Uusimmat

Ohjelmisto, Vertailua edeltäjään ja pelivaihtoehtoon, Käyttökokemuksia ja huomioita

30.05.2015 12:19 Muropaketin toimitus

 

Ohjelmisto

Hiiren asetusten hallinnassa Logitech on hiljattain siirtynyt käyttämään uutta Logitech Options -sovellusta, joka korvaa vanhat SetPoint- ja Unifying-sovellukset. Optionsin voi ladata valmistajan tukisivuilta 11,2 megatavun kokoisena asennuspakettina. Testihiiren kanssa käytimme sovelluksen tuoreinta 2.10.73-versiota (PC).

Logitech Optionsin ulkoasusta on tehty hyvin moderni ja pelkistetyn näköinen. Poissa ovat SetPointin lukuisat välilehdet ja perinteiset valikkorakenteet. Optionsissa näkyy sekä hiirien että näppäimistöjen asetukset, joskin tuettuja malleja on toistaiseksi vain muutama. Testikokoonpanossa ainoa yhteensopiva laite oli MX Master, joten sen asetukset avautuvat käyttäjän silmien eteen heti sovelluksen käynnistyessä. Näkymä koostuu kahdesta hiiren kuvasta, joissa kustomoitavat painikkeet on merkitty turkooseilla palloilla.

Vasemmasta ylänurkasta löytyvästä ”Osoitus ja vieritys” -kohdasta löytyy hiiren osoittimen nopeuteen sekä rullien vieritysominaisuuksiin liittyvät asetukset. Käyttäjällä on myös mahdollisuus säätää SmartShift-rullan toimintatilaa sekä pikarullauksen aktivoitumisherkkyyttä.

Hiiri-näkymän sinisiä ympyröitä painamalla avautuu valikko, josta käyttäjä pääsee valitsemaan kyseiseen painikkeeseen liittyviä toimintoja. Valmiita vaihtoehtoja on runsaasti ja käyttäjä voi myös asettaa näppäimen avaamaan esimerkiksi tietyn sovelluksen tai tiedoston sekä ohjelmoida painikkeelle tietyn näppäimistön näppäinyhdistelmän. Peli- tai sovelluskohtaisia näppäinasetuksia Options ei valitettavasti tue, vaan niitä varten käyttäjän on hankittava Logitechin pelimalliston hiiri.

Peukalotuessa sijaitsevan elepainikkeen asetusvalikko on muita painikkeita suurempi, sillä sieltä löytyy omat asetukset sekä näppäimen painamiselle että pohjassa pitämiselle. Käyttäjälle on tarjolla useita valmiita eletoimintoyhdistelmiä ja halutessaan toiminnot voi määrittää myös itse.

Optionsin myötä käyttäjä ei tarvitse enää erillistä Unifying-sovellusta Unifying-yhteensopivan laitteen liittämiseksi koneeseen, vaan Unifying-yhteystoiminnot ovat integroituna Optionsiin. MX Masterin mukana toimitettava Unifying-vastaanotin on paritettu jo valmiiksi hiiren kanssa, joten käyttöönotossa ohjelmiston ei tarvitse olla asennettuna koneelle. Optionsin uusien laitteiden liittämisvalikko löytyy alkunäkymän oikeasta alanurkasta ja se avautuu uutena valikkona sovellusikkunan päälle. Valikosta voi liittää uuden laitteen koneessa olevaan Unifying-vastaanottimeen sekä liittää laitteen Bluetoothin välityksellä (jos koneesta sellainen löytyy). Bluetooth-laitteen määrittäminen siirtyy viimeisteltäväksi Windowsin omaan asetusvalikkoon.

Vertailua edeltäjään ja pelivaihtoehtoon

Koska käsillämme oli sekä MX Masterin edeltäjä Performance MX sekä Logitechin pelimallistossa suunnilleen samaa hintaluokkaa edustava G602, päätimme vertailla malleja pikaisesti keskenään. Kaikkia kolmea hiirimallia yhdistää valmistajan lisäksi langattomuus, voimakas oikealle kädelle tarkoitettu muotoilu, monipuoliset ominaisuudet sekä yhteneväinen kokoluokka. Kaikkia kolmea saa edelleen kaupoista ja ne asettuvat noin 90-100 euron hintahaarukkaan.

Logitech esitteli G602 Wireless Gaming Mouse -pelihiirensä toissasyksynä ja se on 99,90 euron suositushinnallaan Logitechin pelihiirimalliston toiseksi kallein langaton malli. Muodoiltaan G602 on hieman MX Masteria matalampi, pidempi ja pyöristetympi. Pinnat ovat suurimmilta osin tummanharmaata pitävää kumimaista materiaalia, joka tarjoaa mukavan pidon pelin tuoksinnassa. Muotoilu on hieman MX Masteria räyhäkkäämpää, mutta siitä huolimatta riittävän hillittyä tavallisella työpöydällä pidettäväksi.

G602 käyttää langatonta 2,4 GHz yhteyttä, joka ei ole Unifying-yhteensopiva, sillä vastaanotin tarvitsee koko kaistan itselleen 500 Hz:n päivitysnopeutta varten. Hiiren päällä olevasta kytkimestä käyttäjä voi valita pelitilan ja kestävyystilan välillä, joka vaikuttaa hiiren päivitystaajuuteen sekä samalla luonnollisesti virrankulutukseen. Sisältä löytyy paikka kahdelle AA-kokoiselle paristolle ja niiden luvataan kestävän pelitilassa jopa 250 tuntia (10 päivää) ja kestävyystilassa jopa 1440 tuntia (2 kk).

G602:sta löytyy kaikkiaan kahdeksan ohjelmoitavaa lisänäppäintä, joista kuusi sijaitsee ryppäänä vasemmassa kyljessä. Muotoilun avulla kylkinäppäimet on saatu eroteltua toisistaan varsin onnistuneesti, joten niiden käyttäminen on melko ongelmatonta. Hiiren pääpainikkeissa käytetään laadukkaita mekaanisia kytkimiä, joiden kestoiäksi luvataan 20 miljoonaa painallusta. G602:n pohjasta löytyy optinen pelikäyttöön suunniteltu DeltaZero-sensori, jonka herkkyydeksi ilmoitetaan 250-2500 DPI. Herkkyyttä voi säätää lennosta hiiren etuosassa olevilla näppäimillä ja käytössä oleva asetus ilmaistaan näppäinten vieressä sijaitsevilla ledeillä.

G602 on 4,4 mm matalampi, 13 mm pidempi ja 2,7 mm leveämpi sekä 8 grammaa painavampi (paristojen kanssa) kuin MX Master. Kädessä kaksikko tuntuu havaittavasti erilaisilta, sillä G602 tulee kämmentä tasaisemmin koko matkalta, kun taasen MX Masterissa paine kohdistuu korostetusti kämmenen yläosaan etenkin etu- ja keskisormen ensimmäisten nivelten kohdalle. Hiiren käyttötuntuma on täysin kädestä ja sitä liikuttavasta käyttäjästä riippuva makuasia, mutta allekirjoittaneen käteen G602 istuu MX Masteria paremmin. G602:n peukalotuki on MX Masteria pienempi, mutta riittää siitä huolimatta mainiosti pitämään peukalon irti pöytätasosta. G602:n rulla on perinteinen kumipintainen ja portaallinen malli, jonka pyöritystuntuma on MX Masteria pehmeämpi.

Vuonna 2009 julkaistuun edeltäjämalli Performance MX:ään verrattuna MX Master on muuttunut ulkoisesti varsin paljon. Värissä on siirrytty sinertävänharmaasta pronssin sävyihin, ja siinä missä Performance MX:ssä päälliosa oli merkittäviltä osin kovaa materiaalia, on MX Masterissa käytetty selvästi enemmän kumimaista pintaviimeistelyä. MX Masterissa on lisäksi luovuttu lähes kokonaan metallia imitoivista koriste-elementeistä ja kylkien kumipintojen kuviointia on muutettu modernimmaksi. Muodoiltaan Performance MX:n on seuraajaansa sulavampi.

Perusominaisuuksiltaan Performance MX -muistuttaa hyvin pitkälti seuraajaansa, joka on toki varsin oletettavaa. Yhteys tietokoneeseen tapahtuu langattomasti 2,4 GHz:n taajuudella ja Unifying-vastaanottimen välityksellä. Molemmat hiiret käyttävät alustan tunnistukseen samaa DarkField-lasertekniikkaa, joka tosin edustaa MX Masterissa aavistuksen uudempaa kehitysversiota. Lataaminen tapahtuu myös molemmissa hiirissä samalla tavalla micro-USB-kaapelin avulla ja luvattu akunkesto on suunnilleen samaa luokkaa (Performance MX:ssä 1 kk), mutta akun toteutuksessa MX Master on mennyt tietyllä tavalla takapakkia. Performance MX:ssä käytetään nimittäin AA-kokoista NiMH-akkua, joka on tarvittaessa käyttäjän vaihdettavissa.

Ohjelmoitavien näppäinten määrä on pysynyt MX Masterissa muuttumattomana, mutta Performance MX:stä uupuu peukalorulla. Toisaalta sitä paikkaamassa on sivusuunnassa kallistettava päärulla, joka MX Masterista puuttuu. Performance MX:n rulla tukee MX Masterin tapaan kahta vieritystilaa, mutta niiden välinen vaihto tapahtuu sähköisen sijaan mekaanisesti, eikä vaihtopainikkeeseen voi ohjelmoida muita toimintoja. Vasemman kyljen näppäimet ovat Performance MX:ssä selvästi paremmin muotoillut ja selkeämmin käsillä. Päänäppäinten tuntuma on MX Masterissa aavistuksen terävämpi ja klikkausääni korkeampi.

Performance MX on muotoilultaan ikään kuin G602:n ja MX Masterin väliltä, sillä sen selkämyksen kaarevuus on tasaisempi ja hieman loivempi kuin MX Masterissa, mutta kyljet ovat muodokkaammat kuin G602:ssa. Performance MX on 2,2 mm kapeampi, 2,3 mm pidempi ja 1,4 mm matalampi sekä kaksi grammaa painavampi. Loivempi hiiren selkämys jakoi ainakin allekirjoittaneella paineen selvästi alemmas kämmeneen. Peukalon totesin lepäävän MX Masterissa paremmin ja oikea kylki kaartuu Performance MX:ssä jopa aavistuksen sisäänpäin, joten pikkusormi ei pysy hiiren ”kyydissä” kuten MX Masterissa.

Käyttökokemuksia ja huomioita

MX Master vieraili Muropaketin toimistolla jokapäiväisessä käytössä noin puolentoista kuukauden ajan, joten siihen päästiin tutustumaan rauhassa ja huolella. Käyttö koostui suurimmaksi osaksi toimistotyöstä, mutta testasimme sitä jonkin verran myös pelikäytössä pääasiassa räiskintäpelejä pelaamalla (GTA V, CoD Ghosts).

Viimeisen viiden vuoden ajan pääasiassa Performance MX:ää käyttämään tottuneelle siirtyminen MX Masteriin tuntui etenkin ensimmäisinä päivinä yllättävänkin hankalalta. Sopeutumisvaikeuksia aiheutti erityisesti muotoilu, joka on MX Masterissa selvästi jyrkempää etenkin selkämyksen vasemman reunan osalta. Omassa käytössäni käden paino jakautui hiiren päällä poikkeuksellisen paljon etu- ja keskisormen ensimmäisen ja toisen nivelen väliselle alueelle, joka rasitti hiirikättä poikkeuksellisen paljon ensimmäisten päivien aikana käyttöönoton jälkeen.

Mieltymykset hiiren suhteen ovat kuitenkin hyvinkin henkilökohtaisia ja tapauskohtaisia. Jo pelkästään hiiren käyttöotteessa saattaa esiintyä perustavanlaatuisia eroja, jotka vaikuttavat suoraan mieltymyksiin muotoilun suhteen. Toiset liikuttelevat hiirtä lähinnä sormien varassa ja toiset taas varaavat enemmän tai vähemmän käden painon hiiren päälle. Jotain omaan käyttööni parhaiten soveltuvasta muotoilusta kertoo kuitenkin se, että Performance MX:n puikkoihin palaaminen puolentoista kuukauden MX Master -vierailun jälkeen ei aiheuttanut suurempia ongelmia, vaikka havaitsinkin edeltäjämallissa muutamia heikkouksia selkeämmin kuin aiemmin.

Oikean kyljen peukalorullan viereiset näppäimet eivät saa Muropaketin toimitukselta kehuja, vaikka yritimme totutella niiden käyttöön usean viikon ajan. Etenkin ylempi näppäin on kooltaan liian pieni ja hankalan muotoinen, vaikka Logitech onkin pyrkinyt muotoilulla erottamaan näppäimiä toisistaan. Ylempään näppäimeen on hankala osua sujuvasti ja samalla tulee välillä hipaistua peukalorullaa tahattomasti. Peukalorullan pyöritystuntumassa voisi olla pieni porrastus paikallaan, sillä tiettyjä toimintoja käytettäessä peukalon välittömään läheisyyteen sijoitettu rulla kerää helpohkosti vahinkokosketuksia. Kaksitoiminen SmartShift-päärulla ansaitsee sen sijaan runsaat kehut, sillä sen automaattisesti aktivoituva pikavieritystoiminto toimii käytännössä loistavasti ja pitkien dokumenttien selaaminen on suorastaan juhlaa.

DarkField-lasersensorin pitäisi Logitechin mukaan toimia kaikilla pinnoilla (hyvin ohutta lasia lukuun ottamatta), joten testailimme tarkoituksella tuon lupauksen paikkansapitävyyttä. MX Masteria käytettiin testijaksolla useilla eri pinnoilla, kuten puupinnalla, lasilla, metallisella hiirimatolla ja kangassohvan päällä, eikä millään alustalla esiintynyt ongelmia hiiren liikkeiden tunnistamisessa. Havainnot ovat tuttuja jo edeltäjämallin ajoilta, joka sekin on osoittautunut toimivaksi kaikilla testatuilla alustoilla.

Täyteen ladatun MX Masterin akunkesto ei Muropaketin testijaksolla yltänyt aivan valmistajan ilmoittamaan 40 päivän maksimiaikaan, sillä jouduimme lataamaan hiirtä noin 2-3 viikon välein. Latausväli on kuitenkin mielestämme aivan riittävän pitkä ja lataaminen onnistuu kätevästi tavallisella micro-USB-kaapelilla haittaamatta hiiren käyttöä. Käytössämme edeltäjämalli Performance MX on venynyt suunnilleen vastaaviin toiminta-aikoihin.

Pelikokemus tietokoneella viimeisen runsaan kymmenen vuoden ajalta on allekirjoittaneella varsin satunnaista, joten vaatimukset hiireltä pelikäytössä ovat myös melko alhaiset. Vaikka Logitech ei suoranaisesti suosittelekaan MX Masteria pelaamiseen, hoiti se hommansa ainakin allekirjoittaneen FPS-painotteisissa pelitarpeissa moitteetta. Pääsin myös testaamaan MX Masteria rinnatusten G602-pelihiiren kanssa, enkä havainnut niiden välillä pelaamisen kannalta merkittäviä eroja tarkkuudessa tai reagointinopeudessa. Tämä kertoo varmasti jotain hiirestä, mutta ennen kaikkea testaajan pelikokemuksesta ja vaatimustasosta niiden suhteen.

Testasimme MX Masteria lyhyesti myös MacBook Pro -kannettavan, Windows 8.1 -taulutietokoneen sekä parin eri Android Lollipop -laitteen kanssa ja kaikilla käyttö sujui ongelmitta. Yhteyden vaihtaminen hiiren pohjan näppäimestä onnistuu vaivatta ja hiiri on välittömästi käyttövalmis kussakin kytketyssä laitteessa (kunhan paritus on tehty ensimmäisellä yhdistyskerralla). Hiiren erikoistoiminnot ja ohjelmoitavat painikkeet eivät luonnollisesti kuitenkaan ole mobiililaitteilla (Android, iOS) käytettävissä, koska niille ei ole tarjolla tarvittavaa asetussovellusta.

 

Sisältö

  1. Testissä Logitech MX Master
  2. Muotoilu ja ominaisuudet
  3. Ohjelmisto, Vertailua edeltäjään ja pelivaihtoehtoon, Käyttökokemuksia ja huomioita
  4. Yhteenveto