In Win 303
Taiwanilaisen In Winin tuotteet ovat yleistyneet Suomessa vasta viime vuosina, vaikka se onkin perustettu jo 1980-luvun puolivälissä. Kyse ei siis ole missään nimessä uudesta tekijästä kotelomarkkinoilla, mutta se on onnistunut keräämään huomiota näyttävästi muotoilluilla erikoiskoteloillaan. Valitsimme tähän vertailuun tuoreen 303-mallin, jonka yritys esitteli toukokuun lopulla. Valmistajan suositushinta 303:lle on 99 euroa, mutta Suomessa hintataso näyttäisi olevan edullisimmillaan noin 105 euron luokkaa.
In Win toimittaa 303:n ruskeassa pahvilaatikossa, joka on yleisesti tietokonekoteloiden yhteydessä nähdystä tavasta poiketen vaakamallinen. Laatikon kyljissä ei ole kuvia tuotteesta ja ominaisuudetkin on listattu vain pääpiirteissään. Päätyihin on puhkaistu kantokahvat ja sisällä kotelo on suojattu styrox-sovitteilla sekä korkean laatuvaikutelman antavalla kangaspussilla.
Hyvä ensivaikutelma jatkuu myös oheistarvikkeissa, jotka ovat pakattuna vetoketjulla varustettuun muovipussukkaan. Mukana on ohjevihkosen lisäksi nippusiteitä, pari metallista tukirautaa pitkille näytönohjaimille sekä erillisiin merkittyihin pusseihin lajiteltuja ruuveja. Harmi vain, etteivät ruuvipussit ole uudelleensuljettavaa mallia. Ohjevihkosessa esitellään kotelon osat ja komponentit, mutta varsinainen asennusohje on supistettu pelkistetysti yhdelle sivulle.
Jo heti ensi näkemällä ja -tuntumalla 303 onnistui yllättämään positiivisesti viimeistelyllään ja laatuvaikutelmallaan. Harvoin törmää yhtä laadukkaan tuntuiseen koteloon tässä hintaluokassa. Valmistaja itse kutsuu kotelon muotoilua sanoilla upea, yksinkertainen, vaatimaton ja elegantti. Kotelon rakenteessa on käytetty jalustakorokkeita lukuun ottamatta lähinnä 1,2 mm paksua terästä.
Vasen kylkipaneeli on In Winin viimeaikaisille koteloille tyypilliseen tapaan karkaistua tummennettua kolmen millimetrin lasia.
303:n ulkomitat ovat 500 x 215 x 480 mm (K x L x S), eli se on hieman keskitasoa suurikokoisempi miditornikotelo. Painoa on kertynyt 10,9 kg, joka on varsin paljon tämän kokoluokan äänieristämättömälle kotelolle ja se kertoo omaa kieltään rakenteiden tukevuudesta. 303 on yhteensopiva ATX-, micro-ATX- ja mini-ITX-emolevyjen kanssa. Sekä 2,5 että 3,5 tuuman levypaikkoja on kaksi kappaletta. Tuuletinpaikkoja on seitsemän, mutta vakiona jäähdytyksestä huolehtii vain yksi 120 mm tuuletin. Kotelon värivaihtoehtoja on tarjolla kaksi – musta ja valkoinen.
In Win 303:n muotoilu on hyvin pelkistettyä ja useimmista nykypäivän koteloista poiketen sen ulkopinnoista löytyy lähes ainoastaan metallia ja lasia. Metallinen etupaneeli on täysin umpinainen ja tarkemmin tutkiessa voi havaita, että se jatkuu saumattomasti kattopaneeliin. Liitännät ja painikkeet ovat sijoitettu etupaneelin oikean reunan yläosaan.
Suuri neliskanttinen virtapainike sijaitsee ylänurkassa ja sen tuntuma on miellyttävän lyhyt ja terävä. Reset-painike on sijoitettu välittömästi sen alapuolelle, mutta se on muotoiltu oikeaoppisesti niin pienikokoiseksi, ettei sitä tule painettua vahingossa. Pieni pyöreä levyasemien aktiivisuusvalo sijaitsee painikkeiden alapuolella. Seuraavana rivissä on suurehko valmistajan logo, joka on taustavalaistu turkoosiksi. Sama turkoosi taustavalaistus löytyy myös liitäntöjen ympäriltä, helpottaen niiden löytämistä pimeässä. Liitäntävalikoimaan kuuluu kaksi USB 3.0 -liitäntää, kuuloke- ja mikrofoniliitännät sekä kaksi USB 2.0 -liitäntää.
Oikeanpuoleinen kylkipaneeli on metallia ja sen kiinnitys on toteutettu ylänurkkiin sijoitetuilla kahdella suurella sormiruuvilla. Paneelin yläkolmannekseen on toteutettu persoonallisen näköiset hunajakennokuvion muodostavat ilmanpoistoaukot, joiden funktioon tutustumme tarkemmin hetken kuluttua. 303:n kattopaneeli on täysin umpinainen.
Kotelon pohjan etu- ja takaosassa sijaitsee muovisokkelit, jotka korottavat kotelon rungon noin pari senttiä irti lattiasta. Sokkelien pohjassa on pienet liukuestekumit. Pohjan keskiosaa peittää suuri muovinen pölysuodatinkasetti, joka liukuu ulos kotelon vasemman kyljen puolelta. Suodattimen alta paljastuvat ilmanottoaukot ovat poikkeuksellisen suurikokoiset ja niihin on mahdollista kiinnittää maksimissaan kolme 120 mm tuuletinta.
303:n takapaneeli poikkeaa asettelultaan piristävästi massasta.
Korttipaikat sijaitsevat alhaalla ja niiden yläpuolella ovat tutussa järjestyksessä emolevyn liitinpaneeli sekä takatuuletinpaikka. Virtalähde sen sijaan on löytänyt paikkansa pystyasennossa takapaneelin vasemmasta ylänurkasta. On myös huomionarvoista, että koska virtalähteen kiinnitysreiät eivät ole symmetriset, voi sen asentaa koteloon vain tietyssä asennossa. Käytännössä virtalähteen tuuletin asettuu siis vasemman (lasisen) kyljen puolelle. Monista muista nykypäivän koteloista poiketen 303:n takapaneelissa ei ole ainuttakaan ylimääräistä ilmanvaihtoaukkoa tai -ritilää.
Kotelon vasen kylkipaneeli on valmistettu kolme millimetriä paksusta savunvärisestä karkaistusta lasista ja sen kiinnitys on toteutettu pikalukituksella. Lasin ylä- ja alareunaan on kiinnitetty mustat muovilistat, joista alalistassa on runkoon kiinnittyvät kynnet ja ylemmässä pikasalpamekanismin sisältävä kahva. Kahvassa on jousipalautusmekanismi, mutta ainakin testikappaleessa se takelteli hieman vaatien ajoittain pientä ylimääräistä voimankäyttöä kylkeä irrottaessa.
Oikeanpuoleinen metallinen kylkipaneeli on kiinni yläreunastaan kahdella sormiruuvilla ja alareunasta metallikynsillä kotelon rungossa. Sen irrottaminen on helppoa. Kyljen takaa avautuva näkymä herättää kiinnostuksen, sillä se poikkeaa melko paljon tyypillisestä miditornikotelosta. Silmien on tutkittava hetken näkemäänsä ennen kuin pää alkaa hahmottaa mihin on tarkoitettu asennettavaksi mitäkin.
Oikean kyljen puoleinen näkymä on jaettu kahteen osastoon suunnilleen yläkolmanneksen kohdalta. Alapuoliskossa on tyypillinen välisenä, jonka taustapuolelta löytyy paikka emolevylle. Prosessoricoolerin asennusaukko on hieman keskitasoa suurempi. Johtotilaa jää kylkipaneelin ja väliseinän väliin runsaasti – noin 30 mm. Väliseinään on kiinnitettynä kaksi metallista levykelkkaa, joihin voi kiinnittää 2,5 tai 3,5 tuuman levyn. Kelkat ovat kiinni sormiruuveilla, jotka pysyvät avattuna kiinni kelkassa.
Johtoläpivientejä on varsin keskitetysti, sillä ne sijaitsevat ainoastaan levykelkkojen välissä sekä osastojen välisessä välipohjassa virtalähteen takana.
Oikean kyljen puoleinen ylempi osasto on kotelon leveyssuunnassa noin 110 mm syvä sekä 160 mm korkea ja se rajoittuu sivusuunnassa suuriaukkoiseen hunajakennoverkkoon. Verkossa on kiskomaiset kiinnityspisteet kolmelle 120 mm tuulettimelle. Jostain syystä 140 mm paikkoja ei ole, vaikka niillekin olisi hyvin tilaa. ATX-virtalähteen paikka sijaitsee kyljellään kotelon takaosassa niin päin, että sen tuuletin ottaa jäähdytysilmansa kotelon sisäpuolelta. On hieman erikoista, ettei virtalähdettä ole mahdollista asentaa toisin päin niin, että se ottaisi jäähdytysilmansa kylkipaneelin ilmanottoaukoista suoraan kotelon ulkopuolelta.
Valmistaja ilmoittaa virtalähteen maksimipituudeksi 200 mm, jota rajoittaa lähinnä välipohjassa sijaitsevan johtoläpiviennin sijainti. Kyseisen noin 90 x 30 mm kokoisen aukon läpi kulkevat kaikki virtalähteeltä tulevat kaapelit.
Kuten jo ennakkoon saattaa arvata, lasisen vasemman kylkipaneelin takaa paljastuva näkymä on monilta osin tavallisuudesta poikkeava. Yläosasta suuren osan haukkaa hunajakennoritilällä varustettu osio, jonka takana sijaitsee edellisessä kuvassa esitelty virtalähdeosasto. Emolevypaikka sijaitsee takana alhaalla ja kotelon etuosa on pitkälti avointa tilaa paria 2,5 tuuman levypaikkaa lukuun ottamatta.
Vakioilmankierrosta vastaa ainoastaan yksi takapaneeliin sijoitettu 120 mm poistotuuletin. Perusajatukseltaan ilmankierto on kuitenkin pystysuuntainen, eli pohjasta sisään ja yläosasta ulos. Pohjalta löytyy kolme 120 mm tuuletinpaikkaa. Mustaksi maalattu runko on valmistettu tukevasta 1,2 mm paksusta teräslevystä, joka myös tuntuu rakenteen jämäkkyytenä.
Kotelon etupaneeli on myös sisäpuolelta täysin umpinainen, eli sitä kautta ilma ei pääse vaihtumaan millään tavalla. Väliseinämään on sijoitettu päällekkäin kaksi 2,5 tuuman levykelkkaa, jotka ovat kiinni näppärällä paikallaan pysyvällä sormiruuvilla. Levyt kiinnitetään kelkkoihin tavallisilla ruuveilla. Alemman kelkan voi halutessaan siirtää myös ylemmän viereen pykälän lähemmäs emolevyä. Alemman kelkkapaikan vieressä on puolestaan kiinnityspisteet nestejäähdytyksen säiliölle. Kotelon pohjalla on kiinnityspisteet 120 mm tuulettimille, mutta jostain syystä 140 mm tuulettimille ei ole tehty reikiä.
Neljä emolevyn kiinnikekoroketta on asennettu valmiiksi ja loppujen kiertäminen paikalleen on jätetty käyttäjän vastuulle. Onneksi mukana toimitetaan toimenpidettä helpottava työkalu. Lisäkorttipaikkoja on seitsemän ja niiden toteutus on spartalaisen avoin. Takapaneelissa on ainoastaan aukko, johon rei’itetyt peitelevyt on kiinnitetty tavallisilla ruuveilla. Peitelevyjen välillä ei siis ole metallikaistaleita tai muita tukirakenteita. Näytönohjaimen pituusrajoitukseksi ilmoitetaan 350 mm, vaikka todellisuudessa etupaneeliin onkin matkaa yli 450 mm.
Korttipaikkojen yläpuolella sijaitseva esiasennettu 120 mm tuuletin puhaltaa ilmaa ulos kotelosta. Maininnan arvoisena seikkana se ottaa virtansa ryöstöliittimen avulla, joten emolevyltä ei kulu yhtään tuuletinpaikkaa. Prosessoricoolerin maksimikorkeudeksi ilmoitetaan 160 mm, joka rajoittaa korkeimpien tornicoolereiden käyttöä.
303:n sisustan yläosa on täysin poikkeuksellinen, sillä sitä rajoittaa jo aiemmin esitelty rei’itetty väliseinä. Valmistaja on suunnitellut sen näyttäväksi kiinnityspaikaksi jopa 360 mm jäähdytinkennoille. Paksuusrajoitukseksi ilmoitetaan 70 mm, joka tarkoittaa tuulettimien kanssa maksimissaan 45 mm paksua kennoa. Matkaa lasiseen kylkipaneeliin on 90 mm, mutta ilman on luonnollisesti mahduttava kiertämään kunnolla välistä.
Jäähdytinpaikan ja virtalähteen keskinäinen sijainti on siltä osin erikoinen, että 360 mm kennon kanssa takimmainen tuuletin puhaltaa ilmansa suoraan väliseinän toiselle puolelle asennetun virtalähteen sisään. Joissain virtalähteissä tämä saattaa nostaa kuormitustilanteissa lämpötilaa merkittävästi ja sitä kautta kasvattaa kokoonpanon melutasoa. Lyhyempien jäähdyttimien kanssa tätä ongelmaa ei ole.
Hahmottelimme myös In Win 303:n sopivuutta nestejäähdytyskäyttöön sovittamalla siihen testiksi Alphacoolin NexXxoS Full Copper -sarjan jäähdyttimiä.
Jäähdyttimen ensisijainen sijoituspaikka löytyy siis kotelon yläosasta hieman poikkeuksellisesti ”kylkiasennossa”. Kiinnitysreikiin sopii vain 120, 240 ja 360 mm jäähdyttimet, mutta harrastajat ovat kyllä modifioineet onnistuneesti paikalleen myös ainakin 280 mm jäähdyttimiä. Ylemmässä kuvassa paikalleen on asennettu 60 mm paksu 360 mm kenno, joka ei valitettavasti enää mahdu toimimaan kunnolla. Kun tuulettimet asennetaan vielä kennon päälle, jää kylkipaneelin väliin vain noin viiden millin rako, joka rajoittaa tuulettimien toimintaa. 240 mm kennojen kanssa näinkin paksun yksilön saa kuitenkin mahtumaan, jos tuulettimet sijoitetaan väliseinän toiselle puolelle.
Myös koko jäähdytin on mahdollista kiinnittää väliseinän toiselle puolelle, kunhan virtalähde ei ole yli 170 mm pitkä (240 mm jäähdyttimen tapauksessa).
Myös kotelon pohjalle on mahdollista kiinnittää 120 mm tuulettimille mitoitettu jäähdytin, mutta rajoittavaksi tekijäksi saattaa muodostua käytetty emolevy ja näytönohjain. ATX-kokoinen emolevy ulottuu nimittäin lähes kotelon pohjalle asti ja jäähdyttimen sekä emolevyn pinnan väliin jää vain noin 15 mm tila, joka saattaa täyttyä nopeasti emolevyn alareunassa sijaitsevista komponenteista. Toisin sanoen jäähdyttimen sijoittamista 303:n pohjalle kannattaa harkita lähinnä siinä tapauksessa, jos käytössä on micro-ATX- tai mini-ITX-emolevy. Silloinkin kannattaa varmistaa, ettei käytetty näytönohjain joudu törmäyskurssille käytetyn jäähdytin-tuuletinyhdistelmän kanssa. Kuvassa kotelon pohjalle on asennettu malliksi 45 mm paksu 360 mm:n jäähdytin.
Komponenttien asentaminen In Win 303:n sisään oli piristävän erilainen kokemus, sillä komponenttien sijoittelu ja johtojen vetäminen poikkeaa selvästi perinteisistä miditornikoteloista. Yleisesti ottaen tilaa on hyvin ja komponentteja asentaessa ei tarvitse kokea merkittävää ahtautta. ATX-emolevyn pystysuuntainen sovitus on kuitenkin melko tiivis, sillä sekä pohja että katto asettuvat aivan emolevyn reunojen tuntumaan. Vaikka kylkipaneelien ja levykelkkojen irrottamisessa ei tarvita työkaluja, ei 303:n kanssa pärjää ilman ruuvimeisseliä, sillä niin emolevyn, lisäkorttien kuin levyjen kiinnitys on toteutettu perinteisillä ruuveilla.
Johdotusten osalta 303:n kanssa kannattaa olla hieman tavallista huolellisempi, sillä virtalähteen ja läpivientiaukkojen sijainnit ovat yleisestä tavasta poikkeavat. Siistit johdotukset onnistuvat kuitenkin melko helposti, kunhan asialle uhraa pienen ajattelutauon. Lähinnä on tärkeää huomioida, että kaikki virtalähteeltä tulevat johdot kulkevat saman melko pienen läpivientiaukon läpi väliseinän molemmille puolille. Kotelon yläosastossa on runsaasti tilaa ylimääräisille johdoille.
Päähuomiot kokoonpanon asennuksesta:
- Kotelossa on varsin mukavasti tilaa suorittaa asennuksia.
- ATX-emolevyn pystysuunnan sovitus on tiukka.
- Johdotukset saa toteutettu erittäin siististi, kunhan asiaan hieman paneutuu.
- Johtojen pääläpivientiaukko on melko pieni
- Ruuvimeisseliä tarvitaan melko paljon.
- SSD- ja kiintolevyille ei pikakiinnitystä.
