Tarkempi katsaus

Tarkempi katsaus

Edellisellä sivulla mainittu ikkuna on neljä millimetriä paksu, aivan kuten pleksiluukkukin, mutta väriltään se on jonkin verran tummemman sininen. Neliön muotoinen, 33 senttimetriä kanttiinsa oleva ja reunoilta vino ikkuna kiinnittyy alumiiniseen sivupeltiin yhdeksällä kuusiokoloruuvilla. Luukun tapaan ikkuna on poistettavissa, joka on positiivinen tieto kotelomodifioinnista innustuneille vaikkapa Glowpad-tekniikkaa silmällä pitäen. Vaikka itseäni ruuvit eivät häirinneetkään, kaikkien mieleen ne eivät välttämättä ole ulkonäköä ajatellen.

Testissä olevaa ATC-220B -kotelomallia on saatavilla Coolermasterilta myös erivärisillä ikkunoilla/ovilla varustettuina: vaaleanpunaisella ja vihertävällä sekä mustalla kotelolla ja pleksiosalla.

Suurehko pyöreä virtanappi löytyy suojaluukun takaa kotelon etuosasta ja tämän alapuolelta heti virta- sekä kovalevyn aktiivisuusledit. On erittäin positiivista nähdä ettei Coolermaster ollut sijoittanut oranssia ja vihreää lediä kuten yleensä koteloissa on, vaan siniset, jotka pitävät hillitysti kotelon tyyliä yllä.

Ledien alapuolelta löytyy pienehkön kokoinen reset-nappi sekä kaksi USB-liitintä. Nämä liittimet kiinnitetään suoraan emolevylle, ja niihin voidaan liittää helposti vaikkapa digitaalikamera. Valitettavasti kuitenkaan näitä ei saada käyttöön jos emolevyltä ei löydy vapaata liitintä USB:lle. Mukava pieni ominaisuus, joka vähentää lattialla konttaamista kaapelia kiinnittäessä, varsinkin kun liittimet on vielä tyylillä sijoitettu eivätkä häiritse ulkonäköä.

Paljon osia vaihtaville kotelon yksi erittäin paljon helpottava ominaisuus on emolevykelkka, jonka ansiosta emolevy kiinni olevine osineen voidaan vetää kotelon takakautta ulos kotelosta. Tällöin osien vaihtaminen käy paljon helpommin kuin sählääminen kotelon sisällä. Emolevykelkkaan voidaan asentaa niin normaaleita ATX- kuin Micro ATX -emolevyjäkin.

On mukavaa nähdä, että Coolermaster on siirtynyt käyttämään koteloissaan ruuvillisia tappeja emolevyn kiinnittämisessä metallisten korokkeiden sijaan.

Korttipaikkoja kelkasta löytyy seitsemän kappaletta ja kaikki on varustettu sormiruuveilla korttien kiinnittämisen ja poistamisen helpottamiseksi. Jotta kotelon ilmanvaihto saadaan pidettyä kurissa, on takaosaan korttipaikkojen yläpuolelle sijoitettu paikka yhdelle 80 millimetrin tuulettimelle. Itseasiassa mukana tulee yksi Coolermasterin valmistama tuuletinkin, joka ottaa virtansa kolmipinnisen liittimen kautta, ja jonka kummaltakin puolelta löytyvät sormisuojat.

Neljän ulkoisen CD-asema- ja kahden diskettiasemapaikan lisäksi kotelon sisältä löytyy kovalevyjä varten vielä neljä 3,5″-paikkaa. Kyseiset paikat vievät koko kotelon etuosan kehikon muodossa, joka taas on pultattu kotelon runkoon kiinni. Kaikki koteloon kiinnitettävät asemat asennetaan vanhaan tapaan ruuveilla. Itse olisin kaivannut kiskoja, joilla kiinnittäminen kävisi paljon näppärämmin, tosin asia ruuvienkin kanssa hoituu.

Virtalähde kiinnitetään neljällä ruuvilla erilliseen alumiinilevyyn, joka taas asennetaan itse koteloon. Tästä asettelusta on se hyöty, että virtalähde voidaan helposti vetää kotelosta pois takakautta. Kotelon yläosasta löytyy myös alumiinikehikko, jolla mahdollistetaan se, ettei virtalähde roiku painonsa takia. Edellisellä sivulla esitellyn erityylisen virtalähteen kiinnityskehikon avulla koteloon voidaan kiinnittää myös serverikäyttöön suunniteltuja virtalähteitä.

Itse asensin koteloon Skyhawkin valmistaman virtalähteen, jossa ei ollut kahta tuuletin, mutta joillain malleilla, joissa on virtalähteen alapuolelle on tuuletin, saattaa muodostua ongelmia. Tämä tapahtuu silloin jos alapuolella olevan tuulettimen sormisuoja tulee virtalähteen tasosta koholle, jolloin sitä ei saada lykättyä takakautta koteloon kiinni, koska takareiän koko on erittäin tarkasti mitoitettu virtalähteen korkeudelle.

Korttipaikkojen tapaan myös kotelon kummatkin sivupellit sekä emolevykelkka on kiinnitetty sormiruuveilla. Lisäksi sivupelleistä löytyy vielä keskeltä takaa koroke, josta saa tukevan otteen pellin irroittamisen yhteydessä.

Kuuman ilman poistamiseksi ATC-220-AX1:een on takatuulettimen lisäksi asennettu toinen 80 millimetrin tuuletin keskelle katto-osaa. Kotelon takaosan tuulettimesta poiketen tämä tuuletin nappaa virtansa neljäpinnisestä virtaliittimestä ja tuulettimen sekä kattoritilän välissä on lisäksi muovista valmistettu ilmansuodatin.

12 voltin käyttöjännitteen takia tuuletin on kohtalaisen äänekäs ja hiljaista konetta havittelevien kannattaakin säätää jännite esimerkiksi seitsemään volttiin heti alkutekijöiksi.

Tuuletinpuolella itseäni jäi kaivertamaan tuulettimien puuttuminen kotelon etupuolelta, josta ne olisivat puskeneet kylmää ilmaa kotelon sisään. Tietenkin nämä olisivat samalla rikkoneet etulevyn esteettisyyden, mutta käytön ja varsinkin lämpöjen kannalta tämä olisi erittäin järkevä ratkaisu.

Kuten kuvasta näkyy, vie emolevy kokonaan ”aukean” osan tilan ja jos kovalevyjä olisi asennettuna alemmilla paikoille, jouduttaisiin virtajohtoja vetämään emolevyn yli. Kaikki asemapaikat täynnä emolevyn päälle muodostuu väistämättä varsin kattava johtosotku. Normaalille kokoonpanolle, johon tämä kotelo on tarkoitettukin, ATC-220B-AX1 soveltuu kuitenkin erittäin hyvin käytettävyytensä sekä ominaisuuksiensa puolesta.

Monet pitävät alumiinikoteloita heikkoina, helposti taipuvina jne. ATC-220B-AX1 on kuitenkin rakennettu vankan rungon päälle millimetrin paksuisten peltien ollessa reunoilta kaksinkerroin vahvistetut. Peltejä ei siis normaalissa käytössä kovin helposti saa klummuille tai väännettyä.

Näyttävyytensä puolesta kotelon viimeistelee etuluukku, johon on käytetty Japalan aikoinaan käyttämää Glowpad-modifiointia varsin suoraan. Enemmän käytännön tietoa Glowpadista lyötyy MetkuModsin sivuilta tästä.

Joka tapauksessa luukkuun on sisäpuolelle koverrettu kuvassa näkyvä logo noin millimetrin syvyiseksi ja hohdon tälle antaa reunasta löytyvä kylmäkatodiputki, jotka on piilotettu listan sisään suojaan. ATCS-logon lisäksi reunat hohtavat varsin kirkkaasti sinistä sekä koko keskialue, vaikkei se kuvassa kovin selvästi näykään. Kylmäkatodin invertteri on sijoitettu kotelon edestä katsottuna kotelon yläosaan lähelle kattoa oikealle puolella. Virtansa se ottaa neljäpinnisen liittimen kautta.

Jos nyt jotain parannausta Coolermaster voisi tehdä ulkonäköä kohentaakseen etuluukun sekä ikkunan lisäksi, olisi se voinut korvata ainakin kotelon takaosassa sijaitsevan 80 millimetrin tuulettimen ledillisellä versiolla.