Bang!
Pidätkö länkkäreistä? Kuuluvatko spagettiwesternit suosikkielokuviesi listalle? Pidätkö sosiaalisesta kanssakäymisestä ja kaverin häpeilemättömästä selkäänpuukotuksesta? Jos vastasit myöntävästi edes yhteen kysymykseen, Bang! voi olla oikea peli sinulle.
Käytän yllä tarkoituksella sanaa ”voi”, sillä rempseästä aihepiiristään ja hauskoista ideoistaan huolimatta Bang! ei ole peli kaikille. Se on viihdyttänyt lukemattomia, ärsyttänyt toisia. Moni nimeää sen suosikkipeliensä joukkoon, toiset taas eivät haluaisi pelata sitä juuri lainkaan. Mutta ei kiirehditä asioiden edelle, aloitetaan perusteista.
Ihmissudet villissä lännessä
Bangin kuvaileminen on joko hieman hankalaa tai hyvin helppoa. Yritetään aluksi helppoa lähestymistapaa. Oletko törmännyt nettifoorumeilla niin sanottuihin mafia- tai ihmissusipeleihin? Jos olet, kuvittele mukaan annos villiä länttä ja tiedät, mistä Bangissa on kyse. Hyppää seuraavaan väliotsikkoon.
Jos taas et, väännetään vähän rautalangasta mallia. Bang on suunnattomasti suositeltavien lisäosiensa avulla 3-8 pelaajan peli, jossa sheriffi ja lainsuojattomat ottavat yhteen spagettiwestern-henkisessä villin lännen pikkukaupungissa.
Pelin alkaessa kullekin pelaajista jaetaan hahmokortti, joka antaa hänelle jonkun erikoisominaisuuden. Joku voi esimerkiksi kurkata korttia nostaessaan kahta päällimmäistä ja valita niistä haluamansa, toinen taas on vaikeasti tapettava, koska hän pystyy torjumaan vastustajien laukauksia millä tahansa kädessään olevalla kortilla. Tämän jälkeen arvotaan roolit ja siinä on myös se pelin suuri juju.
Pelaaja voi tuuristaan riippuen olla sheriffi, apulaissheriffi, lainsuojaton tai luopio. Kullakin on oma voittotavoitteensa: sheriffi ja apulaissheriffit voittavat, jos rikolliset kuolevat. Lainsuojattomat voittavat, kun sheriffi kuolee. Luopio taas voittaa, jos hän on viimeisenä hengissä. Yksinkertaista? Toki. Suuri idea piilee kuitenkin siinä, että vain sheriffi paljastaa roolinsa. Muut pitävät roolinsa salassa kuolemaansa asti, jopa liittolaisiltaan.
Näin kaikkien pitääkin yrittää arvailla, mitä muut ajavat lopulta takaa ja kyttäillä sitä oikeaa hetkeä iskeä oikeaksi kohteeksi kuvittelemansa pelaajan kimppuun. Vain amatööri avaa pelinsä tykittämällä ykkösellä sheriffiä, joskin joskus sekin taktiikka toimii yllättävän hyvin. Bangin suurin viehätys onkin juuri siinä, että pelin uudelleenpeluuarvo ei irtoa säännöistä.
Suuri osa Bangin viehätyksestä juontaa juurensa vanhaan kunnon sosiaaliseen kanssakäymiseen. Jos et kärsi jostain oireyhtymästä, tämä on hyvä juttu, sillä jokainen pelikerta on erilainen ja kaverinsa todella hyvin tunteva voi pärjätä pelissä yllättävän hyvin. Mutta puhutaanpa hetki säännöistä.
Aseet laulavat
Sosiaalisten mekaniikkojen päälle on rakennettu melko simppeli korttipeli. Periaatteessa homma menee niin, että pelaamalla kädestään Bang! -kortin pelaaja voi ampua haluamaansa pelaajaa. Jos tämä pelaa vastauksena huti-kortin, laukaus menee ohi, muuten se osuu ja pelaaja menettää yhden harvoista kestopisteistään. Kaikilla aseilla on kantama, joka määrittää, kuinka monen istuinpaikan päähän ase kantaa. Jo pelkästään tämän takia Bang on peli, joka paranee sitä mukaa, kun pelaajien määrä kasvaa.
Nämä ovat perusteet, kaikki muu on varianttia sen päällä. Vuoroin pelaajat nostavat pöydästä kortteja, joiden avulla voi vaikka hujauttaa nuppiinsa lasillisen viskiä (parantaa haavoja) tai hypätä mustangin selkään (olet kavereista katsottuna penkin kauempana). Kaikki kortit on luonnollisesti mallinnettu spagettiwestern-teeman ympärille ja genren elokuvat tunteva saa hupia hahmojen nimiväännöksistä ja kliseille naureskelevista korteista.
Mukana on toki myös aimo annos kavereille haistattelua, sillä valtaosa pelin korteista jäynäyttää kaveria jollain tavalla. Suoran kikkailun, kuten kaverin korttien pöllimisen tai hyökkäysten ohella voi olla myös kierompi.Korttia lyömällä apassit hyökkäävät kaupunkiin, kaikki joutuvat heittämään pois korttejaan, joku joutuu vuoroksi vankilaan ja pöytää kiertää vieläpä dynamiitipötkö, joka räjähtää satunnaisen ajan päästä — eli käytännössä juuri omassa kourassa.
Bang! onkin peli, jossa on mukana reipas annos luovaa kaaosta. Jos omaa vähänkään mielikuvitusta, pelin tapahtumat ovat ratkiriemukkaita: yksi kaveri on piiloutunut tynnyriin ja ratsastaa samalla mustangillaan pitkin preeriaa tarkkuuskivääri kädessään ja tykki hevosen perässä keikkuen. Sheriffi taas heittää onnettoman lainsuojattoman vankilaan ja tuikkaa perään vähän lyijyä.
Näin peli onkin pääsääntöisesti ratkiriemukas ja jos omaat yhtään sosiaalisia taitoja, pelin parissa vietetty aika menee ratkiriemukkaasti. Kunnes kuolet.
Odottavan aika on pitkä
Bangin suurin heikkous on se, että se on eliminaatiopeli. Monet ovat vakaasti sitä mieltä, että hyvästä pelistä pitäisi pudota pois vasta, kun loppupisteitä lasketaan. Bangissa voit huonolla tuurilla lentää pelistä ulos ensimmäisellä kierroksella, jos kaikki päättävät ottaa sinut kohteeksesi. Ja sitten? Sitten odotetaan.
Vaikka Bang on periaatteessa nopeatempoinen peli, parikin hidastelijaa riittää saamaan aikaan sen, että pelikierros hujahtaa minuutista useamman minuutin mittaiseksi. Ja jos peli oikein jumittuu uriinsa, se menee helposti kyttäilyksi, jossa pelaajat linnoittautuvat tahoillaan eikä oikein mitään tapahdu. Tällöin nopeatempoiseksi tarkoitettu peli voi kestää pitkälti toista tuntia, mikä ei taatusti huvita ensimmäisillä kierroksilla kuolleita.
Toisaalta, itse olen sen verran sosiaalinen tyyppi, että minulla on hauskaa ihan peliä seuratessani ja kaverieni kanssa sen käännteille nauraessani. Tokihan se olisi mukavampi osallistua itsekin peliin, mutta en pidä eliminaatiota fataalina ongelmana. Jotkut kuitenkin pitävät, joten jos kuulut tähän porukkaan, Bang ei välttämättä ole peli sinulle. Lisäosat pyrkivät ratkomaan ongelmaa tarjoamalla sopivan kortin kääntyessä pöytään ensimmäisenä kuolleelle mahdollisuuden palata peliin zombina, mutta se on vain laastari haavan päällä.
Lisäharmia tulee Bangin kieliasusta. Alkuperäinen peli oli spagettiwestern-hengessä italiankielinen, mutta korteista löytyi myös englanninkieliset tekstit. Myös kaikki lisäosat toimivat tähän tapaan. Voin kokemuksesta sanoa, että pelin kehitystiimin kielitaito ei ole ollut niin aukotonta kuin olisi voinut toivoa.
Muutama englanninkielinen kortti on kirjoitettu niin epäselvästi, että sen sinänsä simppelin säännön voi mielihalusta riippuen tulkita kahdella ihan eri tavalla. Osa ongelmista johtuu siitä, että italailaiset kirjoittajat eivät ole tajunneet kielioppiratkaisujensa kaksoismerkityksiä.
Kotimainen Lautapelit.fi:n kustantama käännös on myös kaksikielinen, sillä nyt sekä korteissa että säännöissä kaikki lukee suomeksi ja ruotsiksi. Hauska oivallus, varsinkin kun käännös on mainiota tasoa ja onnistuu kiertämään monet ongelmakohdat.
Reippaasti lisäiloa tuovia lisäosia ei kuitenkaan ole käännetty, joten kielimuuri voi tulla ennemmin tai myöhemmin vastaan. Korostan sanaa voi, sillä omassa porukassamme ongelmia ei ole kauheasti ollut: pienellä pohtimisella korttien salat yleensä aukeavat ja kun kukaan ei yritä nillittää turhasta, pelikin kulkee.
Ja siinäpä sitä Bangia sitten on. Ei mikään ongelmaton peli, mutta pahuksen hauska kylläkin. Omasta hankinnastani on kohta vuosi aikaa ja peli kaivetaan esiin aina, kun pelipöydän ääreen osuu vähintään viisi pelaajaa. Ikinä ei ole ollut kurjaa, mutta tiedostan kyllä, että pelin ongelmat voivat työntää pois monia pelaajia.
Silti, kotimainen painos ei kauheasti maksa ja peruspelilläkin pääsee pitkälle. Ulkomaiset lisäosat ovat täysin yhteensopivia sen kanssa, joten kokeilemaan pääsee riskittä halvalla. Sopivalla huumorintajulla varustetulle porukalle Bang tarjoaa hupia kuukausiksi.
Suunnittelija: Emiliano Sciarra
Julkaisija: daVinci Games / Lautapelit.fi
Ikäsuositus: 8+
Pelaajia: 4-7 (lisäosilla 3-8)
Parhaimmillaan: 5+
Pelin kesto: 30 – 60 minuuttia
Hinta: noin 19,90 euroa
Pelin kotisivu: http://www.dvgiochi.com/giochi/bang/?id=1
Miikka Lehtonen
Lue myös
Sam & Max Episode 304: Beyond the Alley of Dolls (iPad, Mac, PC, PS3)
