Harmattan, Maemo 6 & käyttöliittymän ongelmat

Kuva: Kipp Jones

Nokia oli aloittanut Maemo 6 -käyttöjärjestelmän kehityksen jo vuonna 2008 ja se oli melko pitkällä ennen kuin Nokia ja Intel päättivät yhdistää Maemon ja Moblinin MeeGoksi. Nokia päätti jatkaa Maemo 6:n kehitystä Harmattan-nimellä ja tehdä siitä mahdollisimman paljon MeeGon kanssa yhteensopivan. Nokialla oli tapana nimetä Maemo-käyttöjärjestelmien koodinimet eri tuulien mukaan ja Harmattan on Länsi-Afrikassa esiintyvän pasaatituulen nimitys.

Harmattanin oli tarkoitus toimia siltana Nokian Maemo-käyttöjärjestelmistä Intelin kanssa kehitettävään MeeGoon ja se kehitettiin ohjelmointirajapinnaltaan (API, Application Programming Interface) yhteensopivaksi MeeGon 1.2-version kanssa. Paketinhallintajärjestelmänä sovelluksien asennukseen käytettiin Debianin deb-paketointia, kun MeeGossa oli käytössä RPM-paketointi (Red Hat Package Manager).

Ongelmia käyttöliittymän kehitystyökaluissa

Nokia osti samoihin aikoihin vuonna 2008 norjalaiselta Trolltechilta Qt:n, joka on C++-tuella varustettu alustariippumaton ohjelmistojen ja graafisten käyttöliittymien kehitysympäristö. Qt:n ostamisen jälkeen Symbian-tiimi ja Maemo-tiimi kehittivät rinnakkain Qt:n QGraphicsViewin päälle älypuhelimien käyttöliittymän kehitystyökalua. Symbian-tiimin käyttöliittymän kehitystyökalu tunnettiin nimellä Orbit ja Maemo 6:n libdui (Direct UI Library). Projektien parissa työskenteli Nokialla useita satoja ihmisiä ja monien mielestä hommassa ei ollut mitään järkeä.

Pian libduin kehityksessä havaittiin, että QGraphicsView oli pahasti kesken ja Qt:sta löydettiin useita ongelmia. QGraphicsView ei tarjonnut käyttöliittymiin suunniteltuja widget-sovelluksia, joten ne täytyi kehittää sen päälle. Kehitystiimillä oli sisäisiä ongelmia jatkuvasti vaihtuvien käyttöliittymäsuunnittelun vaatimusten takia ja ohjelmia rakennettiin jo libduin päälle, vaikka sen kehitys oli edelleen kesken.

Symbian-tiimin kehittämä Orbit näytti hyvin pitkälle samalta kuin libdui, mutta niissä ei jaettu koodia. Usein huhuttiin ja jossain vaiheessa ilmeisesti jopa päätettiin, että Orbit korvaisi libduin, mikä vaatisi Harmattanin käyttöliittymäkerroksen kokonaan uudelleenkirjoittamisen. Lopulta tästä suunnitelmasta luovuttiin, mutta aikaa meni hukkaan kuukausia.

Harmattanin käyttöliittymä kirjoitettiin libduilla, jonka nimi vaihtui myöhemmin libmeegotouchiksi, mutta rinnalle kehitettiin Qt Components, joka on joukko JavaScript-pohjaisella QML:llä(Qt Meta-object Language) kehitettyjä widgettejä. Qt Componentsin oli vihdoin tarkoitus yhdistää MeeGon ja Symbianin käyttöliittymäkehitys ja QML:llä kirjoitetut sovellukset toimisivat molemmissa käyttöjärjestelmissä.

Maemo 6 -käyttöliittymän konsepti

Nokia esitteli lokakuussa 2009 Maemo Summit -tapahtumassa ennen Intel-yhteistyötä ja MeeGoa konseptikuvia Qt:lla kehitettävästä Maemo 6:n käyttöliittymästä. Maemo 6:n luvattiin tuovan ”ikoninen käyttökokemus” ja internetpalvelut yhdessä esteettisessä pakkauksessa. Useista piirtoalueista rakentuva työpöytä (canvas principle) oli täytetty sovelmilla (applet/widget) ja sovellusten pikakuvakkeilla.

Maemo 6:n käyttöliittymään oli suunnitteilla useamman sormen tuki kapasitiivisille kosketusnäytöille sekä vaaka- ja pystynäkymät. Nokia ei ollut aikaisemmin tukenut Maemo-laitteissaan pystynäkymää, joten se oli iso uudistus.

UMPC Portal, Maemo 6 Early Info. (Slides and info direct from the Maemo Summit)

Käyttöliittymä (UI, User interface)

Alkuperäinen konsepti

Harmattan-käyttöliittymä eli UI (User Interface) suunniteltiin alun perin perustumaan Activity Theory -periaatteeseen eli toiminnan teoriaan. Kyseessä on viitekehys ihmisen toiminnan ja kehitysprosessien tutkimiseen. Siinä pyritään ymmärtämään yhteiskuntaa, persoonallisuutta ja ennen kaikkea näiden kahden välistä yhteyttä. Teorian kehitti alun perin venäläinen psykologi Vygotsky.

Tavoitteena oli hyödyntää tietoa ihmisten tavasta yhdistää tehtäviä ja kommunikoida toistensa kanssa ja tukea näitä toimintamalleja ennemminkin kuin pakottaa ihmiset ottamaan käyttöön teknologian tapoja tehdä asioita. Kun käyttäjät olisivat vuorovaikutuksessa järjestelmän kanssa, järjestelmä muuttuisi, jotta vuorovaikutus olisi molemminpuolista.

Harmattanin käyttöliittymän suunnittelussa hyödynnettiin N900:ssa suosiota kerännyttä ideaa, jossa avoimena olevat sovellukset olisivat pikakuvakkeita. Harmattanin käyttöliittymän konseptin vaatimuksina olivat muun muassa tuki mobiili-internetille, sosiaalisen median seurannalle ja tietoisuudelle, moniajolle, personalisoinnin mahdollistamiselle ja aloittelija- ja eksperttitoimintatilalle. Käyttäjälle piti olla selvää, kuinka personalisoida laitetta oman maun mukaiseksi.

Näkymässä piti olla esillä operaattori ja kolmannen osapuolen sovellukset, tietoisuus järjestelmän tilasta sekä tarjota käyttäjälle tuntemus, että hänellä on kontrolli järjestelmästä. Käyttäjän pitäisi olla tietoinen akun tilasta, verkon signaalista sekä päivämäärästä ja ajasta. Kaikki ilmoitukset ja niiden esikatselut pitäisi näyttää tietyssä yhdessä paikassa.

Päänäkymästä pitäisi olla nopea pääsy avaintehtäviin, kuten kontakteihin, puhelimeen, sähköposteihin, selaimeen ja hakuun. Tila-alueella pitäisi olla asiaankuuluvat osoittimet, jotka näyttävät käyttäjälle, mikä kuluttaa esimerkiksi akkua.

Ensimmäiset Flash-pohjaiset prototyypit Harmattanin käyttöliittymästä luotiin keväällä 2009. Alun perin ideana oli, että kotinäkymässä olisi vain muutama piirtoalue (canvas) ja niiden sisällä olisi pieni määrä widgettejä.

Ensimmäinen Harmattan UI

Maemo-organisaation sisäisessä kommunikoinnissa oli puutteita ja alkuperäisestä konseptista tuli huomattavasti monimutkaisempi ja tuloksena oli lähinnä moderni versio Symbianin käyttöliittymästä. Ensimmäiset toteutetut konseptit sisälsivät kotiruudun, johon pystyi lisäämään widgettejä, sovellusvaihtajan (application switcher), ilmoitusalueen ja sovelluskäynnistimen (application launcher).

Alkuperäinen Harmattan UI, kuva: Tech Crunch

Vuoden 2009 aikana suunnittelutiimin muutosten ja jatkuvien kommunikointiongelmien seurauksena alkuperäistä konseptia ja sen taustalla olevia teorioita laajennettiin. Vain muutaman piirtoalueen sijaan näkymä täyttyi useista isoista piirtoalueista, joiden sisällä oli suuri määrä widgettejä. Vaatimukset laajenivat ja kotiruutuja täytyi olla yhden sijaan useampi. Käyttöliittymä alkoi olla sekava ja monimutkainen erityisesti kehittäjille, mutta käyttäjätesteistä saatu palaute oli parempaa kuin koskaan aiemmin. Harmattanin käyttöliittymässä piti panostaa graafisiin elementteihin, mutta ensimmäisissä käytännön versioissa panostus ei ollut nähtävissä. Käyttöliittymä oli erilainen ja rohkea, mutta liiallisen monimutkaistamisen johdosta sillä oli enää hyvin vähän tekemistä alkuperäisten psykologisten teorioiden kanssa. Samaan aikaan Nokian ensimmäisen Columbus-koodinimellisen Harmattan-laitteen julkaisun takaraja oli ylitetty ja Harmattanin kehittäjien turhautuminen kasvoi.

Simple Dali UI

Simple Dali UI, kuva: Engadget

Vuoden 2009 lopulla käyttöliittymäsuunnittelun johtoon tulleet henkilöt eivät käsittäneet koko Harmattan-käyttöliittymän konseptia ja se hylättiin. Joulukuun 2009 lopussa alettiin kehittää uutta Simple Dali UI -konseptia, jonka täysin erilaisen ajatusmallin myötä viimeisetkin rippeet alkuperäisestä toiminnan teoriasta hylättiin.

Kotinäkymästä suunniteltiin suoraviivainen ja yksinkertainen, siinä olisi ainoastaan nopea käynnistysvalikko (quick launch bar) ja sovelluskäynnistimen avaava näppäin (kuvassa keskellä). Widgeteistä luovuttiin kokonaan, mutta moniajoon panostettiin. Sovelluksien käyttöliittymiä yksinkertaistettiin isolla kädellä.

Käyttöliittymästä tuli hyvin samankaltainen kuin kilpailevissa markkinoilla olevissa älypuhelimissa. Vaikka käyttöliittymä oli puhtaampi ja tutumman näköinen kehittäjille, se ei ollut kilpailukykyinen. Linux ja avoin lähdekoodi eivät olleet riittäviä myyntiargumentteja kuluttajille.

Simple Dali UI oli alun perin tarkoitus saada toiminnalliseksi ja käytettäväksi heinäkuuhun 2010 mennessä eli kuudessa kuukaudessa teemalla ”Dali ensisijaisena laitteenasi”. Tarkoituksena oli, että kaikki ohjelmistojen osat olisivat sellaisella mallilla, että Dalia voisi käyttää ensisijaisena laitteena päivittäisessä käytössä. Vaikka tavoite saavutettiin ja lähes valmista käyttöliittymää kiillotettiin ja viilattiin, tavoitteet oli jo asetettu korkeammalle.

Vuoden 2010 keväällä alkoi herätä epäilyksiä, että Simple Dali UI -konsepti ei olisi tarpeeksi kilpailukykyinen. Pelkästään moniajo ei riittänyt luomaan hyvää tarinaa ja myymään laitteita ja käyttöliittymää. Taustalla työstettiin uusia parannuksia käyttöliittymään ja yritettiin tuoda joitain alkuperäisiä vaatimuksia takaisin.

Swipe UI

Elokuussa 2010 Harmattanille alettiin jälleen kehittää uutta käyttöliittymää, joka oli vuorossaan jo kolmas. Seattle-koodinimellisen käyttöliittymän ensimmäinen toimiva prototyyppi valmistui muutamassa päivässä. Heti ensimmäisistä konseptikuvista lähtien oli selvää, että kyseessä oli todennäköisesti paras käyttöliittymä, joka oli koskaan nähty älypuhelimissa. Seattle UI:ssa oli selvästi nähtävissä panostus graafiseen suunnitteluun ja se toi takaisin muutamia perusperiaatteita alkuperäisestä Harmattan-käyttöliittymästä, jotka Simple Dali UI:ssa jätettiin huomioimatta.

Useiden haastattelemiemme mukaan Seattle- eli Swipe UI -konsepti oli newyorkilaisen 80/20-designstudion suunnittelema, jossa työskentelee muun muassa entisiä Applen ja Adoben työntekijöitä. Yrityksen kotisivuilla on Nokian logo asiakkaiden joukossa, mutta kuvia Swipe UI -käyttöliittymästä ei löydy referenssien joukosta. Vaikka konsepti oli tullut alihankintana talon ulkopuolelta, Nokialla luotiin konseptin ympärille tyylikokonaisuus, jonka mukaan sovellukset suunniteltiin.

Swipe UI -käyttöliittymä yhdistettynä uuteen Lankku-koodinimelliseen puhelimeen sai runsaasti kannatusta MeeGo-tiimin sisällä. Kaikki tiesivät, että käsissä oli voittajatuote ja ainoa jäljellä oleva tehtävä oli saada se ja sen jälkeiset projektit kuluttajien käsiin.