Loppuyhteenveto
Microsoft on Surface Pron kolmannessa kehitysversiossa onnistunut hieromaan yksityiskohdat kohdilleen. Suurempi näyttö, portaattomasti säätyvä seisontatuki, pienempi paino ja toimiva näppäimistökonsepti ovat vain osa parannuksista. Täydellinen lista on pitkä ja enimmäkseen mukavan näköistä luettavaa edellisten sukupolvien kanssa kampailleille käyttäjille. Perustasolla mikään ei ole muuttunut alkuperäisestä visiosta: Kysymyksessä on edelleen Windows 8.1 -taulutietokone, jota voi käyttää kynällä tai sormin ja jossa riittää potku nettisurfailun lisäksi useimpien toimistosovellusten käyttöön. Tai eihän Surface Pro 3 oikeastaan mikään taulutietokone ole, vaan irtonäppäimistöllä varustettu kannettava tietokone. Toisaalta telakan kanssa kysymys on pikemmin pienestä mukana kannettavasta keskusyksiköstä, jota on helppo retuuttaa reissussa sekä kodin ja työpaikan välillä.
Monipuolisuudessa piilee Surface Pro 3:n vahvuus sekä heikkous. Mihin tahansa yksittäiseen käyttöön löytyy aina parempia ja halvempia laitteita, mutta jos viimeiset vuodet on tullut raahattua sitä raahttavaksi kutsuttavaa mustaa laatikkoa toimiston telakointiasemasta kotiin ja reissuille, niin sille on kehitetty toimiva vaihtoehto. Mikään ei estä myöskään ihastumasta piirtokynän tarjoamiin mahdollisuuksiin.
Suorituskyvyllisesti Surface Pro 3:ssa on tehty harkittuja kompromissejä. Nopeus on kohdillaan nopeissa rykäisyissä, mutta tippuu pidemmässä rasituksessa merkittävästi. Käytännössä tämä on ongelma ainoastaan pelatessa tai erityisen vaativassa käytössä, kuten simuloinnissa, videon käsittelyssä tai 3D-mallinnuksessa. Surface Pro 3:n pahimmaksi kompastukseksi osoittautunee kuitenkin hinta, joka on linjassa laitteen ominaisuuksiin ja kokoon nähden, mutta selkeästi liikaa opiskelijan kakkoskoneeksi tai muuten vaan kokeiltavaksi. Kysymyksessä on laite, joka on suunnattu niille joilla on varaa valita tai olla valitsematta.
