Glory of the Roman Empire (pc)

Rooman valtakunnan maailmanhistoriallista merkitystä tuskin kieltää kukaan, mutta tämän vuoden julkaisuaikatauluja katsomalla voisi kuvitella että pelintekijät ovat innostuneet oikein toden teolla. Pelkästään tämän vuoden puolelta löytyy kolme Rooma-peliä: Firaxisin ja Fireflyn CivCity: Rome, Tilted Millin Caesar IV, sekä Haemimontin Glory of the Roman Empire.

Näistä kolmesta ensimmäisenä julkaistu Glory of the Roman Empire on perusluonteeltaan kohtuullisen yksinkertainen kaupunginrakennussimulaatio, jonka suurimpina vaikuttajina huomaa jo ensi silmäyksellä SimCity- ja Settlers-sarjan pelit. Rakenteeltaan sen yksinpelikampanja on eräänlainen laajimmilleen levinneen Rooman valtakunnan kierros.

Siinä käydään tarkistamassa valtakunnan reunoilla sijaitsevien Londoniumin ja Pompeijin kaltaisten tuppukylien tilanne, ja parin talonpojan majapaikoista pitäisi tarkalla kaupunkisuunnittelulla saada valtakunnan maineen veroisia suurkaupunkeja.

Jokainen kaupungeista tarjoaa omanlaisensa haasteen, ja kaupunkeihin voi myöhemmin joutua palaamaan uudelleen. Tavallisen kaupunginrakentamisen ohessa pitäisi myös pitää huolta vitsausten, kuten kulkutautien ja ympäriinsä mellastavien barbaarilaumojen torjumisesta. Varsinaisen kampanjan lisäksi tarjolla on myös vapaata puuhastelua mahdollistavia karttoja. Varsinaista moninpeliä ei kuitenkaan löydy.

Veni, vidi, vici

Roomalaisen kaupunkiyhteisön pyörittäminen nojautuu Glory of the Roman Empiressä ensisijaisesti vapaiden kansalaisten ja orjien välisen tasapainon ylläpitämiseen. Tarpeeksi asuintaloja rakentamalla kaupunkiin saadaan riittävästi marmoripytinkien varjoissa filosofoivia ja muita tärkeitä hallinnollisia tehtäviä suorittavia kansalaisia. Tämän jälkeen kaupunkiin on luonnollisesti ostettava riittävä määrä orjia, jotta vapaan älymystön maalliset tarpeet saadaan tyydytettyä.

Rakennuksien sijoittelussa joutuu myös käyttämään hieman järkeä, sillä jokaisella teurastamolla tai muulla rakennuksella katsottavalla on vain rajoitettu toiminta-alue, jonka sisällä se suostuu toimimaan rakennusten kanssa. Edes barbaariorja ei suostu ajamaan possuja teurastamolle, jos välimatkaa on puoli Galliaa.

Rakennusten sijoittelusta tulee pelin myöhemmillä tasoilla pelin haastavimpia elementtejä, kun kaupunkien kasvaessa yhä monimutkaistuvan infrastruktuurin kanssa joutuu jatkuvasti suurempien haasteiden eteen.

Pienemmän ongelman muodostavat silloin tällöin rajoilla kekkuloivat barbaarilaumat, joiden torjumiseksi on mahdollista rakentaa vartiotorneja ja kouluttaa sotajoukkoja. Rehellisyyden nimissä pelin sotakomponentti on kuitenkin varsin pienimuotoinen, ja ilmeisesti lisätty peliin vain aikakauteen liittyvänä ns. välttämättömänä pahana.

Vaikeimpiin haasteisiin tottuneille pelin anti voi muutenkin jäädä hieman heikoksi. SimCity-tyylisen rakentamisen monimutkaisuudesta ollaan vielä hyvin kaukana, mutta lajityypin aloittelijat varmasti arvostavat sen selkeitä tehtäviä ja matalaaa aloituskynnystä. Todelliset virtuaali-Caesarit voivat kuitenkin hakea kipakkaa lisähaastetta täysin latinankielisellä pelimoodilla. Alea iacta est!

Teknisesti asiat ovat kuitenkin niin kunnossa kuin tämän lajityypin pelillä soisi olevankin, ja kaupungin rakentelu sujuu käyttöliittymänkin puolesta ongelmitta. Kaupungin rakentamisen voi halutessaan hoitaa täysin näppäimistöön koskematta, sillä hiiri venyy sekä kamerakontrolloijaksi että rakentamistyökaluksi.

Uusille kaupunginrakentajille Glory of the Roman Empire on turvallinen ja tasaisen laadukas valinta, mutta suhteellisen yksinkertaisuutensa vuoksi suurempaa haastetta hakevien kannattaa todennäköisesti odottaa myöhemmin julkaistavaa CivCity: Romea.

Tekijä: Haemimont Games
Julkaisija: CDV
Pelaajia: 1
Laitevaatimukset: P3/Athlon 1.5GHz, 256Mt RAM, 32Mt näytönohjain
Testattu: P4 2.4GHz, 1Gt RAM, 256Mt Geforce FX5600
Kotisivu: http://www.glory-of-rome.com