Prosessoricoolerit passiivikäytössä
Muropaketin prosessoricoolerivertailuiden loppuyhteenvedoissa on jo useammalla kerralla todettu samat pääseikat – coolerit ovat suurikokoisia ja tehokkaita, mutta merkittävää kehitystä ei ole tapahtunut enää muutamaan vuoteen. Pari vuotta sitten markkinoiden kärkeä edustaneen coolerin hankkineen ei siis ole mitään järkevää syytä päivittää tämänhetkisiin uutuusmalleihin. ”Paikallaan polkemaan” jääneen tilanteen johdosta mieleen syntyi ajatus tarkastella kärkipään ilmajäähdytteisiä coolereita hieman toisesta näkökulmasta.
Koska nykypäivän coolerit ovat kooltaan suuria, löytyy niistä myös melkoisesti haihdutuspinta-alaa. Tähän yhtälöön kun lisätään nykypäivän hyvin tuuletetut kotelot, kuten esimerkiksi Muropaketin testissä kehuja saanut Cooler Master HAF 932, heräsi ainakin itselläni kiinnostus passiivijäähdytyksen mahdollisuutta kohtaan.
Tämänkertaista prosessoricooleritestiä varten kaivettiinkin esiin edellä mainittu hyvin tuuletettu Cooler Masterin kotelo, melko suorituskykyinen testikokoonpano sekä muutama rakenteeltaan hieman toisistaan poikkeava ilmajäähdytteinen cooleri. Tavoitteena oli selvittää, soveltuvatko nykypäivän high-end-coolerit passiivijäähdytykseen, minkälainen coolerirakenne soveltuu kyseiseen käyttötarkoitukseen parhaiten ja mitkä muut asiat vaikuttavat lopputulokseen.
