Will of Steel (pc)

Will of Steel on nimetty koomisesti pelin päähenkilön, kapteeni William Steelin mukaan. Merijalkaväen kapteeni Steel miehineen rällästää ympäri Afganistania ja Irakia kellistämässä maisemaa ja kapinallisia. Käytössä on jalkaväen lisäksi erilaisia moottoroituja yksiköitä ja ilmavoimia helikopterien ja rynnäkkökoneiden muodossa. Tärppinä on mainostettu ääniohjaus ja pelin mukana toimitettava kuulokemikrofoni-yhdistelmä

Teoriassa ääniohjaus on hyvä idea. Mikrofonin kanssa voi paitsi komentaa yksiköitään, myös valita niitä. Pelaaja voi haravoida yksiköt käyttöönsä huhuilemalla eri puolilta karttaa. Käskyt ovat liiku, ammu, vartioi -tasoa ja kaiken lisäksi vaativat hiiren ja näppäimistön käyttöä. Äänikomennot vahvistetaan näpäyttämällä välilyöntiä ja kohteet puolestaan valitaan hiirellä. Näin ollen mikrofonin hyötykäyttö jää vähäiseksi ja melko turhaksi. Idea on kuitenkin hyvä ja toimii välillä mukavasti hiiren tukena, joten tulemme toivottavasti näkemään jatkossa parempia ääniohjattavia pelejä.

Koska pelin suurin myyntiargumentti on vain turha kikka, odotukset itse pelin suhteen eivät ole kovin korkealla. Näin myöskään pettymys ei ole suuri, kun peli paljastuu turhanpäiväiseksi tusinaroskaksi.

Puupäät puikoissa

Irakissa ja Afganistanissa tapahtuvien kampanjoiden välillä ei ole suurempaa juonta, eikä niihin ole sotkettu resurssien keräilyä tai tukikohdan värkkäystä. Painopiste on siis pelkässä sodankäynnissä.

Graafisesti peli on pätevän näköinen. Yksikkömallit ovat yksityiskohtaisia ja realistisen näköisiä. Varsinkin tankkifriikin sydän hakkaa ylikierroksilla, kun metallikolonnat jyräävät kumoon miestä ja aitaa pikkutarkan yksityiskohtaisesti. Aitaa kaatuukin sitten mailikaupalla, sillä pelin reititys on tajuttoman surkeaa. Korttelin matka muuttuu helposti Irakin ympäriajoksi, kun puupäät pääsevät tankin puikkoihin. Kuten arvata saattaa, tiukka taistelutilanne ja etumaastosta kohti lentävä lyijy eivät auta asiaa. Lisäharmia koituu onnettomasta kamerasta, joka säädettävästä korkeudestaan huolimatta on aina liian lähellä. Näin yleiskuva jää sekavaksi. Joku voisi yrittää puolustella ratkaisua sillä, että oikean joukkueenjohtajan yleiskuva on myös sekava, mutta se ei varsinaisesti auta pelin asiaa.

Peli ei ole kuitenkaan täysi floppi, vaan sokean kanan tavoin Will of Steel -tiimikin on osunut pariin jyvään. Positiivisesti pelin yksiköt eivät ole Command & Conquer -henkisiä supermiehiä, vaan kaatuvat parilla laukauksella. Vihollisen ajoneuvoja voi kaapata ja korjata insinöörijoukkojen avulla, jolloin ne saa käyttöönsä. Paljon muuta juhlimisen aihetta pelistä ei löydykään. Jopa mukana tuleva kuulokemikrofoni-yhdistelmä on säälittävä rimpula, jossa on vajaan puolen metrin johto. Näin siitä ei saa edes iloa hyvissä ääniohjatuissa peleissä. Peli on myös traagisen huonosti koodattu. Joku on tunaroinut pahemman kerran, kun Athlon 64 -pohjainen pc ei jaksa pyörittää tämän tyylistä peliä yli 800×600-resoluutiolla,

Muutamista hyvistä ideoistaan huolimatta Will of Steel on kuin oppikirjaesimerkki keskinkertaisuudesta. Kummankin puolen surkea tekoäly ja turhan suuri luottamus epäonnistuneeseen ääniohjaukseen eivät innosta pelaamaan moista viritelmää. Ääniohjaus on tosin erinomainen idea paperilla, enkä jaksa malttaa odottaa sitä hyvin käyttäviä pelejä. Tosiaikanaksuttelusta pitävien kannattaa sijoittaa rahansa klassikoihin tai erinomaiseen Act of War: Direct Actioniin.