Abit NF7-S v1.2

23.03.2003 00:00 |

NVIDIAn nForce2-piirisarjaan perustuvat emolevyt ovat saaneet kiitettävästi harrastajien suosion puolelleen muun muassa kaksikanavaisen muistiohjaimen sekä joidenkin valmistajien ja mallien erittäin hyvillä ylikellotusominaisuuksilla. Abit julkaisi vast’ ikään 1.2-versionsa omasta nForce2-emolevystään, NF7-S:stä, joka saatiin myös Muropaketin testipenkkiin arvosteltavaksi.

Emolevyn pakkauksen sisältö

Paketin uumenista paljastuu suurinpiirtein samat oheistavarat, jotka tulevat Abitin KT400-emolevynkin mukana, joka testailtiin Muropaketin toimesta muutama viikko sitten. Ohjekirjan, ajuri-CD:n, Serillel-ohjelappusen, Serial ATA -ajuridisketin, I/O-paneelin, IDE- sekä diskettiaseman kaapelien lisäksi mukaan on ahdettu kaksi korttipaikkaan asennettavaa liitinkorttia: kaksipaikkaiset USB2.0- ja IEE1394-kortit.

Itseään läpilyövää Serial ATA:aa silmällä pitäen Abit on lisännyt oheismateriaalien joukkoon lisäksi yhden 50 senttimetriä pitkän Serial ATA -kaapelin, Serillel-adapterin, jolla normaali IDE-kovalevy voidaan asentaa Serial ATA -liittimiin sekä virtahaaroittimen adapterille.
Luonnollisesti Serillel-adapterilla ei normaaleista IDE-kovalevyistä saada puristettua yhtään nopeutta lisää, ja käytännön hyöty jääkin ohuen kaapelin tuomioon etuihin.

Abit NF7-S

Testiin saapunut Abit NF7-S -emolevy oli mallistonsa uusin eli 1.2-versio. Uusimmasta versiosta löytyy 1.0-versioon verrattuna uudistuksina prosessorikannan ympäriltä löytyvät kiinnitysreiät sekä lisää jännitteen nostovaraa prosessorin osalta.

Oranssin ruskealta piirilevyltä löytyy viisi kappaletta PCI-liittimiä, sekä AGP8X:ää tukeva liitin, joka kuitenkin on sijoitettu liian monen muun emolevyn tapaan korkeussuunnassa liian ylös muistiliittimiin verrattuna. Tästä tietenkin johtuu se, että pitkiä näytönohjaimia käytettäessä, muisteja ei voida vaihtaa näytönohjaimen ollessa paikoillaan.

IDE-RAID-liittimiä ei tästä emolevystä löydy ja southbridgen tukemat ainoat kaksi ATA133-standardin mukaista IDE-liitintä on sijoitettu muistiliittimien alapuolella vaakatasoon. Diskettiaseman liitin vastaavasti löytyy aivan emolevyn oikeasta yläkulmasta.

Vaikka I/O-liittimien määrä ei aivan ylläkään Abitin AT7-MAX2 KT400 -emolevyn varustelutasolle, on taso kuitenkin kiitettävää luokkaa. PS/2-, sarjaportti- sekä rinnakkaisporttien liittimien lisäksi mukaan on sijoitettu optinen S/PDIF-ulostulo-, subwoofer/keskikanava-, takakaiutin-, etukaiutin-, mikrofoni- sekä sisääntuloliittimet.

Ääniominaisuudet on integroitu suoraan NVIDIAn MCP-T-southbridgen, josta löytyy tukea AC97 2.1:n kautta kuusikanavaiselle äänelle, 24-bittiselle ulostulolle, 16-bittiselle sisääntulolle, Dolby Digital 5.1:lle sekä NVIDIAn APUlle (Audio Processing Unit).

Emolevyn takaosasta löytyy vielä lisäksi yksi RJ45- sekä kaksi kappaletta USB2.0-liittimiä. Verkko-ominaisuudet on toteutettu MCP-T-piirisarjan integroitua verkko-ohjainta hyväksikäyttäen ja MAC-ominaisuudet (Media Access Controller) Realtekin ulkoisella RTL8201BL-piirillä.

Prosessorikanta on sijoitettu pystyasentoon ja tämän alapuolelta löytyy 45 asteen kulmassa oleva nForce2 SPP -northbridge, jota jäähdyttämään Abit on sijoittanut pienen alumiinisiilen varustettuna 40 millimetrin tuulettimella. Prosessorikannan ympäriltä ei löydy kovinkaan läheltä kondensaattoreita, joten suurempia ongelmia kookkaampienkaan jäähdytysratkaisujen kanssa tuskin tulee.

Abit on julkaissut NF7-S -emolevystään jo kolme eri versiota ja ainoastaan 1.1- ja 1.2-versioista löytyy joidenkin siilien kiinnittämisessä vaadittavat neljä reikää Socket A -kannan ympäriltä.

Muistiliittimiä löytyy muidenkin nForce2-emolevyjen tapaan kolme kappaletta. Kaksikanavainen muistiohjain saadaan käyttöön kahdella muistikammalla, kun yksi kampa asennetaan kahden muistiliittimen ryppääseen, jompaan kumpaan liittimeen ja toinen muistikampa vastaavasti yksinäiseen liittimeen.

IDE-RAID-liittimiä Abit ei valitettavasti tähän malliin ole sijoittanut, mutta kaksi Serial ATA -liitintä sen sijaan emolevyn alalaidasta löytyy. SATA-liittimiä ohjaa vihreän tarran alta löytyvä Silicon Imagen Sil3112A-ohjain.

USB2.0-liittimiä löytyy emolevyn takapaneelista jo kaksin kappalein, mutta määrä saadaan kasvatettua neljään, kun käyttöön otetaan korttipaikkaan asennettava liitinkortti. Kortti asennetaan yhteen ylemmän kuvan vasemman yläkulman pinnirivistöön. Vierestä löytyy myös toinen paikka, mutta valitettavasti mukana tulevilla oheismateriaaleilla sitä ei pystytä hyödyntämään. Mukana tuleva IEE1394-kortti asennetaan AGP-liittimen läheltä löytyviin kahteen paikkaan, joiden kanssa voi kuitenkin muodostua ongelma ison jäähdytyssiilen omaavien näytönohjaimien kanssa.

Pienenä, mutta käytännöllisenä yksityiskohtana mainittakoon, että kaikki jumpperit on varustettu korotetuilla muoviläpysköillä. Näiden avulla jumppereista saa paremman otteen ja siirtäminen käy helpommin.

Kolmivaiheinen virransyöttö on sijoitettu prosessorikannan vasemmalle puolelle ja tämän alapuolelta löytyy sekä Intel Pentium 4 -emolevyistä tuttu +12V- että normaali ATX-liitin. +12V-liittimellä luonnollisesti pyritään pitämään +12-voltin jännitelinja tasaisena. Välttämättä tähän ei liitintä tarvitse asentaa, mutta itse totesin eron olevan noin 0,3 volttia liittimellä ja ilman.

Vasemmalla SPP-northbridge ja oikealla vastaavasti MCP-T-southbridge.

BIOS

Abit NF7-S:stä löytyy Phoenixin AwardBIOS kuten monista muistakin NVIDIA nForce2 -piirisarjalla varustetuista emolevyistä. SoftMenu III -valikon alta paljastuu säätömahdollisuudet silmällä pitäen ylikellottamista:

  • Väylätaajuuden nostovaraa 237 MHz:iin asti
  • Kerrointa voidaan muuttaa 5X:stä 14X:ään 0,5 pykälin. Tästä eteenpäin kokonaislukujen välein 22X:ään asti + 16,5X
  • AGP-väylän kellotaajuutta voidaan säätää 66 ja 99 MHz:n välillä
  • Väylätaajuuden- sekä muistien kertoimia 17 erilaista
  • Prosessorin jännite: 1,1V -> 2,3V; 0,025 voltin pykälin
  • Muistien jännite: 2,6V; 2,7V: 2,8V ja 2,9V
  • Piirisarjan jännite: 1,4V; 1,5V; 1,6V ja 1,7V
  • AGP-väylän jännite: 1,5V; 1,6V; 1,7V ja 1,8V

Erittäin kattavien jännite-, väylätaajuus- jne. -säätöjen rinnalla muistiasetukset eivät ole aivan yhtä kattavat, mutta kaikki tarpeellisimmat säädöt silti löytyvät:

  • Row-actice delay: 1 -> 15
  • RAS-to CAS delay: 1 -> 7
  • Row-precharge delay: 1 -> 7
  • CAS Latency Time: 2,0; 2,5 ja 3,0

PC Health -valikosta löytyy normaaliin tapaan monitorointimahdollisuudet lämpötiloille, tuulettimien kierrosnopeuksille sekä jännitteille. Samaisesta valikosta voidaan myös määritellä koneen sammutus- ja varoituslämpötilat.

Testikokoonpano

Abit NF7-S -emolevylle vertailuksi otettiin toinen nForce2-piirisarjaan perustuva emolevy, Leadtek K7NCR18D-Pro. Prosessorina käytettiin 166 MHz:n väylätaajuudella toimivaa ja Barton-ytimeen perustuvaa Athlon XP 2500+ (1,833 GHz). Muisteina vastaavasti Corsairin 512 megatavun PC3500 CS2- sekä 256 megatavun PC3200 CS2 -malleja. Näytönohjaimeksi valittiin GeForce4 Ti4200-8X -grafiikkapiirillinen Albatron Ti4680 Turbo (250/540 MHz), sekä viimeisimpiä virallisia DetonatorXP 41.09 -ajureita.

Suorituskyvyn mittaamisessa käytettiin PCMark2002-, Pifast-, SuperPi-, SiSoft Sandra 2003-, 3DMark2001 SE- ja Unreal Tournament 2003 -ohjelmia.

  • Abit NF7-S v1.2
  • Leadtek K7NCR18D-Pro
  • AMD Athlon XP 2500+ (333 FSB)
  • Corsair 512MB PC3500 CS2 (CAS 5-2-2-2)
  • Corsair 256MB PC3200 CS2 (CAS 5-2-2-2)
  • Albatron Ti4680 Turbo (GeForce4 Ti4200-8X)
  • Maxtor 5400rpm 30GB
  • LG 52X
  • Skyhawk 300W
  • Windows 2000 SP3
  • DirectX 9.0
  • nForce-ajurit: 2.03
  • DetonatorXP 41.09

Emolevyjen vakioväylätaajuudet:

  • Abit NF7-S: 167,04 MHz
  • Leadtek K7NCR18D-Pro: 167,04 MHz

Testitulokset

SiSoft Sandra 2003:lla testatessa muistien kaistanleveyttä, ero Abitin sekä Leadtekin välillä pysyttelee noin prosentin paikkeilla. CPU Arithmetic -osiolla vastaavasti prosessorin nopeuserot jäävät kahteen pisteeseen.

Sandran tulosten perusteella siis nForce2-emolevyjen suorituskyvyissä ei olisi juurikaan eroa eri emolevyvalmistajien ja -mallien kesken, katsotaan miltä tulokset näyttävät muilla testiohjelmilla.

PCMark2002:ssa tulokset ovat prosessoritestin osalta pisteelleen samat kummallakin emolevymallilla. Muistitestissä eroa syntyy hieman enemmän kuin Sandralla, noin 1,7 prosenttia.

Raakaa laskentaa ilman optimointeja testatessa Pifastilla sekä SuperPillä ei tuota eroa lainkaan, kumpikin emolevy suoriutuu ensimmäisenä mainitusta testistä 33,44 sekunnin ajalla, jälkimmäisestä vastaavasti 55 sekunnilla.

Direct3D-rajapintaa testattiin 3DMark2001 SE:n, OpenGL:ää taas Unreal Tournament 2003:n kanssa. Unreal Tournament 2003:n testit ajettiin läpi HardOCP:n Benchmarking Utility 2.1:n kanssa 1024×768-resoluutiolla ja High Quality -asetuksilla, tällöin tulokset ovat desimaalin tarkkuudella samat Abitilla sekä Leadtekilla. 3DMark2001 SE:ssä eroa muodostuu noin kymmenen 3DMarkin verran.

Ylikellotus

Abit NF7-S tarjoaa väylätaajuuden sekä jännitteiden puolesta kohtalaisen kattavat ylikellotusmahdollisuudet. Muisteille saa syötettyä jännitettä 2,9 volttiin asti ja väylätaajuutta nostettua 237 MHz:iin asti. Itse laskin kertoimen 9,5:een ja aloin nostamaan 2,8 voltin muistijännitteen turvin väylätaajuutta. 200 MHz ei tuottanut vielä minkäänlaista ongelmaa, mutta 202 MHz:llä esimerkiksi Pifast ei mennyt enää läpi.

Jännitteen nosto 2,9 volttiin korjasi tilanteen ja näillä jännitteillä päästiin lopulliseen 204,03 megahertsin tulokseen. Kerroin laskettiin vielä yhdeksään, jotta prosessorin kellotaajuus olisi mahdollisimman lähelle sama alkuperäisen kellotaajuuden kanssa. Muistiasetukset olivat koko ajan tiukat, CAS 5-2-2-2:t.

Klikkaa tästä suurentaaksesi ylempi kuva

Kellotaajuuden ollessa suurinpiirtein sama kummallakin eri väylätaajuussäädöllä, 204 MHz:n väylätaajuudella saavutetaan noin 20 prosentin hyöty 166 megahertsin väylätaajuuteen verrattuna.

Loppusanat

Ominaisuuksia ja oheismateriaalia silmällä pitäen Abit NF7-S on varteenotettava vaihtoehto nForce2-piirisarjallista emolevyä hankittaessa. On mukavaa nähdä, että varsinkin Serial ATA -liitännät ovat rajusti yleistyneet uusissa emolevyissä. Muina ominaisuuksina vielä mainittakoon hyvät BIOS-säätömahdollisuudet, 6-kanavainen ääni kattavalla liitinmäärällä, verkkokortti sekä IEE1394. Jos nyt jotain moittimista voisi ominaisuuksien puolesta sanoa, olisi se IDE-RAID-liittimien puuttuminen.

Testeissä käy hyvin selville, että suorituskyvyssä ei eri emolevyjen välillä ole käytännössä lainkaan eroa. Suurimmillaan eroa muodostuu ainoastaan reilun prosentin verran. Kannattaakin lähinnä suunnata katseet emolevyn ominaisuuksien ja hinnan puoleen, sillä suorituskyky on kaikilla nForce2-emolevyillä lähes identtinen.

Abit NF7-S -emolevyä on saatavilla jo useilta eri jälleenmyyjiltä, hinnan pyöriessä 140-150 eurossa. Hintoja voi tutkiskella MBnetin Hintaseurannasta.

>> Etusivulle