Numeroiden mukaan, Testikokoonpano, Melu- ja lämpötilamittaukset

Pala palalta ja numeroiden mukaan

Tässä kappaleessa asetamme coolerit paremmuusjärjestykseen eri ominaisuuksien osalta. Mukana on niin puhtaisiin numeroihin perustuvia yksityiskohtia kuin Muropaketin toimituksen tekemiä huomioita.

Leveys: Testikolmikon levein (pidemmän sivun mitta) cooleri on Raijintek, jonka mitta on lämpöputkien suuntaisesti 153 mm. Toisena tulee Thermalright 150 mm leveydellään (lämpöputkien suuntaisesti) ja selvästi kolmikon pienin on Cryorig 144,5 mm:n lukemalla (myös lämpöputkien suuntaisesti). Ero coolereiden välille muodostuu lähinnä lämpöputkien muotoilusta, jotka ovat Cryorigissä vähiten ulkonevat.

Syvyys: Syvyydeltään (lyhyemmän sivun mitta) joukon suurin cooleri on Raijintek, jossa kyseinen mitta on 150 mm. Ero muihin on tasan senttimetri, sillä sekä Cryorigissä että Thermalrightissa vastaava mitta on 140 mm. Leveyden tapaan myös syvyys on kaksipiippuinen juttu. Toisaalta se vaikuttaa yleensä positiivisesti coolerin pinta-alaan, mutta toisaalta se tarkoittaa myös sitä, että coolerin alle jää enemmän potentiaalisia yhteensopivuusongelmia aiheuttavia komponentteja.

Korkeus: Niukasti korkein cooleri on Cryorig 74 mm mitallaan. Toisena tulee vain millimetrin matalampi Thermalright ja Raijintek jää puolestaan 68 mm:n lukemaan. Kaikissa kolmessa coolerissa korkeutta on pyritty rajoittamaan matalaprofiilisen rivaston ohella myös tavallista matalammalla tuulettimella. Korkeus esittää tärkeää osaa etenkin monissa mini-ITX-koteloissa sekä vaakamallisissa HTPC-koteloissa. Noin 70 mm korkean coolerin pitäisi mahtua useimpiin koteloihin, mutta sopivuus on luonnollisesti katsottava aina kotelokohtaisesti. Esimerkiksi heinäkuussa testaamistamme kapeista mini-ITX-koteloista kaikki testicoolerit mahtuvat Silverstoneen, mutta ei Fractal Designiin.

Painavin: Kolmikon painavin cooleri on Cryorig 628 gramman massallaan. Raijintek sijoittuu haarukan puoliväliin vaa’an näyttäessä 571 gramman lukemaa ja kevyimmän tittelin saa Thermalright 520 gramman massalla. Yleisesti ottaen painava cooleri aiheuttaa enemmän rasitusta emolevyyn, mutta tämän vertailun kaltaisten matalien mallien tapauksessa siitä ei ole yhtä suurta merkitystä kuin tornicoolerien tapauksessa, sillä matalasta painopisteestä johtuen vääntöä syntyy vähemmän.

Jäähdytysripojen määrä: Eniten jäähdytysripoja löytyy Raijintekistä, jossa niitä on 68 kappaletta. Toiseksi eniten niitä on Cryorigissä, jossa määrä on 56 kappaletta. Vähiten ripoja on ladottu Thermalrightiin – 49 kappaletta. Suuri ripojen määrä lisää jäähdytyspinta-alaa, mutta samalla pienentää ripaväliä (olettaen, että ulkomitat pysyvät samana), joka hankaloittaa tuulettimen työtä erityisesti pienemmillä kierrosnopeuksilla.

Ripaväli: Testiryhmän suurin 2,4 mm:n ripaväli löytyy Cryorigistä, joskin vain toiselta puolelta rivastoja. Vastaavasti rivaston toisella puolella väli on joukon tihein – vain 1,8 mm. Toiseksi suurin 2,3 mm:n ripaväli on be quietissa. Thermalright ja Noctua puolestaan käyttävät tasan kahden millimetrin jakoa. Suuresta ripavälistä on etua hiljaisilla tuulettimilla ja pienillä kierrosnopeuksilla. Samalla suuri ripaväli kuitenkin pienentää kokonaispinta-alaa, sillä ripojen kokonaismäärä pienenee välien kasvaessa.

Ripapaksuus: Testiryhmän coolereista paksuimmat jäähdytysrivat löytyy Thermalrightista, jossa lukema on mittaustemme mukaan 0,5 mm. Raijintekissä paksuus on 0,45 mm ja Cryorigissä 0,4 mm. 0,4-0,5 mm ripapaksuus on varsin tyypillinen prosessoricoolereissa.

Lämpöputkien määrä: Kaikista kolmesta testicoolerista löytyy kuusi kuparilämpöputkea ja myös niiden halkaisija on sama (6 mm). Putkien teknisestä toteutuksesta on tietoa vain Cryorigin osalta, joka kertoo C1:n putkien sisäpinnan olevan sintteröity huokoiseksi. Ainoastaan Cryorigissä osa lämpöputkista on kiinnitetty jäähdytysrivastoon molemmista päistään. Raijintekissä ja Thermalrightissä putket ovat C:n muotoisia ja kiinni rivastossa vain yläpäästään.

Tuulettimien määrä: Kaikkien kolmen testicoolerin mukana toimitetaan yksi tuuletin, eikä yhteenkään ole mahdollista asentaa lisätuuletinta. Matalaprofiilisten mallien tapauksessa on ymmärrettävää, ettei rivaston alapuolelta löydy tilaa toiselle tuulettimelle. Tuulettimien kiinnitys on toteutettu Raijintekissä metallilankakiinnikkein ja Cryorigissä sekä Thermalrightissa ruuvein.

Tuulettimien koko: Testijoukon kaikki kolme cooleria käyttävät 140 mm tuuletinta (joka oli määriteltynä jo testijoukkoa valittaessa), jossa on läpimitaltaan 135 mm roottori. Kaikkien kolmen tuulettimen paksuus on myös tyypillistä standardimittaa (25 mm) ohuempi 13 mm, jotta coolereista on saatu mahdollisimman matalia. Ohuempi rakenne vaikuttaa negatiivisesti tuulettimen suorituskykyyn, kuten paineentuottoon ja ilmavirtaan.

Tuulettimien nopeus: Kaikkien kolmen coolerin tuulettimet ovat PWM-ohjattavaa mallia, eli niiden kierrosnopeus on säädettävissä emolevyn tai PWM-säätimen avulla. Laajien kierrosalue on Raijintekin 650 – 1400 RPM. Cryorigissä ja Thermalrightissa tuulettimien nopeusalue on sama 700 – 1300 RPM.

Tuulettimien melutaso: Valmistajan ilmoittamien arvojen mukaan meluisin tuuletin löytyy Thermalrightista 30,6 dBA:n arvolla. Raijintek ilmoittaa tuulettimensa maksimimelutasoksi 28 dBA ja Cryorig puolestaan 24 dBA. Lukemien perusteella ei kuitenkaan kannata tehdä kovinkaan painavia johtopäätöksiä, sillä lukemat ovat valmistajien ilmoittamia eikä niitä ole mitattu samoissa olosuhteissa. Tarkempaa käytännön tietoa aiheesta saammekin tämän artikkelin testiosiossa.

Tuulettimien ilmavirta: Korkein tuulettimen tuottama ilman tilavuusvirta ilmoitetaan Cryorigille (65 CFM). Lähes sama arvo (64,5 CFM) ilmoitetaan myös Thermalrightin tuulettimelle. Pienimmän 56,6 CFM lukeman tuulettimelleen ilmoittaa Raijintek. Ilmavirta vaikuttaa suoraan coolerin kykyyn siirtää lämpöä pois rivastosta, mutta myös muilla ominaisuuksilla, kuten tuulettimen paineentuotolla ja roottorin lapamuotoilulla sekä rivastomuotoilulla, on merkittävä vaikutus lopputulokseen.

Laaduntuntu: Laaduntuntu on aina suhteellinen ja arvioijasta riippuva käsite, mutta allekirjoittaneen kokemusten perusteella yhdenkään tämänkertaisen testicoolerin laaduntunnussa ei ole valittamista. Mielestäni kokonaisuudessa parhaan laaduntunnun tarjoaa Cryorig, joka on erittäin tyylikkäästi toteutettu ja hyvin viimeistelty tuote. Raijintekin ja Thermalrightin välillä ero onkin pienempi ja siinä missä Raijintek ehkä näyttää hieman arvokkaammalta kiiltävän nikkelipintansa ansiosta, on Thermalrightissä yksityiskohtien viimeistely hieman parempaa (mm. lämpöputkien liitokset pohjaan).

Asennuksen helppous: Asennuksen helppoudessa Cryorig on tämänkertaisen kolmikon selvä ykkönen. MultiSeg-kiinnitysratkaisu on hyvin viimeistelty ja onnistuu coolerin kiristämistä lukuun ottamatta näppivoimin. Raijintekissä ja Thermalrightissa kiinnityksen idea on melko pitkälti sama, mutta parantamista löytyy vielä ruuvien koon ja käsiteltävyyden suhteen. Niiden toivoisi käyttävän Cryorigin tapaan enemmän sormin kiristettäviä kiinnitysosia.

Hinta: Testinelikon hintahaitari liikkuu artikkelin julkaisuhetkellä noin 45-65 euron välimaastossa, joten edullisimmat Raijintek ja Thermalright saavat jo jonkinmoisen hintaedun kalliimpaan Cryorigiin nähden. Täysin tyhjästä Cryorigin ostaja ei joudu maksamaan ekstraa, sillä kyseessä on testikolmikon kokonaisvaltaisesti parhaiten viimeistelty tuote. Myös Thermalrightin ostaja voi maksaa lisää paremmin varustellusta AXP-200R-versiosta, mutta sekään ei 60 euron hintaisena yllä aivan Cryorigin viimeistelyn tasolle.

Testikokoonpano ja -metodit

Testialustana käytettiin lukuisista aiemmista coolerivertailusta tuttua Asus P6T Deluxe -emolevyyn (Intel X58) pohjautuvaa laitteistoa. Kokoonpanon suorittimena toimi Intelin Core i7 950 -malli, jonka lämmöntuotto on korkeampi (TDP 130 W) kuin useimmilla nykysuorittimilla. 45 nm prosessilla valmistettua neliytimistä Core i7 950 -prosessoria käytettiin testeissä 3,06 GHz:n vakiokellotaajuudella, sillä aiemmin high-end-coolereiden kanssa käytetty ylikellotus osoittautui tämänkertaisille testicoolereille liian suureksi kuormaksi. Lisäksi laitteistoon kuului kolme Qimondan gigatavun DDR3-muistikampaa sekä mahdollisimman vähän kotelon sisälämpötilaan vaikuttava GeForce GTX 580 -näytönohjain, joka puhaltaa jäähdytysilmansa suoraan ulos korttipaikkojen kautta.

Cooleritesteissä testikokoonpanon yksi tärkeimmistä komponenteista on kotelo, joka toimii testiympäristönä. Kotelona käytettiin tälläkin kertaa luotetuksi ”sotaratsuksi” muodostunutta ja aikoinaan Muropaketin toimituksen kehut saanutta Cooler Master HAF X:ää (http://plaza.fi/muropaketti/artikkelit/kotelot/suuret-tornikotelot-vertailussa-antec-p193-ja-cooler-master-haf-x,2). Pelaajille ja tietokoneharrastajille suunnatun HAF X:n etuja prosessorin jäähdytyksen kannalta ovat hyvät avarat tilat ja tehokas jäähdytys. Sen ulkomitat ovat 230 x 550 x 590 mm ja paino 14,35 kg. Kotelosta löytyy vakiona kaikkiaan neljä tuuletinta – 230 mm:n etupaneelista, 200 mm:n katosta ja kyljestä sekä 140 mm:n puhallin takapaneelista. Tuulettimet eivät ole äänettömiä, mutta muodostavat yhdessäkin melutasoltaan kohtalaisen maltillisen kokonaisuuden. Tuulettimen lisäksi kotelon jokaiselta sivulta löytyy ilmanotto ja -poistoaukkoja, joten lämmin ilma ei jää helposti pyörimään kotelon sisään.

HAF X:ssä jäähdytysilmaa puhalletaan kotelon sisään etupaneelin alaosasta sekä kotelon kyljestä. Takapaneelissa ja kotelon katossa sijaitsevat tuulettimet puolestaan siirtävät lämmintä ilmaa ulos kotelosta. Corsairin HX1000i 1000W -virtalähde asennettiin vakiopaikalle kotelon pohjalle, jossa se ei vaikuta kotelon ilmankiertoon ottaessaan jäähdytysilman kotelon pohjan kautta ja puhaltaessaan sen ulos takapaneelista. Kotelotuulettimista etu-, katto- ja takatuuletin olivat testien aikana käytössä ja kylkituuletin oli pois käytöstä. Testicoolerit asennettiin niin, että niiden lämpöputkien mutkat osoittivat alaspäin.

Verrokiksi testicoolereille valittiin Phanteks PH-TC14PE, joka on ollut viimeiset vuodet Muropaketin testien mukaan markkinoiden tehokkain ilmajäähdytysratkaisu ja samalla myös sopiva verrokki monissa coolerivertailuissa. Vaikka PH-TC14PE ei kilpailekaan samassa joukossa tämän vertailun coolereiden kanssa, se sopii hyvin vertailukohdaksi aiempiin Muropaketissa testattuihin coolereihin nähden. Phanteksin ulkomitat ovat 159 x 140 x 171 mm ja paino 1250 grammaa. Coolerin kahden 140 mm tuulettimen speksit ovat 1300 RPM, 88,6 CFM ja 19,6 dBA. PH-TC14PE maksaa Muropaketin hintavertailun mukaan edullisimmillaan noin 60 euroa, joten se on yksi markkinoiden edullisimmista high-end-coolereista.

Lämpötahnana käytettiin Noctua NT-H1:tä. Coolereita ajettiin PWM-ohjattuna tuulettimien maksimi-, keski- ja miniminopeuksilla, tai lähimmillä mahdollisilla asetuksilla. Tästä syystä kuvaajasta löytyy jokaisen coolerin kohdalta kolme eri kierrosnopeutta. Tuulettimien nopeussäätö toteutettiin ohjelmallisesti PWM-ominaisuutta hyödyntäen SpeedFan-sovelluksen avulla. Lisäksi ajoimme lisätestit kaikille yhteisellä ”puolueettomalla” Noctua NF-A15 PWM -tuulettimella jäähdytysrivastojen paremmuuden selvittämiseksi.

• Intel Core i7-950 3,06 GHz (vakiokellotaajuus)
• Asus P6T Deluxe (Intel X58 -piirisarja)
• 3 x Qimonda PC3-8500U-7-XX-A0 DDR3 1 Gt
• Seagate 600 Pro 200 Gt SSD
• Corsair HX1000i
• NVIDIA GeForce GTX 580
• Cooler Master HAF X
• Cryorig C1, Raijintek Pallas, Thermalright AXP-200 Muscle, Phanteks PH-TC14PE (verrokki)
• Windows 7 Professional
• Prime95 28.5 (burn, 8 worker threads)
• HWMonitor 1.28
• Intel Extreme Tuning Utility 6.0.2.2
• SpeedFan 4.51

Prosessorin neljää hyper threadingia hyödyntävää ydintä kuormitettiin Prime 95 -rasitusohjelmalla kahdeksan työsäikeen avulla 30 minuutin ajan (tai kunnes lämpötilat lopettivat nousemisen) ja lämpötilat mitattiin ohjelmallisesti suorittimen ytimien DTS-sensoreista (Digital Temperature Sensor) CPUID HWmonitor- sekä Intel Extreme Tuning Utility -ohjelmilla. Kuvaajaan suorittimen lämpötilaksi on merkitty neljän ytimen keskiarvo. Prosessoria lähimmän muistikamman pinnan sekä emolevyn virransyötön jäähdytysprofiilin lämpötilaa mitattiin ulkoisen Meterman TMD90 -lämpömittarin ja K-tyypin termoelementtien avulla. Lämpötilat on pyöristetty lähimpään puoleen asteeseen. Huoneenlämpö liikkui mittausten aikana noin 23 asteessa. Melumittaukset toteutettiin tuttuun tapaan Velleman DVM805 -desibelimittarilla 30 cm päästä hiljaisessa tilassa.

Melumittausten tulokset ja subjektiivinen meluarviointi

Melumittaukset toteutettiin tutun kaavan mukaisesti Velleman DVM805 -desibelimittarilla yöaikaan hiljaisessa testihuoneessa, hieman yläviistosta 30 cm:n etäisyydeltä pöydälle pehmusteen päälle asetetusta coolerista. Tuulettimille virtaa antamassa käytettiin Silverstonen täyspassiivijäähdytteistä NightJar 520W -virtalähdettä, joka oli asetettu ATX-liittimeen kytketyllä diagnostiikkayksiköllä toimimaan itsenäisesti ilman tietokonekokoonpanoa. Kierrosnopeutta säädettiin Zalmanin ZM-MFC3-tuuletinsäätimen PWM-ohjauksen avulla koko tarjolla olevalla säätöalueella ja melutaso mitattiin noin 100 RPM:n välein. Taustamelun tasoksi mitattiin 34 desibeliä.

Cryorigin XT140-tuuletin on PWM-ohjattava ja valmistaja ilmoittaa sen kierrosnopeusalueeksi 700-1300 RPM (+-10 %). Käytännössä emme päässeet kierrosnopeudessa aivan yhtä alas, kuin valmistaja ilmoittaa, vaan miniminopeus oli sekä melumittauksissa että lämpötilatesteissä hieman alle 800 RPM. Tuulettimen maksiminopeudeksi mittasimme noin 1400 RPM, jolloin C1 pitää selvästi kuultavaa tasaista huminaa ja ilmavirran suhinaa. Läheltä kuunneltaessa moottorista on havaittavissa vaimeaa ulinaa.

Kun kierrosnopeutta lähdetään laskemaan, tapahtuu 1100 ja 1300 RPM:n välillä selvä notkahdus melutasossa. Keskinopeudella (noin 1050 RPM) cooleri pitää vaimeaa kuultavissa olevaa huminaa ja läheltä kuunneltuna ilmavirran suhinaa sekä lapojen ilmaa repivää ääntä. Vajaan 800 RPM:n miniminopeudella jäljellä on lähinnä alle metrin päästä hiljaisessa tilassa havaittavissa olevaa vaimean tasaista huminaa. Noin 10 cm päästä on havaittavissa pientä surinaa tuulettimen moottorista. Miniminopeudella C1:tä voi kutsua erittäin hiljaiseksi, muttei aivan äänettömäksi.

Pallaksessa käytetty Raijintekin 14013-tuuletin tukee kilpakumppanien tavoin PWM-ohjausta ja valmista ilmoittaa sen nopeusalueeksi 650-1400 RPM. Melumittauksia tehdessä emme päässeet Zalmanin ulkoisella PWM-säätimellä ja jännitesäätöisellä säätimellä 900 RPM:n alapuolelle, mutta lämpötilatesteissä saavutimme SpeedFanilla 700 RPM:n miniminopeuden. Täydellä 1400 RPM nopeudella Pallas pitää selvää huminaa, pientä ujellusta sekä vaimeaa rutinaa moottorin suunnalta. Kun cooleria käänteli kädessä, tuulettimesta oli havaittavissa muuttuvaa rahinaa asennosta riippuen.

Kun lähdimme laskemaan Pallasin kierrosnopeutta PWM-säätimellä, tuli vastaan ikävä ongelma tuulettimen aloittaessa ikävänä moottorista kantautuvan ininän. Kuten kuvaajasta voi päätellä, ininä aiheutti aluksi jopa melutason kasvun, vaikka pyörimisnopeutta pudotettiinkin sadalla minuuttikierroksella. Ininä jatkui aina alimmille kierroksille asti, joka vaikutti luonnollisesti myös melumittausten tuloksiin. Sama ininä oli havaittavissa myös ohjelmallisesti SpeedFan-sovelluksella kierrosnopeutta säädettäessä, jolloin ääni oli voimakkaimmillaan noin 50 % säätöasetuksella ja täysin poissa ainoastaan 0 ja 100 % asetuksilla. Ininästä johtuen teimme Pallasin melumittaukset PWM-säädön ohella myös tavallisella käyttöjännitteen muutokseen perustuvalla tuuletinsäätimellä.

Keskinopeudella (noin 1050 RPM) Pallasin tuuletin pitää kuultavissa olevaa vaimeaa huminaa, pientä ulinaa sekä rahinaa. Kun pyörimisnopeus lasketaan minimiin (900 RPM), jää jäljelle hiljaisessa tilassa alle metristä erotettavissa olevaa vaimeaa huminaa sekä pientä rahinaa ja rutinaa moottorista. Desibelilukemia tarkastellessa kannattaa huomioida, että SpeedFanilla kierrosnopeus saatiin laskettua vielä parisataa kierrosta alemmas, jolloin tuulettimen ääni on moottorista kuuluvia hälyääniä lukuun ottamatta lähellä äänetöntä. Kokonaisuudessaan Raijintekin tuulettimen äänipalettia sävyttää kuitenkin ikävät rutinat ja rahinat moottorista, jotka eivät anna erityisen hyvää kuvaa tuulettimen laadusta.

AXP-200 Musclen mukana toimitettava TY-14013BW PWM-tuuletin on speksattu 700-1300 RPM (+-15 %) kierrosalueelle, jonka saimme katettua lämpötilamittauksia tehdessä SpeedFan-sovelluksella säädettäessä, mutta emme aivan ulkoista Zalmanin PWM-säädintä käytettäessä. Vajaan 1400 RPM:n maksiminopeudella Thermalright pitää selvästi kuuluvaa huminaa sekä lähempää havaittavissa olevaa ulinaa sekä tuuletinlapojen repivää ääntä. Voimakkuudestaan huolimatta tuulettimen ääni on miellyttävän tasainen.

Kun kierrosnopeutta alettiin laskea PWM-ohjauksen avulla, hämmästyimme havaitessamme Raijintekin tuulettimesta tutun korkean ininän myös Thermalrightin tuulettimesta. Ininä oli siinä määrin voimakasta ja häiritsevää, että se näkyi negatiivisesti myös melumittausten tuloksissa. Nämä kaksi tuulettimet ovat ensimmäiset lukuisista käyttämillämme testilaitteilla testaamistamme tuulettimista, joissa kierrosnopeuden laskeminen PWM:llä aiheuttaa häiritsevää ininää. Tästä syystä teimme melumittaukset myös Thermalrightin tapauksessa PWM-säätimen ohella myös perinteisellä jännitesäätöisellä tuuletinsäätimellä.

Käyttöjännitettä laskemalla keskinopeudelle (noin 1050 RPM) säädetty AXP-200 Muscle pitää hiljaisessa huoneessa runsaan metrin päähän kuultavissa olevaa melko hiljaista huminaa. Läheltä kuulosteltuna havaittavissa on lisäksi pientä rahinaa moottorista. Miniminopeudella (900 RPM) cooleri pitää hyvin vaimeaa suhinaa sekä ilmavirran tasoon nähden selvästi havaittavaa rahinaa, joka muuttuu lähempää kuunneltaessa hallitsevaksi. Coolerin ääntä voi pienillä nopeuksilla kutsua varsin hiljaiseksi, mutta ei äänettömäksi. Myös AXP-200 Musclen tapauksessa melumittausten lukemia tarkastellessa kannattaa huomioida, että saimme säädettyä tuulettimen lämpötilamittausten yhteydessä vielä noin 150 RPM alhaisemmalle nopeudelle SpeedFanin avulla.

Yhteenvetona kaikista testikolmikon coolereista löytyy mukavan laajalla kierrosalueella toimiva tuuletin, mutta melutason ja äänimaailman osalta niiden väliltä löytyy varsin suuria eroja. Cryorigin tuuletin on selvästi joukon laadukkaimman kuuloinen, hiljaisin sekä hieman yllättäen ainoa, jolla ei ollut ongelmia PWM-ohjauksen kanssa. Kaksi jäljellä olevaa osanottajaa oireilivat kummatkin korkean ja häiritsevän ininän muodossa, joka esiintyi heti, kun kierrosnopeutta lähdettiin laskemaan PWM:n avulla. Olemme ottaneet yhteyttä valmistajiin ininään liittyen ja päivitämme artikkelia myöhemmin asiaan liittyen. Thermalrightin ja Raijintekin tuulettimissa oli lisäksi havaittavissa moottorin sivuääniä, jotka eivät ainakaan paranna laatuvaikutelmaa. Yksikään testikolmikon tuulettimista ei ole pienimmälläkään nopeudella äänetön, mutta myöskään yksikään ei ole maksiminopeudella sietämättömän meluisa.

Lämpötilamittausten tulokset

Ensimmäiseksi testasimme coolereiden suorituskykyä niiden mukana toimitettujen tuulettimien kanssa. Tuulettimet testattiin säätöalueen maksimi- ja minimikierroksilla, sekä niiden väliin asettuvalla keskinopeudella. SpeedFan-sovelluksen ilmoittamat kierrosnopeudet ovat merkittynä kuvaajaan. Mittasimme prosessorin lämpötilat vakiintuneen tavan mukaisesti ainoastaan rasituksessa.

Mittaustulokset muotoutuivat kaikilla kolmella coolerilla varsin loogisiksi, mutta Raijintek onnistui nykäisemään odotettua suuremman kaulan kilpakumppaneihinsa. Ero oli varsinkin maksiminopeudella niin suuri, että ajoimme testit varmuuden vuoksi toiseen kertaa – tulosten pysyessä samoina. Matalimmat lämpötilat mitattiin siis Raijintekiltä, joka löi maksiminopeudella tauluun ainoana kolmikon coolerina alle 70 asteen lukeman. Kierrosnopeuksien laskiessa erot pienenivät ja miniminopeudella asteen kilpakumppaneitaan paremmaksi venyi Cryorig.

Verrokkina käytetty Phanteksin tornicooleri osoittautui ei-niin-yllätyksellisesti huomattavasti vertailukolmikkoa suorituskykyisemmäksi. Testasimme myös virallisten testien ulkopuolella Thermalrightin kalliimpaa AXP-200R-versiota, joka saavutti maksiminopeudella 70 asteen lämpötilan, eli kolmisen astetta sisarmalliaan paremmin. Ainakin osasyyksi suorituskykyeroon arvelemme kiinnitysratkaisua, joka AXP-200R:ssä käyttää taustalevyä ja tuntuu näppituntumalta hieman tiukemmalta.

Mittasimme edellä nähtyjen testitulosten aikana myös prosessorikantaa lähimpänä sijainneen muistikamman sekä prosessorikannan toisella alapuolella sijaitsevan virransyötön jäähdytyssiilin lämpötilaa. Tämän vertailun coolereiden pitäisi olla eteviä juuri emolevyllä sijaitsevien komponenttien jäähdytyksessä, sillä niiden tuuletin puhaltaa suoraan emolevyä kohti. Kaikissa mittaustilanteissa virransyötön lämpötila osoittautui hieman muisteja korkeammaksi, joka on tyypillistä.

Matalimmat lämpötilat mitattiin kaikilla tuuletinnopeuksilla Thermalrightilta ja korkeimmat vastaavasti Cryorigiltä. Raijintek sijoittui suunnilleen tämän kaksikon puoliväliin. Lämpötilaerot coolereiden välillä liikkuivat kuitenkin vain muutamissa asteissa, ollen toisin sanoen käytännön kannalta mitättömän pieniä.

Viimeisessä testivaiheessa halusimme selvittää coolereiden jäähdytysrivastojen suorituskyvyn yhteistä ”puolueetonta” referenssituuletinta käyttämällä. Näistä tuloksista on hyötyä erityisesti käyttäjille, jotka haluavat käyttää coolerissaan omia tuulettimiaan. Valitsimme tuulettimeksi Noctuan NF-A15 PWM -tuulettimen, jotta yksikään vertailucoolereista ei saanut asiassa ”kotikenttäetua”. 140 x 150 x 25 mm kokoisen tuulettimen maksiminopeudeksi Noctua ilmoittaa 1200 RPM, melutasoksi 19,2 dBA ja ilmavirraksi 68 CFM. Tuuletinta ajettiin täydellä pyörimisnopeudella.

NF-A15-tuulettimella Cryorig ja Raijintek löivät tauluun prosessorin osalta alhaisimmat 70 asteen lukemat. Thermalright jäi kilpakumppaneistaan jälkeen neljä astetta, joka on hieman enemmän kuin olisi voinut odottaa. Mielenkiintoinen seikka on myöskin se, että Raijintek jäi numeroarvoiltaan tehokkaammasta ja paksummasta tuulettimesta huolimatta kaksi asetetta jälkeen omalla tuulettimella tehdystä parhaasta suorituksesta. Virransyötön lämpötilan osalta Cryorig selviytyi tämän osion selväksi voittajaksi, kun taasen muistien lämpötilan osalta Raijintek oli niukasti paras. Erot niiltäkin osin olivat kuitenkin melko pieniä.

Yhteenvetona testikolmikon tehokkaimmaksi cooleriksi kiilasi hieman yllättävälläkin marginaalilla Raijintek, joka osoittautui maksiminopeudella useamman asteen kilpailijoitaan viileämmäksi. Raijintekin etumatka kuitenkin pienenee, jos käyttäjä arvostaa hiljaisuutta ja kierrosnopeutta lasketaan selvästi maksimiarvoista. Kokonaisuutena Cryorig tarjoaa tasapainoisimman kokonaisuuden, etenkin jos hiljaisuus on ykkösprioriteettinä. Thermalright jää kokonaisuutta arvioitaessa viimeiselle sijalle, mutta siitä huolimatta se ei ole radikaalisti kilpakumppaneitaan heikompi tuote. Sekä Raijintekin että Thermalrightin kokonaisuutta rokottaa tuulettimen vinkuminen PWM:llä nopeutta säädettäessä sekä muut tuulettimesta kantautuvat sivuäänet.