallin Doomhammer-vasaran, retribution-paladiinit taas legendaarisen Ashbringerin.

wow-legion-arvostelukuva-2

Nämä artifaktiaseet ovat myös se Legionin käytännössä ainoa hahmoprogression muoto. Tasojen noustessa ei enää 100. tason jälkeen nimittäin saada uusia kykyjä tai mitään muutakaan, vaan uudet kyvyt ja bonukset hankitaan kipuamalla kullekin aseelle yksiköllistä kykypuuta. Hieman erikoisena oivalluksena kykypuihin tarvittavia pisteitä ei hankita levelöimällä, vaan keräämällä artifaktivoimaa antavia esineitä tehtävien palkintoina, luolastojen droppeina ja niin edelleen.

Artifaktien kykypuut ovat hieman ristiriitaisia, sillä vaikka artifaktit ovatkin pääosin oikein siistejä ja antavat haltijalleen huikeita kykyjä, itse kykypuut ovat täynnä sitä vuosia sitten pelistä poistettua ”tämä kyky lisää väistömahdollisuutta yhden prosentin” -tauhkaa. Ripeän alun jälkeen artifaktivoiman kerääminen muuttuu myös tuskallisen hitaaksi puuhaksi, jolloin onkin hyvä idea sijoitella irtopisteitä vaihtoehtoisten speciensä artifakteihin ja odotella, että hitaasti ajan myötä nouseva artifaktivoiman kombokerroin kasvaa. Siis oikeasti. Hahmokohtainen kombokerroin nousee ajan myötä hitaasti, joten parin viikon päästä säännöllisesti pelannut pelaaja saa hahmolleen vaikka kolme kertaa enemmän artifaktivoimaa kuin Legionin julkaisun yhteydessä. Hidasta se silti on.

wow-legion-arvostelukuva-1

Hahmokohtaisia eroja toki löytyy, mutta pääosin artifaktit toimivat. Niiden yhteydessä tehty hahmojen uusi tasapainotus, kykyvalikoiman karsiminen ja animaatioiden uusiminen saavat pelin tuntumaan paremmalta kuin aikoihin. Esimerkiksi enhancement-shamaanit tuntuvat vihdoin siltä, miltä heidän loren mukaan kuuluisikin: ukkonen jyrisee ja salamat iskevät kaikkialla kun shamaanit kääntävät luonnonvoimat vihollisiaan vastaan. Pelaaminen näyttää ja kuulostaa hyvältä ja on, piru vieköön, hauskaa! Sen voimaa ei voi aliarvioida!

Valitse yksi

Blizzard on selvästi ottanut pelaajien valitukset Warlords of Draenorin sisällön vähyydestä huomioon, ellei jopa hieman henkilökohtaisesti nokkiinsa. Välillä tuntuu nimittäin siltä, että Legionia on suunniteltu hampaat irvessä ”ai että ei ole sisältöä, perkeleen kiittämättömät?” -asenteella. Se kun muuttaa aivan kaiken tehtäviksi.

Matka 110. tasolle kestää muutaman päivän silleen kohtalaisen innokkaasti pelaten, mutta sen jälkeen tarina on vasta alussa – vertauskuvallisesti ja kirjaimellisesti. 110. tasolla nimittäin aukeaa esimerkiksi kokonaan uusi alue, Suramar, jossa vallataan hitaasti takaisin alueen haltioiden ikiaikaista kotikaupunkia ja herätellään vastarintaliikettä sissihengessä.

wow-arvostelukuva-5

Yhtäläisesti esimerkiksi sepät ja muut käsityöläiset eivät enää opettele tekemään demonirautasaappaita ostamalla reseptiä kouluttajalta, vaan tekemällä tehtäviä. Tehtävät vaihtelevat laadultaan ja tasoltaan voimakkaasti laidasta laitaan. Jotta oppisi louhimaan tosi hyvin vaikka tiettyä malmia, voi joutua käymään vanhassa raidissa tappamassa Archimonden. Tai ehkä kouluttaja haluaa, että tekee tälle täyden setin tiettyjä panssareita, jotta tämä opettaa tekemään ne vähän tehokkaammin.

110. tason myötä aukeavat myös niin sanotut World Questit, jotka ovat käytännössä Diablo 3:n bountyt WoWiin siirrettynä. Kartalle paukahtaa päivittäin vaihtuvia tehtäviä, joista jaetaan palkintoina kultaa, resursseja, artifaktivoimaa, esineitä ja ties mitä muuta. Tekemisen määrä on valtava, aluksi miltei hämmentävä. Teoriassahan homma voisi sitten mennä niin, että itse kukin saisi valita tekemisten joukosta ne haluamansa, mutta käytännössä vähän kaikkea on pakko tehdä.

wow-arvostelukuva-4

Erilaiset aktiviteettityypit kietoutuvat toisiinsa niin, että jos hahmollaan aikoo tehdä oikeastaan yhtään mitään, on pakko tehdä paljon kaikkea. Hahmoluokkakohtaisia tarinoita ei esimerkiksi saa vietyä loppuun tekemättä vinoa pinoa World Questeja. Suramar on myös ideana kiva, mutta käytännössä hyvin penseä paikka. Pitkät tehtäväketjut sisältävät useita ”grindaa itsellesi seuraava mainetaso Suramarin haltioiden kanssa” -henkisiä hidasteita, joiden taakse on muun muassa lukittu pari instanssia.

Tämän kaiken yhteisvaikutuksena Legion on ehkä alttivihamielisintä World of Warcraftia ikinä. Levelöintialueita on vain neljä, ja ne on käytännössä pakko pelata läpi joka kerta, sillä tiettyjä juttuja on lukittu alueiden läpäisyn taakse. Myös Suramarin pitkät tehtäväketjut on pakko pelata jokaisella hahmolla, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että siinä missä aiemmin altteja levelöidessään pääsi tekemään uusia ja erilaisia juttuja ainakin kerran tai pari, nyt mennään samaa polkua kerrasta toiseen, hitaasti ja pitkään.

Tämä on harmi, sillä olisi kovin kiva kokea niitä muidenkin hahmoluokkien tarinoita ja nähdä näin lisälevyn tapahtumat eri perspektiiveistä. Nyt tämä käytännössä tarkoittaisi saman moniviikkoisen grindin toistamista kerrasta toiseen, joten taidan jäädä ainakin itse odottelemaan sitä, että Blizzard väistämättä helpottaa grindiä päivityksen tai parin päästä.

wow-arvostelukuva-3

Tulevaa odottaessa?

Legion on hieman ristiriitainen paketti. Se sisältää paljon hyvää, ja jälleen kerran se ensimmäinen kerta 100. tasolta 110. tasolle on suorastaan riemastuttava. Uudet alueet ovat kauniita ja sisältävät paljon hauskoja tarinoita ja tehtäviä. Hahmoluokkakohtaiset tarinat ovat siistejä ja enimmäkseen viihdyttäviä, vaikka niihinkin on tungettu mukaan outoja ja ärsyttäviä pelinpysäyttäjiä. Kuka jaksaa kamalasti innostua siitä, että tarina pysähtyy päiväkausiksi, kun vastaan tulee ”lähetä seuraajasi tekemään viisi peräkkäistä 24 tunnin tehtävää” -tasoisia töyssyjä?

Tarjolla on myös valtavat määrät sisältöä. Useat instanssit ja myöhemmin aukeava mythic+-vaikeustaso, joka tarjoaa raidien ohella uuden progressiotavan pienemmistä porukoista pitäville, ovat jo yksistään hatunnoston arvoinen suoritus.

wow-arvostelukuva-6

Valitettavaakin löytyy. Craftailuammatit ovat esimerkiksi nyt täysin hyödyttömiä. Kaikki on niin hirveän kallista ja vaivalloista, että craftailussa ei ole hirveästi järkeä. Miksi esimerkiksi engineeringin perustason kypärät – jotka olisivat paperilla ihanteellinen juttu juuri 110. tasolle dinganneelle hahmolle – on kätketty pitkän repugrindin ja mythic-tason luolastojen taakse? Miksi yhdet sepän tekemät rannekkeet vaativat pitkälti yli 10 000 kullan edestä raaka-aineita? Tuntuu, että craftailu menee vain lisäosa lisäosalta turhempaan ja surkeampaan tilaan.

Kokonaisuutena kuitenkin jäädään ainakin toistaiseksi voiton puolelle. Legion on tuonut pelaajat takaisin World of Warcraftin pariin ja pääsääntöisesti kivaa tuntuu olevan. Itsekin taidan vielä jatkaa pelailua, sillä peli kiinnostaa. Samalla kuitenkin vähän mietityttää, miten tulevan kanssa käy. Pelissä on jo nyt paljon elementtejä, jotka voivat muuttua aika nopeasti rasittaviksi, ellei Blizzard hieman oio mutkia ja nopeuta grindejä.

Jää myös nähtäväksi, miten Legion saa lisäsisältöä. Blizzardin puheet ovat taas suuret, mutta niin ne olivat edellistenkin lisäosien kanssa, ja kummassakin tapauksessa parin päivityksen jälkeen peli hylättiin kuolemaan jaloilleen yli vuodeksi. Tapahtuuko sama taas?

Sitä minun on mahdoton vielä ennustaa, joten nyt on keskityttävä siihen, mitä Legion tarjoaa tänään. Nykykunnossaan sanoisin, että Legion on parasta World of Warcraftia muutamaan vuoteen. Siinä on ongelmansa, mutta se on selvästi sujuvampi, kattavampi ja toimivampi paketti kuin Warlords of Draenor edes parhaimmillaan. Jos WoW kiinnostaa yhtään, kannattaa hypätä mukaan pelaamaan ainakin yksi hahmo 110. tasolle.

 

Lisää aiheesta

World of Warcraft: Warlords of Draenor

World of Warcraft: Mists of Pandaria

World of Warcraft: Cataclysm

World of Warcraft: Wrath of the Lich King

World of Warcraft: The Burning Crusade

Miikka Lehtonen

Muropaketin uusimmat