Uusimmat

Piikkilankaa ja lasinsiruja: Vice-dokumentissa tutustutaan ääriväkivaltaiseen showpainiin

16.11.2016 19:41 Aki Lehti

CZW-promootion verenvuodatus on hengenvaarallista.

Tuoreessa Vice-dokumentissa Damian Abraham tutustuu showpainin muotoon, joka ei taida olla ainakaan kovin monelle suomalaiselle tuttua touhua. WWE-promootion ohjelmissakin nähtiin silloin tällöin vielä ennen vuotta 2008 aitoa verta ja hardcore-otteluita, joissa käytettiin esimerkiksi piikkilankaa. Nykyään veri on WWE:ssä kiellettyä.

Ääriväkivaltaisia matseja yhdysvaltalaisille faneille tarjoaa edelleen useampi promootio, joista CZW on tunnetuin. Se järjestää vuosittain Tournament of Death -nimisen tapahtuman, jossa Vicen dokumentti on kuvattu. Deathmatcheissa käytetään kaikenlaisia aseita, muun muassa piikkilankaa, nastoja, loisteputkia ja kaikkea mahdollimman sairasta. Vaikka nämäkin ottelut ovat käsikirjoitettuja, niin touhu on huomattavasti tavallista showpainia vaarallisempaa ja yksikään painijoista ei selviä taistoistaan ilman arpia.

Dokumentin mukaan Delaware on yksi harvoista Yhdysvaltain osavaltioista, jossa deathmatcheja ei ole kielletty lailla.

Oli touhusta mitä mieltä tahansa, ja vaikka monet perinteiset showpainijat halveksivat deathmatcheja, niin pakko näille kavereille on nostaa hattua. Se, ettei touhussa pääse hengestään vaatii taitoa.

Tournament of Death 8 -tapahtumassa hengenlähtö oli lähellä, kun loisteputken lasinsirpale katkaisi Nick Gagen valtimon ja hänet jouduttiin lennättämään helikopterilla sairaalaan.

Myös WWE:n nykyinen mestari Dean Ambrose paini aikoinaan CZW:ssa.

Dokumentti ei sovi perheen pienimmille, eikä herkimmille.

Lähde: YouTube

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”
Luitko jo nämä?

Muropaketin uusimmat