Uusimmat

Arvostelu: Anomalisa on Charlie Kaufmanin animaatio aikuisille

03.03.2016 11:38 Aki Lehti

Anomalisa_julisteEnsi-ilta: 4.3.2016
Alkuperäisnimi: Anomalisa
Ohjaus: Charlie Kaufman & Duke Johnson
Käsikirjoitus: Charlie Kaufman
Pääosissa: Jennifer Jason Leigh, Tom Noonan, David Thewlis
Pituus: 90 min
Ikäraja: K12
Idea: Kaikkeen kyllästynyt mies luulee löytäneensä elämänsä rakkauden
Arvostelija: Aki Lehti

4/5
Hyvin toimeentulevalla miehellä on keski-iän kriisi. Siinäpä tylsän kuuloinen elokuvasynopsis. Charlie Kaufmanin käsikirjoittama ja ohjaama nukkeanimaatio käsittelee aihetta kuitenkin omaperäisen tuoreella tavalla.

Anomalisan alussa hiipii ensimmäisenä mieleen ajatus, että jopas onkin ihan täyttä Charlie Kaufmania. Anomalisa on kuitenkin vasta toinen Kaufmanin ohjaama elokuva. Being John Malkovich, Adaptation ja Eternal Sunshine of the Spotless Mind -elokuvissa hän vastasi vain käsikirjoituksista, vaikka monet puhuvat niistä hänen teoksinaan. Kaufmanin tyyli on niin omaperäinen, että se puskee läpi oli ohjaajana kuka tahansa.

Hänen edellinen ohjauksensa Synecdoche, New York oli monelle liikaa. Pisteliäs huumori, unet ja runot ja psykoanalyysi sekoittuivat itsestään tietoisessa elokuvassa tavalla, joka jätti tilaa tulkinnalle, ehkä liikaakin. Synecdoche on hieno leffa, josta en usean katsomisen jälkeen ole vieläkään saanut selville, mitä Kaufman sillä yrittää sanoa. Se onkin koko teoksen idea, sitä voi analysoida loputtomiin.

Nyt ohjaaja-käsikirjoittaja päästää katsojan vähän helpommalla. Anomalisa on kertomus elämään ja arkeen kyllästyneestä kirjailija Michael Stonesta (David Thewlis). Hän on vuorokauden mittaisella työmatkalla, tarkoituksenaan pitää kirjaansa ja sen ideoihin liittyvä puhe konferenssissa. Vaimo ja lapsi, joihin Michael on myös ilmeisen pettynyt, ovat kotona. Hän tapaa päivän pituisella reissullaan Lisan ( Jennifer Jason Leigh), joka saattaa olla hänen elämänsä rakkaus. Näin Michael haluaa ainakin itselleen uskotella.

Synopsis voi kuulostaa tylsältä, mutta elokuva on kaikkea muuta. Stop-motion-tekniikalla toteutettu nukkeanimaatio löytää uusia kulmia käsitellä Kaufmanin perinteisiä aiheita – rakkautta, kuolemaa, autenttisuutta, pelkoja, identiteettiä, yksinäisyyttä, nautintoa ja oman itsensä hyväksymistä.

Leffan juju on se, että Lisa on ainoa hahmo, joka erottuu massasta. Michaelin maailmassa kaikilla muilla ihmisillä on samat kasvot ja sama ääni. Taksikuskin, hotellimanagerin, tarjoilijan, Michaelin exän ja kaikkien muiden ääninä kuullaan Tom Noonania. Vain Lisa kuulostaa omalta itseltään, erilaiselta. Ujo, kasvojensa arven hiuksiinsa hautaava nainen on Michaelin pelastus tappavalta tylsyydeltä.

Mutta miksi nukkeja, eikö normaali näytelty elokuva olisi toiminut aivan yhtä hyvin?

Vastaus on ei. Nuket ovat olennainen osa, eivät vain erikoisuudentavoittelua. Identtiset palikkanaamat onnistuvat näyttämään maailman Michaelin silmin. Kaikki muut ihmiset ovat hänelle Lisaa lukuunottamatta liukuhihnahahmoja, tasaisen puuduttavaa arkipäivän pakkopullaa.

Anomalisaa on vaikea iskeä vain yhteen kategoriaan. Se on draama ja komedia, jonka katsomisesta tulee epämiellyttävä olo. Siinä on myös kauhua jokapäiväisen banaalin arjen muodossa, joka toistuessaan ja toistuessaan muuttuu surrealistiseksi. Elokuva vaatii katsojalta kaiken huomion, muuten kyllästyminen on taattu.

Michael Stone on hahmo, joka tekee jatkuvasti virheitä, mutta ei tunnu oppivan niistä juuri mitään. Hän on oman maailmansa keskipiste, muka omalaatuinen yksilö, jonka ympärillä kaikki muut ovat vain harmaata massaa.

Kaufman korostaa Stonen kautta luonnollista harhaa, että juuri sinä olisit jotenkin erilainen yksilö kaikkien muiden ihmisten joukossa. Harvassa ovat henkilöt, jotka pystyvät hahmottamaan ympäröivää maailmaa muuten kuin oman olemassaolonsa ja tietoisuutensa kautta. Itsestään ei pääse eroon. Elämään mahtuu paljon kauneutta, hyvää ja huippukokemuksia, tuskaa, kyllästymistä ja surua. Yhdistävä tekijä kaikissa kokemuksissa olet sinä itse, omaa itseään ei pääse pakoon kuin ehkä psykedeelisten huumeiden avulla tai mielenterveyden järkkyessä.

Anomalisa on elokuva, jota joko vihaa tai rakastaa. Pidit tai et, veikkaan että leffa jää päähän pyörimään pitkäksi aikaa. Sehän on taiteen tärkein tehtävä, kyseenalaistaa ja herättää ajatuksia.

PlusMiinusNolla:

+ Omaperäinen idea, nuket eivät ole vain pelkkää kikkailua.
+ Tom Noonan lukuisten eri hahmojen äänenä
+ Toinen ohjaaja Duke Johnson keskittyy vain animaatioon, erikoisalaansa.
0 Loppuu töksähtäen, tietysti tahallisesti

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”

Muropaketin uusimmat