AMD A10-6800K & A10-6700 (Richland)
Prosessorit ovat kehittyneet ja monipuolistuneet reilusti varsinkin viimeisen muutaman vuoden aikana. Vielä 10 vuotta sitten työpöytäkäyttöön kohdistetut prosessorit hoitivat pelkästään sille kuuluvia tehtäviä ja emolevyltä löytyi piirisarja north- ja southbridgen muodossa hoitamassa oheislaitteiden ohjaimia ja väyliä. Lisäksi käytössä tuli olla joko piirisarjaan integroitu grafiikkaohjain tai erillisnäytönohjain. Nykypäivänä tilanne on toinen, kun prosessoreihin on integroitu merkittävä osa aiemmin piirisarjan vastuulla olleista ominaisuuksista. Suurin uudistus kuitenkin lienee grafiikkaohjaimen integroiminen prosessorin kanssa samaan piisiruun, mikä on tehnyt mullistuksia monella saralla. AMD:n APU-piiri löytyykin sekä Microsoftin tulevasta Xbox One- että Sonyn PlayStation 4 -pelikonsolista.
Intelin vuoden 2011 alussa julkaisema Sandy Bridge loi perustan yrityksen piisirulle, jossa prosessori ja grafiikkaohjain on integroitu samaan piisiruun. Reilu vuosi myöhemmin Intel toi markkinoille Ivy Bridget ja tämän vuoden kesäkuun alussa Haswell-koodinimelliset prosessorit. Intel käyttää niistä nimitystä prosessori, mutta sen verivihollinen AMD kutsuu kilpailijoitaan APU-piireinä. AMD ei ole kyennyt vastaamaan Intelin prosessorikilpaan ja se on siirtänyt paljon panostusta nimenomaan APU-piireihin, joita on saatavilla useisiin eri tuotekategorioihin. AMD on pyrkinyt erottumaan edukseen varsinkin grafiikkaohjaimen suorituskyvyllä, hinnalla ja monipuolisilla ominaisuuksilla. AMD:n tapauksessa tilanne on herkullinen, koska yritys kehittää myös erillisnäytönohjaimia ja se on kyennyt hyödyntämään sen puolen kehitystä.
Intelin grafiikkaohjaimella varustetut prosessorit ja AMD:n APU-piirit kykenevät kiihdyttämään rautapohjaisesti videoita ja 3D:tä. Kehittyneiden uutuuspelien pelaaminen korkeilla kuvanlaatuasetuksilla vaatii luonnollisesti tehokkaan erillisnäytönohjaimen, mutta riittävätkö integroitujen ratkaisuiden rahkeet sunnuntaipelaajien tarpeisiin?
