Razer Deathadder Elite

Razer Deathadder Elite

Testatuista hiiristä ulkonäöltään hillityin on Razerin uusin versiointi tunnetusta Deathadder-hiirestä. Hiiri on musta, poislukien valaistu valmistajan logo ja hiiren rullan ympärys. Mattamusta viimeistely pysyi helposti siistinä koko testijakson ajan. Hiiri painaa 105 grammaa.

Pakkaukseen kuuluu hiiren lisäksi ainoastaan ohjekirjanen ja muista Razerin tuotteista tuttu saatekirje. Ensivaikutelma on silti laadukkaan oloinen. USB-liitäntä on suojattu Razerin väriteemaan sopivalla kumisuojalla ja hiiren kaapelin pitää kerällä Razerin oma kuminauha.

Razer Deathadder Eliten tarkasta sensorista ei ole tarkkaa tietoa eikä hiirtä ole tarkoitettu muokattavaksi, sillä rungossa ei ole liiemmin ruuveja. Hiiren olisi saanut auki vain voimakeinoin, eikä siihen ryhdytty. Sensori kykenee kuitenkin 16000 DPI:n resoluutioon.

Peruskytkimien lisäksi hiiressä on kaksi kylkinäppäintä ja rullan takana kaksi nappia tarkkuusprofiilien vaihtamiseen lennosta. Kylkinäppäimissä ja pääkytkimissä on yksi testin parhaista tuntumista. Painallusmatka on hyvä ja palauttaa klikkaukset napakasti. Rullan kumipintaviimeistely ei ole mukavin mahdollinen, mutta käyttötuntuma hiiressä on silti kokonaisuutena todella hyvä. Myös rullan ja sivunappien klikkaustuntuma on erittäin hyvällä tolalla.

Razerin oheisohjelmisto antaa mahdollisuuden tallentaa asetusprofiileja pilvipalveluun ja säätää hiiressä olevan logon ja rullan valaistusta. Ohjelmiston rekisteröintipakko tekee sen käyttöönotosta rasittavan.

Kustomointimahdollisuutta Razer Deathadder Elitessä ei ole valoa lukuunottamatta ollenkaan. Hiiri sopii muotoilultaan sekä tarttuma- että kämmenotteelle, ja sitä jaksaa hyvän ergonomian ansiosta käyttää pitkänkin aikaa kerrallaan ongelmitta.

Eniten ongelmia hiirelle aiheuttaa sen paino. Se on heittämällä testatuista hiiristä kevyin 105 grammalla, eikä painoa voi lisätä. Tämä sulkee osan potentiaalisia käyttäjiä ulkopuolelle. Hiiri on niin kevyt, ettei sen vierittämiselle tunnu peruskäytössä käytännössä ollenkaan vastusta.

Razerin Configurator on testatuista siinä mielessä rasittavin oheisohjelmisto, että se vaatii käyttäjältään rekisteröitymistä. Ainoa hyödyllinen funktio, jonka tästä saa irti, on mahdollisuus tallentaa oheislaitteidensa asetuksia Razerin pilvipalveluun, jotta ne ovat saatavilla missä vain.

Itse ohjelmisto tarjoaa muuten tuttuun tapaan mahdollisuuden säätää hiiren asetukset mieluiseksi ja ohjailla hiiren logon sekä rullan valoefektejä. Logon ja rullan voi asettaa reagoimaan käyttäjän painalluksiin tai välkkymään tyypillisissä valoefekteissä. Laitteen ledit voi tuttuun tapaan synkronoida muiden Razer Chroma -tuotteiden kanssa. Kritiikkiä käyttöliittymä ansaitsee siitä, että eri DPI-tasojen säätö on ylimääräisen näppäimen takana, ja ensimmäisestä ruudusta voi säätää ainoastaan aktiivisena olevan portaan herkkyyttä.

Mousetesterillä hiirtä liikutettiin kolmella DPI-asetuksella (800, 1600 ja 3200 DPI) mahdollisimman nopeasti ja seurattiin sivuttaisliikkeen jäljitystä. Tämänkin hiiren kohdalla sensorin ja prosessorin päivitystaajuuden vakautta testattiin erikseen 3200 DPI:n tarkkuudessa 1000 hertsin polling ratella.

Razerilla oli vaakasuunnan käyrissä Corsairin lisäksi eniten hajontaa, mutta hiiren voi katsoa silti selvinneen vertailusta erittäin hyvin. Erot ovat käytännössä täysin marginaalisia.