Arvostelu The Watchers ei ole uusi The Cabin in the Woods – kauhutrilleri kähisee ilman omaa ääntä
Dakota Fanning ajaa harhaan ja jää jumiin salaperäiseen, irlantilaiseen metsään Ishana Night Shyamalanin tunnelmallisessa, mutta yllätyksettömässä esikoisohjauksessa.
Ensi-ilta: 7.6.2024
Alkuperäisnimi: The Watchers
Ohjaus: Ishana Night Shyamalan
Käsikirjoitus: Ishana Night Shyamalan, pohjautuu A.M. Shinen romaaniin
Pääosissa: Dakota Fanning, Georgina Campbell, Oliver Finnegan & Olwen Fouere
Pituus: 102 minuuttia
Ikäraja: K16
Ishana Night Shyamalan on lähtenyt astelemaan isänsä M. Night Shyamalanin jalanjäljissä tunnelmallisten kauhujännäreiden tekijänä. The Watchers on hänen ensimmäinen pitkän elokuvan ohjaus- ja käsikirjoitustyönsä, ja se todistaa myös nuoremmalla Shyamalanilla olevan silmää luoda synkkää tunnelmaa.
A.M. Shinen samannimiseen jännitysromaaniin pohjautuva The Watchers sekoittelee keskenään perinteistä “syrjäinen mökki metsän keskellä” -kauhua yliluonnollisuuteen ja ripaukseen scifiä.
The Cabin in the Woods (2012) hoiti tämän yhdistelmän kuitenkin paremmin.
The Watchers lupaa enemmän kuin se onnistuu tarjoamaan. Elokuva käynnistyy kiinnostavasti vangitsemalla keskushahmot metsään, josta ei ole poispääsyä. Shyamalan ei kuitenkaan saa kelttimystiikan ja nykymaailman teknologian yhdistelmää kunnolla lentoon.
Synkän metsän vankina
The Watchersissa Dakota Fanning on amerikkalainen Mina, joka on asettunut asumaan Irlannin Galwayhin ja mennyt töihin eläinkauppaan. Minalla on menneisyydessään traaginen salaisuus, joka on synkistänyt hänen elämäänsä kaikki vuodet.
Minan tehtäväksi tulee kuljettaa harvinainen papukaija Galwaysta Belfastiin, mutta tuolla reilun 300 kilometrin matkalla hän ajaa navigaattorin ohjaamana harhaan ja jää autoineen jumiin salaperäiseen metsään. Harhaillessaan metsässä Mina löytää erikoisen mökin, jonka kolme asukasta tarjoavat hänelle turvapaikan metsässä lymyäviä, yöllisiä ja verenhimoisia olentoja vastaan.
(Elokuvan tärkein opetus: älä koskaan luota sokeasti navigaattoriin vaan selvitä ajoreitti itsellesi etukäteen.)
Mökki on yksinkertainen huone, jossa ei ole paljoakaan huonekaluja, mutta sähköt kuitenkin toimivat ja viihdykettä tarjoaa yksi hikinen realitysarjan dvd. Erityistä mökissä on, että sen yksi seinä on kokonaan peililasia. Tämän lasin ääreen asukkaiden on asetuttava pimeän tultua ulkopuolisten otusten katsottavaksi.
(Elokuvan toinen opetus: älä luovu kaikesta fyysisestä mediasta.)
Paljastuu, että myös Ciara (Georgina Campbell), Madeline (Olwen Fouéré) ja Daniel (Oliver Finnegan) ovat Minan tapaan metsään eksyneitä. He ovat kuitenkin olleet mökissä jo pidemmän ajan ja oppineet elossapysymisen “säännöt”.
Mina ei kuitenkaan alistu pelkkiin ohjeisiin vaan hän haluaa selvittää, mistä noissa yöllisissä katselijoissa ja vankilamaisessa metsässä oikein on kysymys.
Käyttöohjetta seuraamalla katoaa jännitys
Mökki metsässä -kauhuiluissa itse metsä pääsee usein viehättävästi yhteen pääosaan. The Watchers pyrkii samaan, ja aluksi synkkä metsä usvineen luokin mukavan synkkää tunnelmaa. Päälleliimatun näköisestä CGI-lintuparvesta huolimatta.
Varsinaista tarinaa pohjustava alkukohtaus, missä mies nähdään juoksemassa epätoivoisesti metsässä etsimässä ulospääsyä, on genren tyyppisesti ihan tehokas. Koska tämä mies ei ole tarinan kannalta oleellinen, hänelle ei käy kovin hyvin, mikä puolestaan tarjoaa katsojalle kontekstin siihen, mitä on odotettavissa.
Meillä on metsä, siellä salaperäisiä örkkimörkkejä, näillä örkkimörkeillä on taipumusta stalkkerointiin ja verenhimoon, eikä metsästä, jota “ei näy millään kartalla”, ole kovinkaan helppoa päästä pois. Mutta yritetään silti.
Aiemmin Servant-sarjan jaksoja ohjannut juniori-Shyamalan on selkeästi oppinut, millaisista palasista jännityselokuvan pitää koostua. The Watchers on kuitenkin toteutettu kuin numeroväritystehtävä, missä käydään orjallisesti läpi listaa asioista, mitä tämän tyyppisessä elokuvassa pitää olla.
Onnistunut jännityselokuva vaatii myös sitä, että näiden sinänsä ihan pätevien palasten välille saadaan luotua jännitettä, oikeasti pelottavaa tunnelmaa. Ja tätä The Watchersista ei löydy.
Oma ääni kadoksissa
Shyamalan selkeästi hapuilee oman äänensä löytämisen kanssa. Dialogissa on esimerkiksi useita tarinallisia heittoja, jotka jäävät ilmaan eikä niihin koskaan palata tai syvennytä. Tuntuu kuin pinnan alla olisi ollut elokuva, johon ohjaaja-käsikirjoittaja ei jostain syystä onnistu kunnolla tarttumaan.
Mieleen nouseekin väkisin kysymys, liekö oman äänen löytämisen vaikeuden syynä se, että Shyamalan Sr. on ollut mukana tuottajan roolissa.
Shyamalan-geeneissä kulkevat tietenkin myös juonelliset twistit ja sellaisia venytetty loppuratkaisu on puolillaan. Kovin yllättäviä ne eivät kuitenkaan ole.
Lopputulos on kaikista alun lähtökohdistaan huolimatta lähestulkoon tylsä.
THE WATCHERS
”The Watchersissa ollaan synkässä metsässä salaperäisten otusten vankina, mutta jännitystä nuorempi Shyamalan ei onnistu kunnolla kauhumysteeriinsä luomaan.”