12.05.2017, 09:15
9681
Elokuvat, Arvostelut, Ajankohtaista

Arvostelu: Alien: Covenant on vielä Prometheustakin pahempi pettymys

Ensi-ilta: 17.5.2017
Alkuperäisnimi: Alien: Covenant
Ohjaus: Ridley Scott
Käsikirjoitus: John Logan, Dante Harper, Jack Paglen & Michael Green
Pääosissa: Katherine Waterston, Michael Fassbender, Danny McBride & Billy Crudup
Pituus: 122 minuuttia
Ikäraja: K16
Idea: Vesittää Alien-elokuvasarja selittämällä kaikki puhki
Arvostelija: Tatu Junni

2/5

 

 

Ridley Scott palasi vuonna 2012 xenomorphien maailmaan Prometheuksella. Ristiriitaisen vastaanoton saaneen elokuvan jatko-osaa saatiin odottaa viisi vuotta, kun käsikirjoitusta väännettiin ja viskeltiin edestakaisin. Alien: Covenantin nähtyään moni alkuperäisen Alienin fani varmasti toivoo, ettei elokuvaa olisi koskaan tehty.

Alkuun tunnustus: minä melkein pidin Prometheuksesta.

Näyttelijät, jylhät lavasteet ja rohkeus tuoda jotain uutta Alien-saagaan saivat nauttimaan useimpien parjaamasta elokuvasta. Toki Prometheus oli täynnä epäloogisuuksia, ja John Spaihtsin ja Damon Lindelofin käsikirjoitus pahimmillaan aivan idioottimainen. Silti paluu Alienin pariin kaikkien vuosien ja yhdentekevien AvP-räpellysten jälkeen maittoi.

Keskiviikkona 17. toukokuuta ensi-iltansa saavasta Alien: Covenantista ei voi sanoa samaa.

Ridley Scott jatkaa Alienin maailman salaisuuksien perkaamista tavalla, joka uhkaa vetää maton jopa hänen ensimmäisen Alieninsa (1979) alta. Spaihts tai Lindelof eivät ole tällä kertaa olleet laatimassa tarinaa, mutta John Logan, Dante Harper, Jack Paglen ja Michael Green ovat selvästi ottaneet oppia edeltäjiltään. Covenantissa ei ole juuri sen enempää järkeä kuin Prometheuksessa. Itse asiassa elokuva on vielä edeltäjäänsäkin tyhmempi, sillä se ei ole ottanut opikseen jo tehdyistä virheistä, vaikka Scott on julkisuudessa muuta väittänytkin.

Taas on joukko avaruusreissaajia tutkimusmatkalla. Taas lähdetään soitellen sotaan. Taas tutkitaan vierasta planeettaa ilman suojavarusteita. Taas saadaan outoja tartuntoja. Taas hajaannutaan kun pitäisi pysyä yhdessä. Taas ammutaan pimeissä käytävissä piileskelevää petoa. Ja taas on väkeä kuin pipoa, jotta valkokankaalla voidaan esittää kiintiömäärä goretappoja, mutta persoonallisuutta kuin Citymarketin vaateosastolla.

Alien: Covenantin ensimmäisen 10 minuutin aikana esitellään elokuvasarjan uudet hahmot, joista jäävät mieleen vain Katherine Waterstonin Daniels, Danny McBriden Tennessee ja Billy Crudupin Oram. Pätevä, mutta tällä kertaa ihan väärään elokuvasarjaan eksynyt Waterston esittää jatkuvasti kyynelehtivää vara-Ripleytä, Danny McBride on Danny McBride avaruudessa ja Billy Crudup puolestaan uskovainen avaruuskapteeni, jonka uskovaisuus julistetaan ilmoille kuin maailman tärkeinkin asia – ja unohdetaan sitten kokonaan.

Näin on rakennettu oikeastaan kaikki Alien: Covenantin hahmot: sivulauseilla ja silmien kosteudella.

Eipähän luonteenpiirteisiin ole liiemmin panostettu Alieneissa aiemminkaan, mutta ainakin elokuvissa on ollut mukana Sigourney Weaverin, John Hurtin, Lance Henriksenin, Noomi Rapacen, Idris Elban ja Charlize Theronin kaltaisia karismaattisia näyttelijöitä. Covenantin näyttelijäkaarti on huomattavasti tuntemattomampaa kaliiberia. Käsi ylös jokainen, joka osaa nimetä kolme Carmen Ejogon, Amy Seimetzin tai Jussie Smollettin elokuvaa!

Ainoa, joka saa Alien: Covenantissa hahmostaan jotain irti, on Michael Fassbender. Hän tekee elokuvassa tuplaroolin David- ja Walter -androideina. Ikävä kyllä Fassbenderistä ei ole pelastamaan yksin koko Covenantia, joka tekee paljastuksia Alien-saagasta kuin sipulia kuorien: jokaisella kerroksella on enemmän kyyneliä silmissä. Miten tyhmäksi tämä voi oikein äityä?

Jos vihasit Prometheusta, tulet tuskin nauttimaan Covenantistakaan. Elokuvalla on toki hetkensä, ja totta kai se on näyttävä massiivisine avaruusarkkineen ja muukalaiskaupunkeineen. Mitään uutta tai ihmeellistä ei kuitenkaan ole jaossa. Facehuggerit sun muut toki tarjoavat nostalgista nautintoa, mutta vain ja ainoastaan sitä.

Ennakkoon Alien: Covenantin koukuksi nostettiin Prometheuksessa pihdatun xenomorphin paluu. Avaruuspiru onkin mukana elokuvassa, mutta melko mitättömässä roolissa. Enemmän tilaa saa sen esiaste, joka on jonkinlainen pomppiva nahkanakki hampailla.

R-ikärajaluokitus näkyy Covenantissa muutamalla verisemmällä kohtauksella ja fuck-sanan viljelyllä. Body horroria on loppujen lopuksi tarjolla aika vähän. Kunnon mellastuskohtaukset vesitetään digitaalisilla tehosteilla, jotka eivät istu Alien-elokuviin luontevasti – kuten ei myöskään se, että xenomorph latistetaan tusinamonsteriksi. Loppupuolen pakollisessa nainen ja peto -mittelössä ei pelota naapurin Topi-koiraakaan.

Niin, loppu.

Alien: Covenantin itsetarkoituksellisen masentavan loppukäänteen arvaa jo vartin etukäteen. Jos tämä vastasi Ridley Scottin käsitystä shokeeraavasta finaalista, voisi herra ehkä jo siirtyä uima-altaan reunalle nauttimaan ansaituista eläkepäivistään. Kaikkiaan Alien: Covenant on elokuva, joka saa Alien 3:n ja Prometheuksen näyttämään hyvältä. Elokuvasarjan kehnoimman osan tittelistä se kamppailee vain 20 vuoden takaisen Alien: Resurrectionin kanssa.

Hyvä ettei vuonna 2014 kuollut H.R. Giger ole enää näkemässä, mihin hänen luomustaan nykyään haaskataan.

PlusMiinusNolla

+ Näyttävä
+ Muutama hyvä kauhukohtaus
+ Michael Fassbender
– Prometheustakin kehnompi tarina
– Tämä kaikki on niin kovin tuttua

Arvostelu: Alien: Covenant on vielä Prometheustakin pahempi pettymys
Teksti: Tatu Junni
Tagit: Michael Fassbender, Alien, Ridley Scott, Prometheus, Katherine Waterston, Alien Covenant, Danny McBride