02.11.2016, 10:36
2950
Elokuvat, Arvostelut

Arvostelu: A Monster Calls on hirviöelokuva, jota saa katsoa nenäliina kädessä

a-monster-calls-juliste

Ensi-ilta: 4.11.2016
Alkuperäisnimi: A Monster Calls
Ohjaus: J. A. Bayona
Käsikirjoitus: Patrick Ness
Pääosissa: Lewis MacDougall, Felicity Jones, Liam Neeson & Sigourney Weaver
Pituus: 109 minuuttia
Ikäraja: K12
Idea: Tarinoita kertova entti auttaa poikaa, jonka äiti on kuolemansairas
Arvostelija: Tuukka Hämäläinen

4/5

 

Orpokoti-ohjaaja J. A. Bayonan uutuuselokuva A Monster Calls on omalaatuinen fantasiatarina, joka ei tallaa genrellensä tyypillisiä polkuja tai mene siitä, missä aita on matalin.

Conor O’Malley (Lewis MacDougall) on 12-vuotias poika, joka asuu vakavasti sairaan äitinsä kanssa, piirtelee öisin ja tulee koulukiusatuksi päivisin. Felicity Jonesin esittämällä äidillä on syöpä, johon mitkään hoitokeinot eivät tunnu auttavan, ja pian Conor joutuu kylmäkiskoisen isoäitinsä (Sigourney Weaver) katon alle. Conorin isäkään ei herkeä uuden perheensä parista poikaa tukemaan kuin hetkeksi.

Apua yksinäinen Conor saa yllättävältä taholta.

Kotitalon vieressä olevalla hautausmaalla kasvava marjakuusi paljastuu enttimäiseksi hirviöksi, joka alkaa saapua Conorin luokse öisin. Ensimmäisellä vierailullaan jättiläinen lupaa kertoa pojalle kolme tarinaa, joiden jälkeen Conorin on paljastettava puuolennolle oma salaisuutensa, eli hänen pahin painajaisensa.

A Monster Calls on sukua Hassut hurjat hirviöt (2009) ja Päättymättömän tarina (1984) -tyyppisille lastenfantasioille. Listaa voisi jatkaa Naapurini Totorolla (1988) ja Panin labyrintilla (2006). Vesivärimäisesti animoidut satuosuudet tuovat lisäksi mieleen tavan, jolla Pikku-Prinssin (2016) tarinaosuudet erotettiin muusta elokuvasta animaatiotyyliä vaihtamalla. Komeilla efekteillä toteutetut satuelementit nivotaan saumattomasti osaksi Conorin kehityskertomusta, kun hän joutuu kohtaamaan kammottavan tosimaailman tragedian.

Sanomattakin on selvää, että tämä on lapsille ja nuorille suunnatuksi elokuvaksi poikkeuksellisen tummanpuhuva ja synkkä, mutta hyvä niin. Ainakaan elokuva ei välttele tai kaunistele aihettaan, eikä tarjoa sen paremmin katsojalle kuin Conorillekaan helppoa pakotietä todellisuudesta.

A Monster Calls voi olla nuorelle katsojalle aika raskas kokemus. Samalla se onnistuu kuitenkin aidosti puhuttelemaan katsojaa ja tuomaan traagisen kertomuksen iholle. Elokuva tuntuu ”opettavan”, että tunteet ja niiden ilmaiseminen, jopa aggressiivisuus, ovat luonnollisia asioita, eikä elämässä ole hyviksiä ja pahiksia. Ristiriitaisten totuuksien ja tunteiden maailmasta kertominen on nuorille suunnatulle elokuvalle kunnianhimoinen tavoite, mutta sitäkin arvokkaampi.

Patrick Nessin romaaniin perustuvan elokuvan on käsikirjoittanut kirjailija itse ja ohjaajana häärii Orpokodin (2007) ja Selviytymisen (2012) ohjannut J. A. Bayona. Tekijöiden ammattitaidolle vetävät vertoja korkeintaan näyttelijäsuoritukset. Nuori pääosanäyttelijä Lewis MacDougall selviää vaativasta roolistaan kunnialla, ja Felicity Jones ja Sigourney Weaver tekevät hahmoistaan todentuntuisia. Hirviön äänenä esiintyvä Liam Neeson tuo hänkin oman mausteensa kokonaisuuteen.

Hiukan tasapaksusti alkava A Monster Calls kehittyy voimakkaaksi elokuvaksi, jossa kevyet fantasiaelementit tukevat tosimaailman kurkkua kuristavaa draamaa. Loppua kohti elokuva murjoo katsojaa emotionaalisesti niin raskaasti, ettei samaan pysty paraskaan kauhuelokuva. Samalla sen kerronta nousee korkeammalle tasolle, kuin alun perusteella odottaisi. Kun jopa elokuvan lehdistönäytöksestä poistutaan silmät märkinä, ollaan voimakkaan teoksen äärellä.

PlusMiinusNolla

+ Omalaatuinen fantasiaelokuva
+ Rehellinen
– Nenäliinat maksavat

Arvostelu: A Monster Calls on hirviöelokuva, jota saa katsoa nenäliina kädessä
Teksti: Tuukka Hämäläinen
Tagit: Liam Neeson, Felicity Jones, Sigourney Weaver, J.A. Bayona, A Monster Calls, Lewis MacDougall

Kommentointi on suljettu.