Xbox 360

29.12.2005 00:00 | | 71

Xbox 360 on tekniikan osalta ensimmäisen sukupolven Xboxin tapaan hyvin läheinen PC-puolen kanssa. Konsolissa on northbridge, joka on integroitu ATIn Xenos-koodinimelliseen grafiikkapiiriin vastaavalla tavalla kuin PC-puolella integroidut grafiikkaohjaimet northbridgeen. Näin ollen keskusmuistin virkaa toimittaa samalla grafiikkapiirin yhteydessä oleva 512 megatavun muistikapasiteetti. Lisäksi grafiikkapiirillä on käytössä 10 megatavua erittäin nopeaa eDRAM-muistia, joka sijaitsee grafiikkapiirin vieressä samassa koteloinnissa. Luonnollisesti Xbox 360:n emolevyllä on myös southbridge hoitamassa mm. DVD-aseman liikennettä sekä prosessori, joka on IBM:n räätälöimä kolmeytimellinen versio PowerPC:stä.

Perehdytään aluksi hieman tarkemmin Xenon-koodinimelliseen prosessoriin. Ensimmäiseen Xboxiin, joka julkaistiin syksyllä 2001, prosessorin valmisti Intel. Se perustui suoraan Pentium III -arkkitehtuuriin, toimi 733 MHz:n kellotaajuudella ja kykeni käsittelemään yhtä säiettä kerrallaan. Vaatimukset ovat sittemmin kasvaneet rajusti ja Microsoft on prosessorin osalta hylännyt Intelin ja allekirjoittanut IBM:n kanssa yhteistyösopimuksen prosessorista. IBM ja Microsoft ovat suunnitelleet Xbox 360:n PowerPC-pohjaisen prosessorin yhteistyössä ETS-yksikön (Engineering And Technology Services) alla ja siihen kuului mm. IBM:n piirisuunnittelijoita ja tuotantoinsinöörejä. Prosessorin valmistuksessa käytetään parhaiten AMD:n K8-arkkitehtuurin myötä tunnetuksi tullutta SOI-prosessia ja 90 nanometrin viivaleveydellä valotetut prosessorit koostuvat 165 miljoonasta transistorista. Prosessorit valmistetaan IBM:n East Fishkillin, Yhdysvaltojen tehtaassa ja Chartered Semiconductorin tehtaassa Singaporessa.

Varta vasten pelikäyttöön suunniteltu prosessori sisältää kolme fyysistä ydintä, joista jokainen kykenee käsittelemään kahta yhtäaikaista säiettä. Prosessori pystyy siis käsittelemään yhtäjaksoisesti yhteensä kuutta säiettä. Suurin osa aluksi julkaistavista peleistä käyttää ainoastaan yhtä tai kahta säiettä itse pelin pyörittämiseen ja loput säikeet ”kulutetaan” mm. äänen pakkaamiseen/purkamiseen ja tiukaksi paketiksi pakatun datan purkamiseen DVD-levyltä. Prosessorin jokainen ydin toimii 3,2 gigahertsin kellotaajuudella, omaa yhden VMX-128-SIMD-yksikön ja tukee nykypäivän mittapuiden mukaisesti 64-bittisyyttä. L2-välimuistia prosessorissa on yksi megatavu ja se on jaettu kolmen ytimen kesken. Tämä on prosessorin ehkä selvin heikoin lenkki, sillä yhden – kahden säikeen peleillä megatavu riittää vielä kohtalaisen hyvin, mutta tulevaisuudessa on varmasti odotettavissa pelejä, joiden pelienginen pyörittämiseen vaaditaan useampia säikeitä. Vertailuksi voisi mainita nykyiset Intelin ja AMD:n työpöytäkäyttöön suunnatut kaksiytimelliset prosessorit, joissa yhtä ydintä kohti on parhaimmillaan kahden megatavun L2-välimuisti. Toisaalta esimerkiksi megatavun L2-välimuisti per ydin kasvattaisi ytimen kokoa huomattavasti ja samalla se vaikuttaisi prosessorin valmistuskustannuksiin. Nykyinen megatavu haukkaa piiristä noin 20 prosentin osuuden.

Ensimmäiseen Xboxiin grafiikkapiirin valmisti NVIDIA, mutta toisen sukupolven myötä valmistussopimuksen pääsi nappaamaan NVIDIAn arkkivihollinen ATI. Xbox 360:n grafiikkapiiri kulkee nimellä Xenos ja se on siitä mielenkiintoinen piiri, että se koostuu kahdesta erillisestä piiristä. Näistä ensimmäinen on itse grafiikkapiiri ja toinen ATIn Daughter Dieksi nimeämä 10 megatavun eDRAM-piiri varustettuna reunojenpehmennykseen, väri- ja Alpha-prosessointiin sekä Z- ja Stencil-operaatioihin vaadittavilla prosessointityökaluilla. Tytärpiiri on yhteydessä grafiikkapiiriin väylällä, joka kykenee 32 gigatavun siirtopeuteen sekunnissa, mutta data lähetetään väylässä pakattuna, joten käytännössä siirrettävä datan määrä on tätäkin suurempi. Vastaavasti eDRAM-muistipiiri ja samassa fyysisessä piirissä olevat prosessointityökalut kommunikoivat keskenään huimalla 256 Gt/s nopeudella.

Kuten aiemmin tällä sivulla mainittiin, northbridge on sisällytetty grafiikkapiiriin. Xbox 360 jatkaa siis samaa perinnettä, kuin aiemmatkin konsolit, pitämällä prosessorin ja grafiikkapiirin tiukassa yhteissovussa. Prosessorille on pyhitetty kaksisuuntainen 10,8 Gt/s nopeudellinen väylä, kun taas laiteohjaimia hoitava southbridge on kahden PCI Express -väylän päässä, siirtonopeuden ollessa 500 Mt/s molempiin suuntiin. Nopea väylä prosessorin ja grafiikkapiirin välillä on tärkeää, sillä grafiikkapiiri kykenee lukitsemaan prosessorin L2-välimuistin lukeakseen sieltä dataa, eikä siis tarvitse tähän operaatioon välikädeksi keskusmuistia.

Northbridgen ja 500 MHz:n kellotaajuudella toimivan grafiikkapiirin yhteensulautumisen lisäksi Xbox 360 jakaa myös 512 megatavun muistikapasiteetin grafiikkapiirin ja laitteiston kesken. Muisti on GDDR3-tyyppistä ja toimii 700 MHz:n (1,4 GHz DDR) nopeudella. Muistipiirit on Samsungin valmistamia ja 1,4 nanosekunnin 64 megatavun GDDR3-piirejä on ripoteltu emolevylle kahdeksan kappaletta. Muistiväylä on 128-bittinen, joten grafiikkapiirin/northbridgen sekä muistien välinen nopeus on 22,4 gigatavua sekunnissa.

Mikä sitten on huippunopean eDRAM-piirin tarkoitus? Piirin tarkoitus on olla pääasiallinen säilöntäpaikka paljon kaistanleveyttä rohmuaville kuvapuskurioperaatioille, kuten Z:lle (etäisyydelle) ja väreille. Keskusmuistin 22,4 Gt/s nopeus kun on nykyisiä työpöytänäytönohjaimia huomattavasti alhaisempi johtuen lähinnä 128-bittisestä muistiväylästä, työpöytäpuolelle vallitsevan 256-bitin sijaan. Näin ollen laitteiston 22,4 Gt/s nopeudellista muistiväylää käytetään ainoastaan luettaville tekstuuri- ja Vertex-datanoudoille.

Xenosin yksi mielenkiintoisimmista puolista on sen Unified Shader Architecture -tekniikka. Nykyisten työpöytänäytönohjaimien grafiikkapiireissä on erilliset Pixel ja Vertex Shader -yksiköt, jotka on koostettu useista suoritusyksiköistä hoitamassa Pixel ja Vertex Shader -käskyjä. Xbox 360:n Xenox-grafiikkapiiri käsittää ainoastaan yhden suoritusyksikköjoukon, joka suorittaa sekä Pixel Shader että Vertex Shader -käskyt. Renderöintiliukuhihnoja Xenosissa on 48 kappaletta, joka kuulostaa työpöytäpuolelta tuttuihin lukuihin verrattuna huimalta. Tässä kohtaa on kuitenkin tärkeä pitää mielessä, että Unified Shader Architecturen takia lukuja ei voi suoraan verrata keskenään esimerkiksi GeForce 7800 GTX -näytönohjaimen 24 renderöintiliukuhihnaan. Anandtechin arvioiden mukaan Shader-prosessointiteho vastaa likimain 24-renderöintiliukuhihnallisen ATI R420 -grafiikkapiirin suorituskykyä. Renderöintiliukuhihnat on jaoteltu grafiikkapiirissä kolmen 16 renderöintiliukuhihnan paketiksi. Jokainen näistä kolmesta paketista voi käsitellä joko Vertex- tai Pixel-dataa ja lisäksi ne voivat suorittaa yhden neljän leveydellisen vektorioperaation ja yhden skalaarioperaation per kellojakso. Yhtä kellojaksoa kohti jokainen renderöintiliukuhihna voi suorittaa kaksi Shader-operaatiota per kellojakso, joten koko Xenosin reservillä tämä tarkoittaa 96 operaatiota per kellojakso, mikä taas vastaa 48 miljardia Shader-operaatiota sekunnissa.

ATI Xenos -grafiikkapiiri koostuu 337 miljoonasta transistorista, mistä 232 miljoonan osuus jakautuu itse grafiikkapiirille ja loppu 105 miljoonaa eDRAM-piirille. ATIn suunnittelema Xenos valmistetaan TSMC:n tuotantolinjoilla 90 nanometrin prosessilla, kun taas niin ikään 90 nanometrin eDRAM-piiri valmistetaan NEC:n toimesta.

Pakkaus ja tavarat

Xbox 360 näki ensimmäistä kertaa virallisesti päivänvaloa marraskuun 22. päivä, kun se julkaistiin Pohjois-Amerikassa, missä sen ensimmäinen erä suoraan sanoen revittiin käsistä ja konsolit olivat useista paikoista loppu jo aamulla. Euroopan julkaisu tapahtui puolisentoista viikkoa myöhemmin joulukuun 2. päivä ja vanhalle mantereella Xbox 360 -pelikonsoleita rantautui yhteensä 300 000 kappaletta. Vaikka menekki on ollut Euroopassakin kiitettävää, on konsoleita saatavilla vielä kohtuullisen hyvin. Vuoden 2005 puolella kolmas julkaisu tapahtui Japanissa, jossa vastaanotto on ollut ainakin toistaiseksi latteinta johtuen lähinnä odottavasti tunnelmasta ensi vuoden puolivälissä julkaistavaa Playstation 3:a kohtaan. Ensi vuoden alussa julkaisu on odotettavissa vielä 2. helmikuuta Meksikossa, 24. helmikuuta Etelä-Koreassa ja maaliskuun 2. päivä Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Hong-Kongissa, Taiwanissa sekä Singaporessa.

Xbox 360 on saatavilla kahtena eri variaationa: halvempana Xbox 360 Core Systeminä ja kalliimpana Xbox 360 Premium Editionina. Näistä halvempi on varustettu luonnollisesti itse pelikonsolilla, yhdellä langallisella peliohjaimella, AV-kaapelilla, Xbox Live Silver -jäsenyydellä ja kuukauden mittaisella Xbox Live Gold -kokeilujäsenyydellä. Core Systemin hinta liikkuu Suomessa noin 300 eurossa.

Kalliimman ja paremmin varustellun Premium Editionin mukana toimitetaan pelikonsoli, yksi langaton peliohjain, HD-AV-kaapeli, 20 gigatavun kiintolevy, verkkokaapeli, Xbox Live -kuulokemikrofoni, Xbox Live Silver -jäsenyys, kuukauden mittainen Xbox Live Gold -kokeilujäsenyys ja Media Remote -kauko-ohjain. Premium Edition kustantaa noin 100 euroa enemmän. Merkittävimpinä eroina näiden kahden version välillä on siis Premium Editionin kiintolevy, langaton peliohjain ja teräväpiirtotelevisioissa vaadittava HD-AV-kaapeli.

On huomattavasti järkevämpää panostaa satasen kalliimpaan Premium Editioniin, sillä Coren omistajille kiintolevyn hankkiminen tulee vastaan varmasti ennemmin tai myöhemmin. Kiintolevy kustantaa noin 100 euroa, joten Premium Editionin hintaero tulee nopeasti korvattua Coren puutteiden paikkaamisella. On myös muistettava, että vanhojen Xbox-pelien pelaaminen ei luonnistu ilman kiintolevyä, sillä pelien ajaminen vaatii emulointiohjelmiston, joka tallennetaan kiintolevylle. Kiintolevylle tallennetaan myös pelitallenteet, Xbox Liven kautta ladatut pelidemot, trailerit, Arcade-pelit jne. Xbox 360:een on mahdollista hankkia 64 megatavun muistikortteja, mutta näillä on hintaa lähemmäs 40 euroa.

Muropaketti tiedusteli Xbox 360:tä Microsoftilta hyvissä ajoin ennen julkaisua, mutta valitettavasti kaikki arvosteluun varatut pelikonsolit olivat jo ilmeisesti ennakkoon päätetty jakaa tietyille medioille. Testikappaletta lupailtiin joulukuun puolessa välissä, mutta vuoden 2005 loppuun mennessä moista ei testipenkkiin saatu. Omaa konsolia lähdettiin jonottamaan Salon Citymarketin edustalle aamuvarhain. Xbox 360 Premium Editioneja saapui myyntiin ainoastaan kolme ja Core Systemeja yksi kappale, joten pelikonsoleita ei riittänyt kaikille halukkaille.

Xbox 360 Premium Edition on pakattu valkoiseen pakkaukseen, jolla on painoa reilut kuusi kilogrammaa. Pakkaus oli odotettua pienempi ja kulkeutui kätevästi kantokahvan avustuksella Muropaketin testilaboratorioon, joskin muovisen kantokahvan ja pahvin välinen natina oli aiheuttaa hermoromahduksen jo ennen pelikonsolin asentamista.

Mukana toimitetaan muutama ohjekirja/vihkonen, läpinäkyvä tarra, Xbox Liven pikakäyttöopas, pitkä verkkokaapeli, SCART-adapteri sekä kuulokemikrofoni.

Xbox 360:n virtalähde on saanut kyseenalaisen maineen ja eri sivustojen keskustelualueilla on luettavissa lukemattomia kauhutarinoita ylikuumenevista maanantaikappaleista. Osa on turvautunut nostamaan virtalähteen korokkeiden päälle, osa jopa rakentanut jäähdytyskoteloita. Onneksi Muropaketin yksilön kanssa ei havaittu ongelmia ja suurin kummastus kohdistus virtalähteen kokoon. Tällä kaunokaisella on nimittäin kokoa 1300 kuutiosenttimetriä ja painoa reilu kilogramma.

Mukana tulee kaksi erilaista virtakaapelia ja virtalähdettä pois näkyvistä hamuavilla huojentavana tietona mainittakoon, että kaapelia tulee mukana reilusti. Virtalähteen omalla ja siihen liitettävällä virtakaapelilla mustan laatikon saa varmasti piiloon esimerkiksi hyllyn tai television taakse.

Teräväpiirtotelevisioita varten ainoastaan Premium Editionissa tulee tarpeisiin soveltuva HD-AV-kaapeli, jossa on kuvan sekä äänen oikean ja vasemman kanavan komponenttiliittimien lisäksi Yb-, Pr- ja Yb-komponenttiliittimet. Äänen optinen ulostuloliitin löytyy kaapelin Xbox 360:een liitettävästä päästä, mutta valitettavasti se on jäänyt ylemmässä kuvassa piiloon.

Xbox 360 tukee 480i-, 480p-, 720p- ja 1080i-resoluutioita, joista kaksi ensimmäistä vastaa 640×480-, kolmas 1280×720- ja neljäs 1920×1080-resoluutiota. Ero lukujen perässä olevilla i- ja p-kirjaimilla on se, että i tulee sanasta Interlaced ja tässä parilliset ja parittomat rivit piirretään ruudulle vuorotellen. Tämä kuulostanee varsin rujolta ratkaisulta, mutta ihmissilmän hitauden vuoksi eroa ei huomaa varsinkaan hidastempoisissa peleissä ja TV-lähetyksessä. Interlacedia käytetään lähinnä sen takia, että se vie vain puolet kaistasta verrattuna p:hen eli Progressive Scanniin. Progressive Scannissa ruudulle piirretään kaikki rivit yhdellä sykäyksellä, jolloin kuva on Interlacedia terävämpi ja nopeatempoisissa peleissä sekä TV-lähetyksissä selvempi. Eli siis käytännössä Xbox 360:n tukemista vaihtoehdoista parhaimmaksi voisi luokitella 720p:n, vaikka 1080i:n resoluutio on suurempi. Tämä ei kuitenkaan käytännössä piirrä yhdellä sykäyksellä kuin 540 riviä, kun 720p piirtää täydet 720 riviä. Vastaavasti 480i piirtää ainoastaan 240 riviä ja 480p 480 riviä.

Mitä Microsoftin ja muiden valmistajien hehkuttama HD (High Definition) ja HDTV sitten käytännössä tarkoittavat? HD-resoluutioksi lasketaan kaikki 720p:stä ylöspäin. Suurin osa Xbox 360 -peleistä on suunniteltu käytettäväksi juuri 720p-resoluution kanssa, mutta osa tukee natiivisti myös 1080i:tä. Kahden korkeimman resoluution käyttämiseksi vaaditaan HDTV-televisio, videotykki tms., mutta erillisellä kaapelilla Xbox 360:n voi liittää myös tietokoneen monitoriin. Tähän vaaditaan joko Premium Editionin mukana tuleva HD-AV-kaapeli ja lisäksi komponentti-VGA-adapteri tai Microsoftin noin 30 euron hintainen VGA-HD-AV-kaapeli.

Varsinkin videotykkien omistajille suuri heikkous on DVI- ja HDMI-liitäntöjen uupuminen. DVI-liitännällä Xbox 360:n saisi helposti liitettyä sitä tukeviin monitoreihin, kun taas HDMI takaisi sulavan yhteensopivuuden videotykkeihin. Luonnollisesti videotykkien käyttäminen Xbox 360:n kanssa on mahdollista, mutta tällöin liitäntänä täytyy käyttää komponenttia. Toisaalta Microsoft on vihjaissut, että se saattaisi tulevaisuudessa tukea HDMI:iä, jos näkee sen tarpeelliseksi.

Äänen osalta kaikki Xbox 360 -pelit tukevat Dolby Digitalia vähintään kuusikanavaisena. Pelikonsolin äänipiiri kykenee 48 kilohertsin näytetaajuuteen ja 16-bitin resoluutioon.

Microsoftin Premium Editionin mukana on saatavilla rajoitettu erä Remote Media -kauko-ohjainta, joka toimii Xbox 360:n monipuolisena ohjaimena niin DVD-elokuvia katsellessa, CD-levyjä kuunnellessa kuin myös vaikkapa Arcade-pelejä pelatessa. Infrapunalla toimiva kauko-ohjain on sovitettu pelikonsolin tyyliin sopivaksi ja sen yläosassa on mielenkiintoinen ympyränmuotoinen Guide-näppäin. Kun Xbox 360 on sammutettuna, näppäintä hieman aikaa painamalla pohjaan voi konsoliin kytkeä virran päälle. Vastaavasti työpöydällä näppäimen painallus aukaisee valikon, josta voi säätää mm. profiiliasetuksia. Yläreunassa on myös vasemmalla puolella DVD-kelkan avaus/sulkemisnäppäin ja oikealla puolella konsolin käynnistys/sammutusnäppäin.

Peukalopaikalla on DVD-elokuvia ja CD-levyjä varten suurikokoinen toistonäppäin ja tämän ympärillä hyppy taakse-, pikakelaus taakse-, stop-, pysäytys-, pikakelaus eteen- ja hyppy eteen -näppäimet. Näiden alapuolella on lähinnä DVD-toistoa varten tarkoitetut Display-, DVD Menu-, Title-, Back- ja Info-näppäimet. Kauko-ohjaimen keskiosaa hallitsee nuolinäppäimet (ylös, alas, oikealla, vasemmalle) sekä näiden keskelle sijoitettu OK-näppäin. Nämä toimivat yleisnäppäiminä useissa eri tilanteissa, kuten DVD-elokuvien ja Xbox 360:n oman työpöydän valikoiden selaamisessa. Näiden alapuolella on keltainen Y-, sininen X-, vihreä A- ja punainen B-näppäin ja ne toimivat aivan kuten peliohjaimen vastaavat näppäimet. Nuolinäppäinten avulla tuskin räiskintäpelien pelaaminen onnistuu kovin luontevasti, mutta esimerkiksi Arcade-pelit taittuvat pelkän kauko-ohjaimen avulla mainiosti. Tämä on yksi esimerkki siitä, miten Microsoft on yrittänyt niputtaa Xbox 360:n enemmän pelkästä pelikonsolista olohuoneen monipuoliseksi viihdekeskukseksi. Toisaalta vielä ollaan kaukana siitä, mihin mod-piirillä varustettu ensimmäisen sukupolven Xbox-pelikonsoli kykenee lisäviritysten jälkeen.

Kauko-ohjaimen toiseksi alin näppäin on Windowsin ikkunalogolla varustettu Start-näppäin, mistä aukeaa yhteys Media Center Edition -tietokoneeseen (olettaen tietenkin, että asetukset on ennalta asetettu kuntoon). Windows XP -käyttöjärjestelmällisen tietokoneen mahdollistaman kuvien ja musiikin toistamisen lisäksi MCE-tietokoneella Xbox 360:n kautta on mahdollista katsoa ja nauhoittaa televisiolähetyksiä, jos tietokoneesta löytyy TV-kortti, sekä mm. katsella videoita.

Remote Media on siis Premium Editionin mukana tuleva kauko-ohjain, mutta Microsoft tarjoaa reilun 30 euron setelinippua vastaan laajennettua Universal Remote Media -kauko-ohjainta. Universal Remote Mediassa on samat näppäimet kuin Remote Mediassa, mutta lisäksi siitä löytyy televisiolle käynnistys/sammutus-, äänenvoimakkuus-, kanava- ja hiljennysnäppäimet. Lisäksi varsinkin Windows XP Media Center Editionin omistajille pidennetyssä alaosassa on Enter-, Clear-, numero-, *- ja #-näppäimet. Pimeitä iltoja ja öitä varten kauko-ohjaimen näppäimet ovat taustavalaistu.

Xbox 360

Microsoft on muotoilun osalta Xbox 360:n suhteen tehnyt suuren loikan ensimmäisen sukupolven Xboxista. Siinä missä Xboxin muotoilussa pyrittiin erilaisuuteen, Xbox 360 on hillityn tyylikäs. Tämä on ainakin allekirjoittaneen mielestä suuri parannus, sillä vaalea etupaneeli istuu hyllyyn huomattavasti elegantimmin, kuin mustan ja kirkkaan vihreän räikeä yhdistelmä. Aivan neliömäinen Xbox 360 ei ole, sillä sen etupaneeli on hieman kaareva, mikä ilmenee selvemmin vaakatasokuvasta. Laitteella on painoa 3,5 kilogrammaa, leveyttä 30,9, syvyyttä 25,8 ja korkeutta 8,3 senttimetriä.

Laitteen voi asettaa joko pysty- tai vaakatasoon, joista jälkimmäinen on suositeltavampaa. Vaikka suurimmassa osassa Microsoftin esittelykuvista Xbox 360 on nimenomaan pystyasennossa, eikä tämä tuottanut ongelmia Muropaketinkaan testiyksilön kanssa, useilla keskustelualueilla on DVD-levyjen käyttökelvottomaksi naarmuuntumisen syyksi arvuuteltu pystyasentoa. Pystyasennon mahdollistaa DVD-kelkan alalaidassa olevat kaksi väkästä, jotka pitävät CD/DVD-levyn paikoillaan kelkkaa suljettaessa. Kelkka itsessään on sijoitettu Xbox 360:n vasempaan yläreunaan, mistä sen erottaa kromattuna kaistaleena. Sen avaaminen tapahtuu joko kauko-ohjaimesta, työpöydän valikoiden kautta tai perinteiseen tapaan kelkan vasemmalle puolelle sijoitetun näppäimen avulla. Asema pystyy lukemaan 12-nopeudella yksi- tai kaksikerroksisia DVD-ROM-, DVD Video-, DVD-R-, DVD-RW-, DVD+R-, DVD+RW-, CD-DA-, CD-ROM-, CD-ROM XA-, CD-R-, CD-RW- ja CD-Extra -levyjä.

Kelkan alapuolella oleva musta kaistale on kauko-ohjaimen infrapunavastaanotin ja vastaavasti tämän oikean puolen kahden hieman suuremman luukun takaa löytyy liitin muistikorteille. Kelkan alapuolelle jäävälle pienelle valkoiselle ympyrälle on käyttöä, kun käytössä on vähintään kaksi peliohjainta. Jos langattoman peliohjaimen yhdistäminen, mikä käsitellään myöhemmin tässä artikkelissa, ei muuten onnistu, voi apuna käyttää kyseistä näppäintä. Kaikkein oikeanpuoleisin suuri luukku kätkee taakseen kaksi USB-liitintä, joiden käyttömahdollisuudet ovat laajat. Langalliset peliohjaimet liitetään suoraan USB-liittimiin ja lisäksi niihin voi liittää mm. USB-tikkuja ja -kiintolevyjä.

Jäljelle jää siis enää mystinen ”Ring of Light”-näppäin/lediympyrä. Keskellä oleva pyöreä näppäin toimii normaaliin tapaan Xbox 360:n virtanäppäimenä mutta sitä kiertävällä lediympyrällä on enemmän käyttötarkoituksia. Ympyrä on jaettu neljään segmenttiin ja jos kaikki toimii kuten pitääkin, osoittaa vihreä neljännesympyrä Xbox 360:een kiinnitettyjen/yhdistettyjen peliohjaimien määrän. Yhteensä Xbox 360:een voi liittää siis neljä peliohjainta ja näistä ensimmäinen näkyy aina vasemman yläkulman ledinä, toinen peliohjain oikean yläkulman ledinä jne. Ledit palavat Ring of Lightissä oikein riippumatta siitä, onko se sijoitettu vaaka- vai pystyasentoon.

Jos kaikki ei kuitenkaan toimi aivan kuten pitää, toimii Ring of Light samalla virhenäyttönä punaisine valoineen. Yksi punainen segmentti tarkoittaa, että Xbox 360:ssä on havaittu rautatason ongelma/ongelmia, jolloin on poikkeuksetta syytä ottaa yhteyttä Microsoftin vikapalveluun. Kahden punaisen segmentin palaessa laite on ylikuumentunut ja se on uudelleensijoitettava paremmin ilmastoituun paikkaan. Kolme segmenttiä tarkoittaa myös rautatason ongelmia, mutta jotkin käyttäjät ovat havainneet tämän myös, kun laite ei ole saanut tarpeeksi virtaa. Viimeinen virhekoodi, neljän segmentin valorypäs, palaa, kun AV/HD-AV-kaapeli ei ole kiinnitetty Xbox 360:een.

Xbox 360:n takaosa on hyvin pelkistetty ja suurin osa sen pinta-alasta on rei’itetty tuulettimien poistoilmaa varten. Xbox 360:n suurimmat lämmöntuottajat ovat prosessori ja grafiikkapiiri, joista molemmista ohjataan lämmin ilma muovista ilmanohjainta pitkin ulos kotelosta. Tuulettimia laitteessa on kaksin kappalein ja ne molemmat sijaitsevat aivan reikien takapuolella vierekkäin.

Takapuolella on myös muutama liitin, joista suurin ja vasemmasta laidasta löytyvä on virtalähteen liitin. Tästä seuraavaan lattamaiseen liittimeen kiinnitetään HD-AV-kaapeli ja lisäksi oikeassa reunassa on päällekkäin verkko- ja USB-liittimet. Oikeassa yläkulmassa on tarra, josta käy ilmi mm. sarjanumero ja laitteen valmistuspäivämäärä. Testissä ollut yksilö on valmistettu 27. lokakuuta 2005, joten kyseessä on varsin tuore kappale.

Kiintolevy on ehkä merkittävin vedenjakaja Premium Editionin ja Core Systemin välillä ja sitä käytetään pelitallenteiden, pelaajaprofiilien, trailerien, pelidemojen, pelien lisäasetusten ja päivitysten sekä muun muassa kuvien säilöntään. Käytännössä siis ilman kiintolevyä tai 64 megatavun muistikorttia Core Systemillä ei voi edes tallentaa pelitilannetta tai hakea Xbox Live kauppapaikasta pelidemoja tai trailereita. Lisäksi kiintolevylle ladataan osa pelin tiedostoista välimuistiin, mikä nopeuttaa pelin latausaikoja, kun kaikkia tietoja ei ladata joka kerta DVD-levyltä.

Erillisenä ostettuna kiintolevyllä on hintaa noin 100 euroa ja sen kapasiteetti on 20 gigatavua (1 Kt = 1000 t). Kiintolevystä on jo vakiona lohkaistu seitsemän gigatavun suuruinen osa Xbox 360:n omaan käyttöön, mistä neljä gigatavua on varattu pelien välimuistille ja muille kiintolevyä vaativille toimenpiteille pelatessa. Kaksi gigatavua on varattua laitteiston yleiseen käyttöön, kuten Xbox-emulaattorille, jolla taataan yhteensopivuus ensimmäisen sukupolven Xbox-pelien kanssa, sekä käyttöjärjestelmän ja pelien päivityksille. Jäljelle jäävä yksi gigatavu on pyhitetty laitteen käyttöjärjestelmälle. Jäljelle jää siis ainoastaan 13 gigatavua käyttäjän vapaasti käytettäväksi. Tämä on suhteellisen vähän, kun ottaa huomioon, että Xbox 360:n pelidemot ovat jo yksistään enimmillään gigatavun kokoisia. Xbox-osaston johtaja James Allard on tosin maininnut, että tulevaisuudessa Microsoft saattaa kaupata suurempaa kiintolevyä. Tällöin tosin herää kysymys, miten vanhan 20 gigatavun kiintolevyn sisällön saa siirrettyä uuteen suurempaan kiintolevyyn.

Kiintolevyn irrottaminen ja kiinnittäminen on erittäin helppo operaatio ja vaatii ainoastaan etuosassa pienen näppäimen alaspainamisen, minkä jälkeen kiintolevy irtoaa suoraan Xbox 360:stä. Kiintolevyn on valmistanut Seagate ja se on normaali 2,5 tuuman Serial ATA -kiintolevy, joka on ainoastaan pakattua muoviseen koteloon ja sen liitäntä on muutettu enemmän käyttäjäystävällisemmäksi. Kiintolevyn nopea ja helppo irrottaminen on ehdotonta plussaa Xboxiin verrattuna, jossa kiintolevy on kotelon sisällä ja sen irrottaminen lopettaa samalla takuun. Nykyinen käytäntö mahdollistaa kiintolevyn siirtämisen kaverin Xbox 360:een ja pelitallenteiden käyttämisen aivan kuten omassa pelikonsolissa.

Olohuoneen viihdekeskuksessa USB-liittimet ovat merkittävässä osassa ja niitä on Xbox 360:ssä sijoitettu kaksin kappalein valkoisen suojaluukun taakse. Aukko on kohtuullisen suuri ja sinne sai työnnettyä esimerkiksi kuvassa näkyvän suurehkon USB-muistitikun. USB-tikulle tallennetut musiikkikappaleet ja valokuvat toistuvat sutjakkaasti työpöydän valikoiden kautta, jotka käsitellään hieman tuonnempana. Luonnollisesti USB-liittimien jatkoksi voi kiinnittää mitä tahansa massamedioita, jotka tunnistautuvat siirrettävinä asemina ja joista löytyy musiikkia tai kuvia. Käytännössä tämä tarkoittaa vaikkapa digitaalikameroita ja USB-liitännäisiä ulkoisia kiintolevyjä.

Huomattavaa on, ettei ulkoisilta medioilta voi toistaa lainkaan videoita ja nämä jäävät Windows Media Center Edition -käyttöjärjestelmällä varustetun tietokoneen harteille. Näissäkin on selvät rajoitukset ja Xbox 360 ei toista kuin puhtaita MPEG2- ja WMV-videoita. Tuetun listan ulkopuolelle jää siis esimerkiksi MPEG-4 ja sen myötä XviD- ja DivX-pakatut videot.

Langaton peliohjain

Pelikonsolin suurten muutosten ohella myös peliohjain on kokenut uudistuksia. Xboxin mustasta ohjaimesta muotoilu on muuttunut sirommaksi ja allekirjoittaneen mielestä huomattavasti parempaan suuntaan. Tärinämoottorilla varustettu peliohjain sopii käteen kuin valettu ja näppäimet ovat sopivasti etusormien ja peukaloiden ulottuvilla. Langaton ja langallinen peliohjain ovat johtoa ja langattoman version patteri/akkukoteloa lukuun ottamatta samanlaiset. Langallinen peliohjain on varustettu 2,7 metrin pituisella kaapelilla ja se liitetään Xbox 360:n USB-liittimeen, joten näitä ohjaimia pelikonsoliin on mahdollista liittää ainoastaan kolme kappaletta.

Langaton peliohjain käyttää vapaata 2,4 gigahertsin taajuusaluetta, aivan kuten esimerkiksi 802.11b/g-standardeihin perustuvat langattomat verkot. Kyseisen taajuusalueen vahvuutena on hyvä signaalinsieto ohuiden seinien ja muiden esteiden läpi, joten pelikonsolin voi huoletta sijoittaa esimerkiksi lasiovelliseen hyllykköön ilman, että pitäisi vaivata päätä peliohjaimen toimivuudesta. Microsoft lupaa ohjaimelle 30 jalan eli reilun yhdeksän metrin toimintasäteen.

Näppäinten osalta vasemmassa yläkulmassa ja oikealla keskellä on kaksi ohjaintappia, jotka on päällystetty kumilla tuntuman ja pidon edistämiseksi. Tappeja on mahdollista myös painaa alaspäin. Näiden väliin jää retromainen D-Pad-ojausnäppäin ja oikeassa yläkulmassa on X-, Y-, A- ja B-näppäimet. Keskellä, Back- ja Start-näppäinten välissä, on kauko-ohjaimen tapainen ympyränmuotoinen Guide-näppäin. Kyseisellä näppäimellä saa käynnistettyä Xbox 360:n ja hieman aikaa pohjassa pitämällä se yhdistä itsensä pelikonsoliin. Kun pelikonsoli on käynnissä, lyhyt painallus avaa Xbox Live -valikon ja vastaavasti pidempi painallus avaa valikon, josta voi sammuttaa Xbox 360:n tai katkaista peliohjaimen yhteyden. Lisäksi Guide-näppäintä ympäröi neljään vihreään valosegmenttiin jaettu kehä, joista yksi palaa aina peliohjaimen ollessa yhdistettynä ja osoittaa samalla kuinka mones peliohjain se on. Peliohjaimen keskellä alhaalla harmaalla alueella on vielä yksi liitin ja siihen kiinnitetään kuulokemikrofoni.

Langattoman peliohjaimen mukana tulee kaksi sormiparistoa, joilla toiminta-aikaa luvataan 20-30 tuntia. Luonnollisesti paristot on mahdollista korvata ladattavilla malleilla, mutta Microsoft tarjoaa myös Play & Charge -pakkausta reilulla 20 eurolla, jonka mukana tulee kiinteä akku sekä latauskaapeli, joka kiinnitetään USB-liittimeen. Pelkällä akulla toista peliohjainta varten on hintaa alle 20 euroa.

Aiemmin käsitellyt yläpuolen näppäimet on tarkoitettu käyttäväksi peukaloilla ja etusormia varten peliohjaimen päädyssä on vielä muutama näppäin lisää. Näistä liipasimet ovat tutut aiemman Xboxin peliohjaimesta, mutta niiden yläpuolelle sijoitetut vaakatasossa olevat näppäimet ovat tervetullut uudistus. Play & Charge -pakkauksen akkulaturikaapeli liitetään peliohjaimen keskeltä löytyvään mustaan lattamalliseen liittimeen. Tämän oikealla puolella on myös pieni pyöreä näppäin, joka yhdistää peliohjaimen uudelleen Xbox 360:een.

Xbox Live

Xbox Live on Microsoftin vuoden 2002 lopulla käynnistynyt internet-pelipalvelu, joka on käytössä sekä Xbox- että Xbox 360 -pelikonsoleilla. Palvelun kautta käyttäjät voivat mm. pelata Liveä tukevia pelejä internetin välityksellä, seurata pelikehitystä ennalta määrättyjen tavoitteiden perusteella, ladata trailereita, musiikkia, musiikkivideoita, pelidemoja, haastatteluja sekä mm. keskustella peleissä mikrofonin välityksellä.

Kaikki Xbox 360:n ostajat saavat automaattisesti käyttöönsä Xbox Live Silver -jäsenyyden sekä kuukauden mittaisen kokeilun Gold-jäsenyyteen. Näistä Silver-tason jäsenyydellä voi ylläpitää pelaajaprofiileja, kaverilistaa, käyttää Live-kauppapaikkaa, ladata Arcade- ja pelidemoja sekä trailereita, lähettää ja vastaanottaa teksti- ja ääniviestejä sekä pelata MMO-pelejä (Massive Multiplayer Online). Gold-jäsenyydellä lista karttuu mahdollisuudella pelata moninpelejä internet-vastustajia vastaan, tuoreimmilla kauppapaikkalatauksilla, TrueSkill Matchmaking -vastuksenhakujärjestelmällä sekä paremmalla palautesysteemillä ja kaverilistajärjestelmällä. Käytännössä Silverin ja Goldin suurin ero on siis jälkimmäisenä mainitun tuki internet-pelaamiselle. Microsoft on ilmoittanut, että se aikoo antaa tiettyinä viikonloppuina Silver-jäsenille täydet Goldin oikeudet, mutta nämä ovat ainoastaan satunnaisia ajankohtia ja internet-pelaamisesta kiinnostuneille Gold-jäsenyys on käytännössä pakollinen.

12 kuukauden Gold-jäsenyys kustantaa noin 60 euroa ja luottokorttihäsläilyjen sijaan tämän voi myös lunastaa oheistuotteiden tapaan suoraan kaupasta. Jäsenyys aktivoidaan naputtelemalla suoraan Xboxiin mukana tuleva koodi. Lyhyempää Gold-jäsenyyttä hapuileville Microsoft tarjoaa myös kolmen ja yhden kuukauden kortteja noin 20 ja vajaan kymmenen euron hinnalla. Lisäksi Xbox kauppapaikkaan on myytävänä noin 30 euron hintaisia 2100 pisteen kortteja, joilla voi ostaa esimerkiksi kokoversioita Arcade-peleistä ja teemoja työpöytään. Vertailuksi mainittakoon, että keskiverto Arcade-peli maksaa 400 pistettä.

Xbox-työpöytä

Xbox 360:n työpöytä pomppaa esiin noin 15 sekunnissa virtanäppäimen painalluksesta. Oranssisen Xbox Live -”etusivun” yläreunassa on pieni laatikko, josta näkee käytössä olevan pelaajaprofiilin lisäksi viiden tähden arvomittarin, pelipistemäärän sekä pelialueen. Tämän alapuolella näkyy viesti-, kaveri- ja kauppapaikkapainikkeet, kun Xbox 360 on yhdistetty Xbox Liveen. Alareunassa on myös DVD-kelkan painike, josta voi avata kelkan, kun DVD/CD-levyä ei ole sisällä, ja toistaa levyä, kun sellainen on sisässä.

Viestiominaisuudella voi lähettää muille Xbox 360 -käyttäjille henkilökohtaisia viestejä ja vaikkapa haastaa toisen moninpeliin. Kaverilistaan voi nimensä mukaan lisätä käyttäjiä ja listasta näkee suoraan, ketkä käyttäjät pelaavat ja ovat yhteydessä internetiin.

Xbox-kauppapaikkaan pääsee käsiksi vain ja ainoastaan, kun pelikonsoli on yhdistetty internetiin joko laitteen takana olevan RJ-45-liittimen ja kaapelin kanssa tai erikseen ostettavalla noin 90 euron hintaisella WLAN-sovittimella. Kauppapaikan etusivulta voi suunnata eteenpäin sivuille, joista on mahdollista mm. ladata pelidemoja ja trailereita, tarkkailla omia jäsenyystietoja ja ladattuja kohteita, ladata teemoja ja pelaajakuvia ja aktivoida Xbox Live Gold -jäsenyyden.

Teemoista puheen ollen mukana tulee vakio-, Carbon-, Glass-, EA-, Gun-, Halo, Interserv-, Kameo-, PGR3-, The Darkness-, Tony Hawk’s AW- ja Top Spin 2 -teemat. Lisää näitä voi pientä maksua vastaan ladata kauppapaikasta, mutta huonona puolena niistä ei näe esikatselua tms. etukäteen ja ostaminen tapahtuu pelkän nimen perusteella. Lisäksi työpöydän taustalla voi käyttää omia kuvia, joiden asettaminen tapahtuu katselussa esiin tulevasta valikosta.

Game Downloads -alasivun pelien tiedostot voi listata aakkosjärjestykseen, näyttää ainoastaan Xbox Live Arcade -pelit tai listata ainoastaan pelit, joissa on ladattavana uusia tiedostoja.

Kun pelilistasta on löytynyt jokin mielenkiintoinen peli, minkä ladattavia tiedostoja haluaisi tutkia tarkemmin, pomppaa napin painaluksella esiin ylemmän kuvan kaltainen ikkuna. Esimerkkitilanteessa valittiin Call of Duty 2, jolle oli tarjolle pelitraileri 480p- ja 720p-resoluutioisena, peliteema 150 pisteellä sekä mm. liittoutuneiden kuvapakkaus 40 pisteellä. Ikkunan ylälaidasta näkee myös käytössä olevan jäsenyyden (Silver tai Gold) ja pisteet. Vastaavasti ikkunan oikea puoli on pyhitetty kohteen tarkemmille tiedoille.

Gamer Profile -ikkunan alta voi tarkkailla pelattavia pelejä, muuttaa pelaajaprofiilia ja vaikkapa tutkia tarkemmin muiden käyttäjien antamia arvosteluita.

Games on Xbox Liven ohella toinen työpöydän päävalikoista ja näiden vaihtaminen tapahtuu peliohjaimen tapilla tai kauko-ohjaimen nuolinäppäimillä. Oranssin pohjan sijaan Games-valikko on vihreäpainotteinen ja eroavaisuuden tekee vasemman reunan painikkeet (Achievements, Played Games…).

Achievements-alasivulta näkee pelien saavutukset, jotka vaikuttavat suoraan pelipistemäärään. Sivu ylälaidassa näkyy, kuinka monta saavutusta käyttäjä on onnistunut keräämään sekä pelaajapistemäärä ja käytössä olevilla peleillä saavutettava maksimipistemäärä. Näiden alapuolelta voi tutkia saavutuksia ja järjestellä nämä joko pelin mukaan tai listata kaikki samalle sivulle.

Xbox Live Arcade on mielenkiintoinen paikka, sillä kaikki sen pelit on ladattavissa demoversioina, mutta suurimman osan peli-ikä on vain muutaman minuutin. Joukossa on toki myös poikkeuksia, kuten Hexic HD, joka on koukuttanut allekirjoittanutta varsin pahasti. Xbox Live Arcaden pääsivulla on kolme painiketta, My Arcade Games, Download Games ja Last Played Game.

My Arcade Games -alasivulla on listattu käyttäjän lataamat Arcade-pelit ja oikealta puolelta voi tutkia valitun pelin tarkempia tietoja.

Download Games -valikon alla ladattavat Arcade-pelit on jaoteltu peliryhmittäin toiminta-, kortti- ja lauta-, kolikko-, pulmanratkonta-, urheilu- sekä strategia- ja simulaatiopeleihin. Ryhmästä riippuen artikkelin kirjoitushetkellä pelejä oli saatavilla keskimäärin muutama jokaisesta ryhmästä.

Kun listasta on löytynyt mielenkiintoinen peli ja sen lataus on aloitettu, esiin tulee ikkuna, josta voi seurata latauksen edistymistä ja lukea tarkempia tietoja pelistä. Ikkuna on samanlainen kaikissa ladattavissa kohteissa ja huonona puolena latauksia ei voi jättää pyörimään taustalle, vaan ikkunan on oltava koko ajan päällimmäisenä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että joissain tapauksissa lähes gigatavuisten pelidemojen latauksen aikana Xbox 360:llä ei voi tehdä mitään muuta.

Games-päävalikossa on alimmaisina Demos- ja Trailers-painikkeet, joista voi listata kaikki ladatut pelidemot ja trailerit. Xbox 360:ta testatessa pelidemoja oli saatavilla viisi kappaletta: NBA Live 06, Kameo: Elements of Power, Need for Speed: Most Wanted, Madden NFL 06 ja FIFA 06: Road to World Cup.

Työpöydän neljästä päävalikosta Media on järjestyksessä kolmas ja noudattaa sinipainotteista värimaailmaa. Tämän päävalikon alta löytyy mahdollisuus musiikin, kuvien ja videoiden toistamiseen sekä alimpana yhteydenmuodostamiseen Windows XP Media Center Edition -käyttöjärjestelmälliseen tietokoneeseen.

Music-, Pictures- ja Video-alasivut ovat hyvin samanlaiset, joten luomme pikaisen katsauksen ainoastaan Music-sivuun. Ensimmäisenä vastaan tulee valikko, josta valitaan toistettavan musiikin kohde ja valintoina tässä on musiikkisoitin, kiintolevy, tietokone, CD/DVD-levy ja siirrettävä asema. Medialta löydetyt kappaleet voi jaotella vaikkapa yhtyeen, levyn tai genren perusteella, järjestää soittolistoiksi ja lisäksi niiden tahdissa voi pyörittää vilkkuvia visuaaliesityksiä. Omaa musiikkia on mahdollista toistaa myös pelatessa ja kappaleiden vaihto luonnistuu helpoiten tämän sivun loppupuolella käsiteltävällä Guide-näppäimestä aukeavalla valikolla.

Media Center -näppäin aukaisee ikkunan, josta Windows XP Media Center Editionin omistajat voivat jatkaa pidemmälle. MCE:n avulla Xbox 360:llä on mahdollista mm. katsoa ja nauhoittaa TV-lähetyksiä. Valitettavasti Muropaketin testilaboratoriossa ei ole tietokonetta varustettuna kyseisellä käyttöjärjestelmällä, joten emme päässeet testaamaan MCE:n mahdollistamia ominaisuuksia. Normaaliin Windows XP:hen on myös mahdollista asentaa pieni ohjelma, jonka avulla tietokoneelta voi streamata musiikkia ja kuvia suoraan Xboxiin, mutta valitettavasti MCE:n tapaan tämä ei tue videoita.

System on työpöydän viimeinen ja samalla laajin valikko, sillä sen alavalikoihin on kätketty kaikki laitteen asetuksiin liittyvät valinnat. Päävalikko on jaettu konsolin omiin, perhe-, muisti-, verkko- ja tietokoneasetuksiin ja lisäksi alimpana olevalla Initial Setupilla voidaan ajaa uudestaan konsolin ensimmäisellä käynnistyskerralla säädetty asetusten avustettu asennus.

Console Settings -alavalikosta löytyy paljon säädettävää ja sen Display-kohdan alta voi asettaa resoluutioasetukset ja kuvaputkinäytöillä virkistystaajuuden (50 / 60 Hz). Audiosta voi valita analogisen tai digitaalisen ulostulon, Clockista kellonajan, päivämäärän, kellonajan näyttötyylin, aikavyöhykkeen ja kesäajan, kun taas Localesta valitaan Xbox 360:n käyttömaa ja tämä vaikuttaa WLAN- ja perhekohtaisiin asetuksiin. Auto-offilla pelikonsolin voi asettaa sammumaan kuuden tunnin lepotilan jälkeen ja Screen Saverilla himmentämään näyttöä ja näin ollen säätämään esimerkiksi plasmatelevisioita polttamasta ruudulla olevaa kuvaa kiinni. Remote Controlin alta löytyy valinta, mitä kauko-ohjaimia Xbox 360 tunnistaa ja alin System Info näyttää muun muassa laitteen sarjanumeron.

Console Controls löytyy Family Settingsin alta ja näillä säädöillä voi estää perheen pienimpiä pelaamasta tietyn ikärajan ylittäviä pelejä ja elokuvia, mutta lisäksi valikko antaa mahdollisuuden kytkeä pois päältä yhteyden Xbox Liveen ja jäsenyyden luomisen.

Storage Devicestä näkyy kaikki pelikonsoliin liitetyt massamedialaitteet ja näiden tarkempi tutkinta alavalikosta paljastaa median käytössä olevan ja koko kapasiteetin. Lisäksi mediat on mahdollista formatoida ja nimetä uudelleen.

Pelit, pelaajaprofiilit, musiikit, videot ja trailerit, pelaajakuvat, demot sekä teemat on jaoteltu kiintolevylle (tai muistikortille) eri kansioihin ja niitä voi sieltä helposti siirtää, kopioida ja poistaa.

Esimerkkinä otettiin Demos-kansio, jonka alta löytyy kaikki kiintolevylle tallennetut pelidemot. Nimen ohella laatikossa näkyy pelin logo sekä tallennuspaikka.

Xbox 360:tä tyrkytetään asennettavaksi verkon jatkoksi erilaisten oheislaitteiden, Xbox Liven ja Media Centerin avulla, joten verkkoasetukset ovat myös kohtuullisen kattavat. Network Settings -alavalikossa on listattu painikkeet, joista voi testata Xbox Live- ja Media-yhteyksien toimivuudet, säätää asetuksia, yhdistää Windows-käyttöjärjestelmälliseen tietokoneeseen ja palauttaa tehdasasetukset.

Xbox Liven yhteyden testausvalinta suorittaa verkkosovittimen, IP:n, DNS:n, MTU:n, DHCP:n, Xbox Liven ja NAT:n testauksen. Asioihin aiemmin perehtymättömille edellä mainituista kohdista on lisäksi saatavilla lisätietoa More Info -painikkeista.

Edit Settings -alasivulla on listattu mm. IP- ja DNS-osoitteet, aliverkon peite ja yhdyskäytävä. Muropaketin testeissä kaapelilla verkko toimi suoraan ilmaan säätämistä ja Xbox Liveen päästiin välittömästi käsiksi. Langattoman verkkosovittimen omistajille on asetuksia vielä muutama lisää ja esimerkiksi verkon salaus pitää säätää käsin.

Normaalit valikot saatiin jo pintapuolisesti käsiteltyä läpi, mutta lisäksi on syytä perehtyä vielä muutamaan ikkunaan. Näistä ensimmäinen on Sign In -painikkeesta avautuva ikkuna, josta voi valita pelaajaprofiilin. Kahden tai useamman ohjaimen käyttäjien on syytä huomioida, että jokaista ohjainta varten on tehtävä uusi pelaajaprofiili. Tämä on joissain peleissä, kuten Project Gotham Racing 3:ssa, hieman vaivalloista, koska kirjautuminen tapahtuu parin valikon kautta, minkä jälkeen pelaajaprofiilien lataaminen kestää jonkin aikaa ja palauttaa käyttäjän automaattisesti alkuvalikkoon.

Kun kauko-ohjaimen ja peliohjaimen Guide-näppäintä painaa nopeasti, esiin pomppaa ylemmän kuvan kaltainen ikkuna. Tämän ikkunan voi avata kesken peliä ja sen kautta voi mm. kommunikoida muiden Xbox 360 -käyttäjien kanssa ja valita toistettavaa musiikkia. Lisäksi Y-näppäimen painallus sammuttaa varmistusikkunan kautta pelin ja palauttaa käyttäjän Xboxin työpöydälle.

Kun pelaaminen alkaa kyllästyttää, Guide-näppäimen pidemmän painalluksen esiin tuoma ikkuna avaa mahdollisuuden sammuttaa pelikonsolin tai katkaista ainoastaan peliohjaimen yhteyden Xbox 360:een.

Pelit

Xbox 360 on julkaistu tällä hetkellä kolmessa eri maailmankolkassa: Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja Japanissa ja jokaisesta näistä pelit eroavat hieman toisistaan. Pohjois-Amerikassa pelivalikoima on laajin, mutta Eurooppa jää tästä ainoastaan muutamalla nimikkeellä. Euroopan lista käsittää Amped 3-, Call of Duty 2-, Condemned: Criminal Origins-, FIFA 06: Road to World Cup-, Gun-, Kameo: Elements Power-, Madden NFL 06-, NBA Live 06-, Need for Speed: Most Wanted-, Perfect Dark Zero-, Peter Jackson’s King Kong-, Project Gotham Racing 3-, Quake 4-, Tiger Woods PGA Tour 06- ja Tony Hawk’s American Wasterland -pelit. Edellä mainitujen pelien listaa kartuttaa tammikuussa Dead or Alive 4, NBA 2K6 ja NHL 2K6 sekä helmikuussa Demonik, Full Auto, Frame City Killer, Ghost Recon 3: Advanced Warfighter, Ridge Racer 6, Saint’s Row, Test Drive: Unlimited, The Elder Scroll IV: Oblivion ja The Outfit.

Valikoimasta merkittävä osa koostuu Electronics Artsin peleistä, mutta yleisesti ottaen eri pelikategoriat ovat kohtuullisen hyvin edustettuna. Useat ovat kuitenkin valittaneet loistopelin, kuten aiemmassa Xboxissa Halon, puuttumista. Luvassa on kuitenkin helmikuussa The Elder Scroll -pelisarjan neljäs osa Oblivion, jota on jo nyt hehkutettu paljon ja tulee varmasti olemaan yksi alkuvuoden myyntimenekeistä.

Seuraavaksi luomme pikaisen katsauksen seitsemään peliin, joista viisi edustaa kauppapaikasta ladattuja demoja ja Call of Duty sekä Project Gotham Racing 3 kokoversioita.

Project Gotham Racing 3 oli yksi Xbox 360:n etukäteen hehkutetuimmista peleistä ja varsinkin sen grafiikan annettiin odottaa olevan jotain ennen näkemätöntä. Kyllähän se kohtuullisen nätti peli on, mutta ei vastaa sille asetettuja ennakkoasetelmia. Sen sijaan pelattavuus on kohdallaan ja ensimmäistä kertaa sitten 90-luvun puolivälin Sega Mastersystem -aikojen pelikonsolia kunnolla pelaavalle, tappien ohjaustuntuma alkoi hahmottua muutaman tunnin pelaamisella. Muutaman viikon tiukkojen pelisessioiden jälkeen autot liukuvat siistissä sivuluisussa kurveihin ja jatkavat matkaa peliohjaimen Force Feedbackin ravisuttaessa ohjainta renkaiden lyödessä tyhjää.

PGR3:n kentät sijoittuvat viiteen eri maisemaan: Tokioon, New Yorkiin, Las Vegasiin, Nürburgringiin ja Lontooseen. Näistä Nürburgringiä lukuun ottamatta kaikki muut, yllätys yllätys, ovat katukenttiä, mutta hyvin erilaisia. Esimerkiksi New Yorkin pitkät sillat luovat pelaajalle mahdollisuuden kiihdyttää autot yli 350 km/h nopeuteen, kun taas muut kaupungit ovat enemmän perinteistä katurallia. Nürburgring erottuu muista selvästi ja on kilparata, jonka useimmat ratavaihtoehdot ovat suurimmaksi osaksi vauhdikasta menoa.

Yksinpeli on varsin perinteistä jauhamista: mitä parempi sija, sitä enemmän saa rahaa ja sitä parempia autoja saa ostettua. Helpoimmilla vaikeusasteilla pelin pelaa nopeasti parissa illalla läpi, mutta jokaisen kentän pääpalkinnon voittaminen vie aikaa. Pelin monipuolisuutta lisää Kudos-pisteet, joita saa kerättyä kentissä mm. auton perää luisuttamalla ja erilaisia yhdistelmiä tehdessä, ja pisteiden kasvaessa myös sijoitus nousee.

Call of Duty -pelisarja on ollut erittäin suosittu niin Xboxilla kuin myös PC:llä ja sen toinen osa julkaistiin Xbox 360:n yhteydessä. PC-puolella erittäin paljon konetehoa vaativa peli pyörii hämmästyttävän hyvin Xboxilla ja on komeaa katseltavaa. Pelissä on säästelemättä käytetty HDR:ää ja edistynyttä pikselikohtaista valaistusta, jotka tarkkojen tekstuureiden siivittämänä saavat takuuvarmasti 2. maailmansodan aikaisista 3D-räiskinnöistä kiinnostuneille kuolan valumaan rinnuksille.

PC-puolelta konsolipelaamiseen astuneelle Call of Duty 2:n ohjausjärjestelmä sai aikaan paljon ärräpäitä. Siinä missä hiiri- ja näppäimistöyhdistelmä toimii kuin unelma, kahden tapin pyörittely sai sotilaan liikkumisen näyttämään robottimaiselta käyskentelyltä ja seinien nuolemiselta. Viikon pelaamisen jälkeen ohjaus alkaa toimia jo jotenkuten, mutta tarkkuus ja automatisoitu ohjaus on vielä kaukana PC-puolen ohjauksesta.

Call of Duty kolahti allekirjoittaneeseen aikoinaan todella pahasti ja kakkososa on tuottanut hyvin samankaltaisia oireita. Toistaiseksi kankealta tuntuvasta ohjaussysteemistä huolimatta peli taittuu tasaista tahtia kohti loppua, eikä ohjaukseen tottuneelta sen läpäisemiseen helpoilla ja keskivaikeilla vaikeusasteilla kestä kuin pari iltaa.

Loppujen viiden pelin kokemukset on kirjoitettu demoversioiden pohjalta ja ensimmäisenä on vuorossa FIFA 06: Road to World Cup. Pelisarja ei varmasti sen suurempaa käsittelyä kaipaa ja käsiteltävä peli noudattaa hyvin pitkälle samoja perusominaisuuksia kuin EA:n aiemmat FIFA-sarjan jalkapallopelit. Ohjaus toimii moitteetta ja peli itsessään on kohtuullisen nättiä katseltavaa, vaikka renderöivät välivideot pyörivätkin turhan alhaisella ruudunpäivitysnopeudella. Demossa on valittavana Brasilian ja Saksan maajoukkueet ja palloa saa pyörittää viheriöllä viitisen minuuttia kestävässä puoliajassa. Demon rasittavana puolena peli on sammutettava joka kerta ennen kuin viisiminuuttisen voi pelata uudelleen.

Jenkkilässä suurta suosiota nauttivat Madden-pelit jakavat mielipiteet yleensä selvästi kahtia ja yleinen mielipide täällä pohjolassa kallistuu enemmän negatiivisen puolelle. Peli painottuu nopeatempoisen näpyttelyn sijaan lähinnä taktisiin kuvioihin ja on ymmärrettävää, että peli lämmittää suuremmaksi osaksi ainoastaan amerikkalaisesta jalkapallosta kiinnostuneita.

Madden NFL 06 on kaunista katseltavaa ja varsinkin sen renderöitävät välivideot antavat hyvin suuntaa, mihin Xbox 360 kykenee, kun sen raudasta opitaan ottamaan kaikki teho irti. Hyökkääminen itsessään on varsin helppoa: valitaan valmis kuvio, painetaan X-, Y-, A- tai B-näppäintä pallon heittämiseksi tai juostaan eteenpäin ja ylitetään 10 jaardin linja viimeistään neljännellä yrittämisellä. Näin siis rankasti yksinkertaistettuna…

Need for Speed: Most Wanted on näyttävä peli, mutta sen pelattavuus ja autojen käyttäytymismallinnus ovat todella arcademaiset. Lisäksi pakoputkista punaisena syöksyvä nitro ja Max Paynemainen Bullet Time -tila viitoittivat lopettamaan pelin. Toisaalta demo saa erikoismaininnan laajasta kenttä- ja autoreservistä, mutta ne jäävätkin grafiikkapuolen lisäksi pelin ainoiksi hyviksi puoliksi.

Kameo: Elements of Power on PGR3:n ja Perfect Zero Darkin ohella yksi eniten ennakko-odotuksia kerännyt peli. Tasohyppelyä ja toimintaa sisältävän Kameon päähenkilönä on vähäpukeinen keijukaistyylinen tyttönen, joka osaa muuntautua karvaiseksi jetikörilääksi, vihreäksi kung-futa harjoittavaksi lihansyöjäkasviksi ja muurahaiskarhun näköiseksi joko nopeasti pyöriväksi tai hitaasti tallustavaksi piikkikasaksi.

Kameo on ensimmäisinä julkaistavista peleistä yksi näteimmistä ja sen railakas värimaailma kohentaa näyttävyyttä entisestään. Pelattavuus on helposti opittava, mutta moitetta tulee kamerasta, joka välillä pyörii jossain aivan muualla kuin pitäisi. Pelillisesti Kameo ei jaksanut Muropaketin toimitusta säväyttää, mutta genrestä innostuneille Kameo on varmasti ainakin kokeilemisen arvoinen tuttavuus.

Viimeisenä demona käsitellään NBA Live 06, jonka välivideot ovat uskomatonta katseltavaa. Pelin käynnistyttyä ensimmäisenä ruudulle ilmestyy pelaajia, joiden iholla helmeilevät hikipisarat saavat viimeistään tajuamaan millainen voima Xbox 360:n kotelon alla jyllää. Aiemmin koripallopelejä pelannut pääsee NBA Live 06:een oitis mukaan ja sen ohjaus on helppoa oppia, joskin vapaaheitot on toteutettu uskomattomalla kankealla menetelmällä.

NBA Live 06 on FIFA:n tapaan EA:n tuotos, mutta uuden pelin voi aloittaa suoraan päävalikon kautta ilman pelin uudelleenkäynnistämistä. Lisäksi pelissä on mukana FIFA:n tapaan piristävä harjoittelukenttä, jossa voi heitellä vapaasti koreja ennen pelin aloittamista ja myös pelin latautumisen aikana.

Xbox 360 -pelejä voi pelata useamman pelaajan kanssa joko yhdellä pelikonsolilla jaetulla ruudulla tai Xbox Liven Gold-jäsenyydellä internetistä etsittäviä muita pelaajia vastaan. Testasimme muutamaa peliä kahdella peliohjaimella ja näistä ensimmäisenä piinapenkkiin joutui Project Gotham Racing 3. Kahdella pelaajalla ruutu jaetaan horisontaalisesti puoliksi ja samalla tehtiin havainto, että käytössä ei ollut enää kuvakulmaa auton sisältä tai kuvakulmaa pelkillä mittareilla. Lisäksi musiikkikappaleen vaihduttua ruudulle pomppaava kappaletietoja esittelevä ikkuna peittää ulkokuvakulmalla pelattaessa alimmaisen auton. Internet-pelaajia vastaan pelatessa ominaisuuksista ei joudu tinkimään ja tämän osalta kaikki toimi moitteetta.

Call of Duty 2:n moninpeli kärsii muutamista puutteista, joista ehkä merkittävin on enintään kahdeksan pelaajan rajoitus. Lisäksi pelin pelaaminen kahdella peliohjaimella keskenään on hyvin aneemista touhua, koska pelissä ei ole minkäänlaisia tietokonevastustajia. Demojen osalta testasimme FIFA:a, joka osoittautui hyvin toimivaksi kaksinpeliksi ja leppoisaksi ajanvietteeksi. Samaa ei tosin voinut sanoa NBA:sta, jossa ei ollut lainkaan mahdollisuutta moninpeliin.

Taaksepäin yhteensopivuus Xbox-pelien kanssa

Xbox 360 pystyy toistamaan tiettyjä vanhempia Xbox-pelejä, mutta vaatii tähän avukseen kiintolevyn. Pelien emuloiminen vaatii kiintolevylle tallennettavan ohjelmiston, joka on saatavilla kolmella eri tavalla: sen voi ladata Xbox Livestä, ladata itse tietokoneelle internetistä, polttaa DVD- tai CD-levylle ja asentaa Xbox 360:ssä tai tilata CD-levynä suoraan Microsoftilta. Tällä hetkellä uusin pelilista on päivitetty 11. marraskuuta ja takaa yhteensopivuuden yli 200 Pohjois-Amerikassa, hieman tämän alle Euroopassa ja ainoastaan 12 Japanissa myytävän Xbox-pelin kanssa.

Xbox 360:llä emuloitavat pelit tukevat 720p- ja 1080i-resoluutioita ja lisäksi näistä ensimmäisenä mainitun resoluution kanssa kaikissa peleissä on kytketty automaattisesti päälle nelinkertainen reunojenpehmennys. Muistien kasvaneen kaistanleveyden ansiosta joissain peleissä on samalla kasvatettu piirtoetäisyyttä.

Testit

Valitettavasti PC-puolen perinteisiä ruudunpäivitysnopeusmittauksia tai vastaavia emme Xbox 360:llä voineet tehdä, joten mittauskohteina on tehonkulutus ja lämpötilat. Apuna näissä käytettiin Entec PM300 -energiamittari ja Wavetek Meterman TMD90 -lämpömittaria kahdella anturilla.

Tehonkulutusmittaus osoittaa 11 watin lukemaa, kun Xbox 360 on kytketty pois päältä. Pelikonsoli kytkettynä päälle tehonkulutus nousee työpöydällä 157 wattiin, eikä laske tästä wattiakaan näytönsäästäjän mennessä päälle. CD-levyltä kuunnellessa musiikkia ja koko näytön visuaaliesityksellä päästään 160 watin lukemaan, kun taas testatuilla DVD-elokuvilla ja musiikki-DVD-levyillä tehonkulutus pysyi pääasiassa 124 watissa. Tehonkulutus on työpöytäidlailua alhaisempi ja tämä johtuu siitä, että Xbox 360 kytkee DVD-toistossa osan ei-tarpeellisista toiminnoista pois päältä.

Pelejä pelatessa tehonkulutuslukemat vaihtelevat paljon riippuen pelattavasta pelistä ja pelikohdasta. Esimerkiksi FIFA 06: Road to World Cupin pelitilanteessa energiamittari osoitti noin 170 wattia, mutta välivideoissa lukema pomppasi 185 watin tuntumaan. Vastaavasti Project Gotham Racing 3:lla tehonkulutus pysytteli 175-180 watissa ja Call of Duty 2:ssa 170-180 watissa.

Lämpötilamittaukset suoritettiin Xbox 360:n ja virtalähteen ollessa hyvin ilmastoituina TV-tasolla ja lattialla. Huoneen lämpötila oli testien aikana 22,5 astetta. Mittauskohteita valittiin neljä: virtalähteen ylä- ja alaosa, Xbox 360:n alaosa sekä takana oleva ilmanpoistoritilikkö, joten tämä mittaustulos osoittaa laitteesta puhallettavan ilman lämpötilan.

Virtalähteen osalta yläpuoli lämpeni lepotilassa 31,1 ja rasituksessa 32,5 asteeseen. Virtalähteen alaosa oli hieman lämpimämpi ja sen lepotilan lämpötila oli 39,3 astetta ja nousi rasituksessa 42,7 asteeseen.

Xbox 360:n alaosaan asetettu anturi osoitti lepotilassa 40,8 ja rasituksessa 42,7 astetta, joten jopa itse pelikonsoli on hieman lämpimämpi kuin virtalähde. Tuulettimien ulostyöntämä ilma nosti lämpötilat testikohteista korkeimmalle ja lepotilassa lukema asettui 46,9 ja rasituksessa 49,5 asteeseen.

Yleiset kokemukset multimedian toistamisesta

Xbox 360 on ilman CD- tai DVD-levyä hiljainen laite ja pienellä äänentoistolla laitteen melu peittyy helposti kaiuttimien tuottaman jytinän alle. Sen sijaan DVD-asema ei ole hiljaisimmasta päästä ja esimerkiksi pelatessa asema pyörittää levyä kovalla nopeudella ja nostaa samalla melutason häiritsevän korkeaksi. DVD-elokuvia katsellessa melutaso pysyy hieman alhaisempana, mutta on silti häiritsevän korkea elokuvan hiljaisimmissa kohdissa.

DVD-elokuvan valikoiden selaamisen, pysäyttämisen, kelaamisen jne. voi hoitaa peliohjaimella, mutta huomattavasti käytännöllisemmin tämä käy Premium Editionin mukana tulevan tai erikseen ostettavan kauko-ohjaimen avulla. DVD-elokuvien toistamista testattiin DVD-levylle prässätyllä ja DVD-R-levylle poltetulla elokuvalla, joiden kanssa ei suurempia ongelmia havaittu. Ainoan kerran DVD-toisto jumiutui, kun DVD-elokuvaa kelattiin nopeasti eteenpäin, pysäytettiin, kelattiin jälleen eteenpäin ja yritettiin toistaa. Pelikonsoli itsessään ei kaatunut kertaakaan.

CD-levyt toistuivat niin ikään moitteetta, kuten myös muistikortille tallennetut kuvat ja Windows XP -tietokoneelta streamatut kuvat ja musiikkikappaleet. Kuvia selatessa tosin jäi kaivelemaan, ettei kuva-albumin läpiselaamisen jälkeen voinut hypätä lopusta alkuun, vaan tämä vaati kaikkien kuvien selaamisen takaisinpäin. Lisäksi musiikki-CD-levyjen osalta plussaa on, että laite osaa kopioida kappaleet MP3-muodossa kiintolevylle.

Xbox 360:n hinnasta ja toimitusmääristä

Ei ole mikään salaisuus tai uusi tietoa, että Xbox 360:tä, kuten myös useimpia muita markkinoille olevia pelikonsoleita myydään tappiolla ja voitot revitään oheistuotteista ja peleistä. ISupplin analyytikot ovat laskelmien mukaan saaneet Xbox 360 Premium Editionin valmistushinnaksi reilut 550 dollaria eli Microsoft ottaa jokaisesta Euroopassa ja Yhdysvalloissa myymästään pelikonsolista takkiin noin 150 dollaria. Japanissa Xbox 360:n myynti on lähtenyt hitaasti liikkeelle ja Microsoft on painanut hinnan jopa tätä alemmaksi. Idän ihmeessä myynnissä on ainoastaan Premium Edition -malli ja tämä irtoaa vaivaisella 150 dollarilla.

550 dollarin valmistushinnasta arvokkaimmat osat ovat IBM:n 106 dollarin hintainen prosessori ja ATIn grafiikkapiiri, minkä 141 dollarin hintaan on laskettu mukaan NEC:n eDRAM-piiri. Samsungin GDDR3-muistipiirien yhteishinta on 65 dollaria, Seagaten kiintolevyn 53 dollaria sekä kaapeleiden, virtalähteen ja ohjaimen yhteishinnaksi muodostuu 55 dollaria. Lisäksi SiS:n valmistama southbridge kustantaa 12 dollaria ja DVD-asema 21 dollaria. Kun edellä mainittujen piirien ja laitteiden hinnat laskee yhteensä, summa nousee 453 dollariin eli muiden komponenttien, joita pelikonsolissa on yhteensä noin 1700 kappaletta, piirilevyn jne. hinnaksi jää karkeasti laskettuna 100 euroa.

Xbox 360 -toimitusmäärien osalta Microsoftin presidentti Peter Moore on kertonut yrityksen tavoitteena olevan rikkoa maailmanlaajuisesti 10 miljoonan rajan vuoden 2006 loppuun mennessä. Ensimmäisen kolmen kuukauden aikana Microsoft tähtää 2,5 – 3 miljoonaan toimitettuun pelikonsoliin.

iSuppli, Xbox 360 Teardown Highlights IBM’s Dominance in Next-Generation Consoles

Oheislaitteet

Artikkelissa on jo tullut esille muutamia virallisia oheislaitteita, joilla Microsoft pelien ohella repii voitot Xbox 360 -markkinoilla. Peliohjaimien osalta langaton malli kustantaa noin 45 euroa ja langallinen malli viisi euroa vähemmän. Lisäksi langatonta peliohjainta varten on saatavilla reilun 20 euron hintainen Play & Charge -latauspakkaus, kun taas pelkällä akulla on hintaa muutaman euron alle 20 euroa ja kuulokemikrofonilla reilu 20 euroa. Tallennuslaitteista 20 gigatavun kiintolevy on hinnoiteltu 100 euron huitteille ja 64 megatavun muistikortti vajaaseen 40 euroon.

Pelikonsolin liittämistä televisioon, monitoriin tai vaikkapa videotykkiin, Microsoftilla on tarjoa kolmea erilaista kaapelia: VGA-HD-AV-kaapeli 30 eurolla sekä komponentti HD-AV- ja S-Video-SCART-kaapelit 40 eurolla. Pelikonsolin liittäminen verkkoon langattomasti luonnistuu Microsoftin omalla verkkosovittimella, joka on hinnoiteltu 90 euroon. Näiden lisäksi kaupoista on saatavilla reilun 30 euron hintainen Universal Media Remote -kauko-ohjain ja erilaisia vaihdettavia etukuoria reilulla 20 eurolla. Xbox Liven Gold-jäsenyyskorteilla on 12 kuukauden eränä hintaa 60 euroa ja kolmen kuukauden eränä 20 euroa sekä kauppapaikkaan myytävällä 2100 pisteen kortilla 30 euroa.

Loppusanat

Näyttääkö Muropaketti Xbox 360:lle punaista valoa vai pääseekö Microsoftin toisen sukupolven pelikonsoli testistä puhtain paperein? Xbox 360 säväytti suurimmilta osin, mutta huonoakin sanottavaa tuotteesta on. Pelikonsolin ja -ohjaimen muotoilu on virtalähdettä lukuun ottamatta viety äärimmilleen ja miellyttää ainakin allekirjoittaneen silmää huomattavasti enemmän kuin mustan ja kirkkaan vihreän sekoitusta edustava aiempi Xbox. Peliohjainten langattomuus on myös selvä parannus aiempiin versioihin, mikä säästää olohuoneen useiden metrien kaapelihelvetiltä.

Xbox 360:n rautapuoli on teknisesti hyvässä jamassa, sillä pelit näyttävät aiempaan Xboxiin verrattuna huomattavasti paremmilta. Tulevaisuudessa tullaan varmasti näkemään ensimmäisenä julkaistavia pelejä näyttävämpiä teoksia, kun pelinkehittäjät oppivat ottamaan raudasta kaiken irti. Pelikonsolin kolme USB-liitintä avaa myös paljon uusia mahdollisuuksia, joista Microsoft on eniten mainostanut digitaalikameroiden ja USB-liitäntäisten massamedioiden liittämisen ja niiden sisällön toistamisen Xbox 360:ssä. Lisäksi kuvia ja musiikkia voi streamata suoraan Windows XP:stä, mutta laajemmat ominaisuudet, kuten videoiden ja television katsominen, jäävät ainoastaan Media Center Edition -käyttöjärjestelmällisten tietokoneiden herkuksi.

Virtalähteen ja konsolin toimivuuden osalta ei Muropaketilla ole valituksen sanaa sanottavana, sillä laite ei kaatunut kertaakaan lähes kuukauden mittaisen testisession aikana. Virtalähteen lämpötila oli hyvin alhainen ja itse asiassa jopa pelikonsolin pintalämpötila oli sitä korkeampi. Äänipuolen osalta pelikonsoli on kohtuullisen hiljainen, joskin DVD-asema pitää pelatessa pientä mekkalaa. Negatiivisista asioista suurimmaksi nousee kuitenkin erikseen ostetun toisen langattoman peliohjaimen hajoaminen viikon jälkeen. Ohjain sai yhteyden pelikonsoliin noin puoleksi sekunniksi, katkaisi tämän jälkeen yhteyden ja alkoi etsiä yhteyttä uudelleen. Onneksi Xbox 360:lla sekä lisälaitteilla on Suomessa kahden vuoden takuu, joten laitteita saa ”testikäyttää” huoletta pidemmän aikaa.

Xbox 360:n käyttöjärjestelmää muutamalla sanalla luonnehdittaessa se on kohtalaisen selkeä ja toimiva, mutta joidenkin tarkempien säätöjen, kuten teemojen vaihtaminen, on piilotettu vaikeahkoihin paikkoihin. Käyttöjärjestelmä on myös suunniteltu soveltuvaksi osaksi olohuoneen viihdekeskusta, mutta Muropaketin johtopäätösten perusteella sen rajoitukset estävät Xbox 360:n olemasta kovin uhkaava vaihtoehto HTPC:n korvaajaksi. Ensimmäisen Xboxin viitoittamana mod-piirit tulevat asiaa varmasti muuttamaan aikanaan, mutta näiden laillisuus on kyseenalaista ja kunnollisten piirien saatavuus vielä kuukausien päässä.

Supistettuna yhteenvetona Muropaketti siis suosittelee Xbox 360:tä siihen mihin se on pääasiallisesti suunniteltu – pelaamiseen. Monipuoliseksi viihdekeskukseksi laitteesta ei ainakaan toistaiseksi ole, mutta aika näyttää, mitä kaikkea Xbox 360:n rauta yhdistettynä harrastelijoiden osaamiseen mahdollistaa.

> Etusivulle

Ville Suvanto 29. joulukuuta 2005

Muropaketin uusimmat