Toimituksen suosikkipelit 2015: Julius Jämsen
Vuosi 2015 lähestyy loppuaan ja Dome hiljentyy joulun ajaksi miltei kokonaan. Ei kuitenkaan täysin, sillä välipäivinä juhlimme vuoden parhaita pelejä.
Pyysimme jokaista Domen kirjoittajaa listamaan vuoden viisi suosikkipeliään yksinkertaisilla kriteereillä: kaikki pelit, jotka julkaistiin Euroopassa vuonna 2015, olivat kelvollisia. Sillä ei ollut mitään väliä, oliko kyseessä digipeli tai vaikka lautapeli. Myöskään pelin yleisellä arvostuksella tai Domen sille antamilla pisteillä ei ollut mitään merkitystä: nämä ovat henkilökohtaisia listoja.
Viiden suosikkipelin lisäksi jokainen sai nimetä vuoden 2015 suurimman yllätyksen — positiivisen tai negatiivisen — sekä kertoa, mitä odottaa eniten seuraavalta pelivuodelta. Sen suuremmitta puheitta päästetään ääneen Julius Jämsen oman suosikkilistansa kera.
Heroes of the Storm (Mac, PC)
Blizzard Entertainment on julkaissut kansan iloksi uusia, täysin eri genrejä edustavia, nimikkeitä kunnioitettavalla tahdilla. Viime vuonna Hearthstone hioi virtuaaliset kortit partaveitsen teräviksi ja 2016 on tuomassa kovan luokan räiskintää.
Vuonna 2015 Blizzard iski apajille, jossa on kaksi, tai näkökannasta riippuen kolme, teollista kalastusalusta. Näiden jättien vanavedessä huopaa pienempiä paatteja soutuveneistä kanootteihin. Lammesta, jossa on enemmän venettä kuin vettä, Blizzard löysi kuitenkin oman poukamansa. Viisaan kalastajan tavoin he kuuntelivat lähikapakassa parhaat kalapaikat ja karit, joihin muut olivat kumilauttansa puhkoneet.
Kalastusvertauksista huolimatta Heroes of the Storm on hauska ja tuoreelta tuoksahtava näkemys MOBA-genrestä. Peli on miellyttävä niin aloittelijalle, kuin hieman pidempäänkin pelanneelle ja, kun kyseessä on free to play –nimike, en näe syytä miksei jokaisen tulisi kokeilla myrskyssä purjehtimista.
Warhammer: The End Times – Vermintide (PC, PlayStation 4, Xbox One)
Neljännellä sijalla top 5 -listan viimeinen videopeli! Kärkikolmikon koostuessa muusta kuin ykkösistä ja nollista saa Vermintide minulta kunniamaininnan vuoden parhaana videopelinä. Kyseessä on myös yksi vuoden parhaista co-op peleistä: seura on rottien keskellä todellakin tervetullutta, seisoi rinnalla sitten tuttu tai tuntematon. Vaikeusaste on armottomissa lukemissa ja Skaven-armeijaa figupelissä normaalisti komentava sai tuntea kynnet ja hampaat omissa nahoissaan. Kai tätä voisi karmaksikin kutsua.
Vaikka lore-kauhalla olisi syvemmältäkin saavista voinut ammentaa, oli rotta-aalto minulle myös fanipalvelua. Figuureina tutuksi tulleet arkkityypit sopivat ruudulle jopa paremmin kuin odotin. Maisemat ovat komeita, rotat lukuisia ja sankarit uljaita!
Batman Fluxx (Lautapeli)
Povasin vuodesta 2015 Batmanin voittokulkua. Game of the Year -palkinnon luovutin henkisesti Batmanille jo ennen vuodenvaihdetta, mutta sitten Arkham Knightin PC-julkaisu olikin vähintäänkin sekava. Niin sekava, etten ole Gothamiin palannut, vaikka kertaalleen myynnistä vedetty seikkailu vähin äänin myyntiin palautettiinkin. Onneksi DC-sarjakuvafirma lisensoi viittasankariaan myös videopelien ulkopuolella ja maailma sai Batman Fluxx –korttipelin, joka on sekin vähintäänkin sekava.
Alkuperäinen Fluxx julkaistiin 1997. Sittemmin siitä on julkaistu seitsemän päivitettyä tai muokattua versiota peruspelistä, yhdeksän lisäosaa sekä 17 variaatiota erilaisilla teemoilla ja teemaan sopivilla sääntömuutoksilla. Perussäännöt ovat yksinkertaiset: jokaiselle jaetaan kolme korttia. Vuorollaan pelaaja nostaa yhden kortin, jonka jälkeen hän pelaa yhden kortin eteensä. Kuulostaako tarpeeksi simppeliltä? Pitäisi kai mainita, että suuri osa korteista toimii uusina sääntöinä.
Fluxx väijyi hankintalistallani pitkään, mutta Batman-variaatio oli odottamisen arvoinen. Pelin taide on jäljitelty, ellei jopa suoraan lainattu, klassisesta animaatiosarjasta. Lepakkomiehen maustekaappi vuotaa myös pelimekaniikan puolelle, sillä korteissa esiintyy muun muassa Arkham Asylum asukkaineen. Batman Fluxx onkin pakkohankinta jokaiselle läderlappenin ystävälle.
Star Realms: Colony Wars (Lautapeli)
Ja toinen itsenäinen lisäosa korttipelille heti perään. Star Realms: Colony Wars on jatkoa loistavalle Star Realms –pelille ja sen lisäosille. Alkuperäinen Star Realms on pakanrakennusgenren avaruusteemainen edustaja, jossa pelaaja koittaa haalia mahdollisimman mahtavan laivaston, eli pakan, erinäköisiä ja kokoisia avaruusaluksia. Pelin suurimpia valtteja on peruspelin toimiminen myös lisäosana. Yksi peruspeli sallii kaksi pelaajaa, kaksi peruspeliä neljä ja niin edespäin.
Colony Wars tarjoilee lisää samaa tähtien välistä mahtavuutta. Se toimii niin yksinään itsenäisenä pelinä suoraan paketista, kuin lisäosana kokoelman jatkoksi. Colony Wars sisältää vain uusia, ennennäkemättömiä, aluksia ja jatko-osan taide ylittää alkuperäisen valovuodella. Star Realms on tämän hetkinen suosikkini kevyistä lautapeleistä puhuttaessa ja Colony Wars on loistava tapa aloittaa galaksin valloittaminen.
DC Comics Dice Masters: Justice League (Lautapeli)
Lisää itsenäisiä lisäosia videopelien ulkopuolelta? En voi vastustaakaan, sillä Noppamestari iski tänä vuonna allekirjoittaneeseen kovaa. Teknisesti ottaen Dice Masters rantautui Eurooppaan Marvel Dice Masters -brändin alla jo viime vuonna, mutta vuosi 2015 toi tullessaan DC:n, Yu-Gi-Oh!:n sekä Dungeon & Dragonsin ikoniset hahmot. Lakisyistä näistä jokainen on oma itsenäinen keräilynoppapelinsä omilla termeillään mutta käytännössä yhteensopivuus on saumaton, kunhan vain vaihtaa muutaman sanan toiseen. Kaiken kattavia virallisia sääntökirjoja lienee turha kuitenkaan odottaa.
Mistä pelissä on sitten kysymys? Dice Masters on täydellinen sekoitus keräilykorttipeliä ja pakanrakennusta. Toisin kuin Magic: the Gatheringissa, jossa pakka kootaan omista korteista ennen pelaamista, tai Star Realmsista, jossa pakan rakentaminen on suuri osa peliä, on Dice Masters juuri siinä välissä. Jokainen kyllä valitsee, mitkä nopat ja kortit tuo pöytään, mutta ”pakka”, tai noppapussin sisältö, rakennetaan vasta pelatessa. Pelin tempoon ja vastustajan toimiin saa, ja pitää, reagoida aivan uudella tavalla.
Eli, jos olet aina halunnut usuttaa Batmanin Hämähäkkimiehen kimppuun tai kaipailet lisää näkyvyyttä hieman harvinaisemmille hahmoille, kannattaa heittää noppaa. Ensi vuonna on luvassa muun muassa teini-iästä kärsiviä mutatoituneita kilpikonnia.
Vuoden yllättäjä: Animal Crossing: amiibo Festival (Wii U)
”Mutta kyseessähän on väsynyt Mario Party -klooni?” Väärin, vaikka tuolla olettamuksella minäkin tätä virtuaalista lautapeliä lähestyin. Ja paino on nyt vahvasti sanoilla ”virtuaalinen lautapeli”. Mutta kuten listasta kävi ilmi, minulla ei ole mitään lautapelimekaniikoita vastaan, päinvastoin.
Amiibo Festival tekee oikein kaiken, mitä lähin tallikaveri teki väärin. Ensinnäkin, lautapeli ei ole vain tekosyy pelata minipelejä, vaan lautapeliä ja levyllä olevia minipelejä voi pelata vain erillään toisistaan. Toiseksi, lautapelin virtuaalinen julkaisu on perusteltu: tällaista lautapeliä ei pystyisi järkevästi toteuttamaan pahvimuodossa. Kolmanneksi, minipelit ovat pääsääntöisesti oivaltavia ja laadukkaita: yhden kehtaisi julkaista itsenäisenä pulmapelinä, niin laaja ja monimutkainen se on. Viimeisenä, pakkauksessa tulee mukana lähes kaikki tarvittava. Neljän pelaajan paikallinen moninpeli vaatii toimiakseen vain yhden amiibon ja laatikossa tulee kaksi. Kylkiäisenä saa myös 3 amiibo –korttia, joita käytetään minipeleissä kuriositeetteina mutta silti sangen nokkelasti.
Ensi vuodelta odotan: Overwatch (PC, PlayStation 4, Xbox One)
Kuten Batmanin tapaus osoitti, seuraavan vuoden parhaan pelin ennustaminen on joskus osoittautunut virheeksi. Aion silti laittaa itseni likoon ja kirjata Overwatchin ensi vuoden kuninkaaksi.
Overwatchin beta oli vuoden 2015 kovin videopelikokemukseni ja pelin kehitys vaikuttaa kehityspäiväkirjojen perusteella nousujohteiselta. Murjottavaan FPS-genreen hauskuuden palauttanut Overwatch luottaa Blizzardin omaksumaan kaavaan: otetaan jotain vanhaa ja kiillotetaan se häikäiseväksi. En malta odottaa, että saan valmiin pelin käsiini!
