Uusimmat

Arvostelu: Assassin’s Creed on jälleen yksi surkea videopeliin perustuva toimintaleffa

20.12.2016 20:10 Aki Lehti

Ensi-ilta: 28.12.2016.
Alkuperäisnimi: Assassin’s Creed
Ohjaus: Justin Kurzel
Käsikirjoitus: Michael Lesslie, Adam Cooper ja Bill Collage
Pääosissa: Michael Fassbender, Marion Cotillard, Jeremy Irons, Brendan Gleeson, Michael Kenneth Williams.
Pituus: 116 minuuttia
Ikäraja: K12
Idea: Viedä videopelisarjan fanien massit
Arvostelija: Aki Lehti

1,5

Assassin’s Creed on jättibudjetilla tehtyä ö-luokan moskaa, jonka näyttelijät saisivat hävetä ahneuttaan.

Tunnustetaan heti alkuun, etten ole koskaan pelannut Assassin’s Creed -pelejä. Tiedän kyllä suunnilleen mistä niissä on kyse ja olen joskus katsonut vierestä kavereiden pelaavan niitä. Ne ovat näyttäneet ihan kiinnostavilta, mutta liian vaikeilta miehelle, joka ei osaa pelata Playstationilla kuin huonosti The Last of Us:ia ja vähän paremmin South Park: The Stick of Truthia.

Assassin’s Creed -elokuva on tietysti tarkoitettu pelisarjan miljoonille faneille, mutta jotenkin en jaksa uskoa, että hekään nauttivat tästä katsojaa aliarvioivasta sotkusta. Ilmeisesti on olemassa jokin kirjoittamaton sääntö, jonka mukaan videopelileffat tehdään. Lopputulos tuntuu olevan aina sietämättömän huonoa tuubaa, riippumatta budjetista, ohjaajasta, käsikirjoittajasta tai siitä ketkä elokuvassa näyttelevät.

Useimmat varmaan tuntevat minua paremmin Assassin’s Creedin juonen. Se pohjaa jonkin verran oikeisiin historiallisiin tapahtumiin ja ihmisiin. Modernin scifi-teknologian avulla Callum Lynchin (Michael Fassbender) muistista kaivetaan esiin hänen 1400-luvulla eläneen esi-isänsä Aguilarin (myös Fasbender) muistot, jotka ovat siirtyneet suoraan hänen kaukaiselle sukulaiselleen. Callum päätyy elämään modernin masiinan avulla kahdessa eri ajassa. Seikkailu menneisyydessä paljastaa hänen kuuluneen assassiinien, eli salamurhaajien mystiseen salaseuraan, jotka ovat kautta aikain taistelleet maailmaa oman tahtonsa mukaan muokkaavia temppeliherroja vastaan.

Periaatteessa leffassa on kaksi eri kohtausta, joita toistetaan kahden tunnin ajan. Suurimman osan ajasta väkivaltainen Lynch on kytketty temppeliherrojen toimesta futuristiseen koneeseen, jonka kautta hän elää uudelleen esi-isänsä muistot. 1400-luvun parkour-assassiinit hyppivät, pomppivat ja taistelevat oman aatteensa puolesta puuduttavissa puuromössöksi leikatussa toimintakohtauksissa, joista saa selvää vain tiuhaan viljellyissä hidastuksissa, jotka tuntuivat tuoreilta viimeksi vuoden 1999 Matrix-elokuvassa.

Nykyhetkessä Lynchiä ei menneisyys tahdo kiinnostaa, ei vaikka viehättävä Marion Cotillardin esittämä tiedenainen Sophia Rikkin yrittää saada Lynchin uskomaan maailman kohtalon lepäävän hänen harteillaan ja pystyvänsä auttamaan häntä ja kaikkia maapallon ihmisiä Animus-projektinsa avulla, joka on osa Abstergo Foundationia. Sitä johtaa Sophian isä Alan Rikkin (Jeremy Irons), jonka tavoitteet eivät ole yhtä ylevät kuin tyttären.

Aikansa tappamistaitoja ja taistelua treenannut Lynch hyväksyy kohtalonsa assassiinina (on muuten todella rasittava anglismi, jospa nyt vain käännetään se salamurhaajaksi) ja tajuaa auttavansa vihollisiaan. Sitten taistellaan vähän aikaa nykyhetkessä ja pelastetaan maailma pahiksilta. Kaksi tuntia kahta kohtausta toistanut leffa loppuu kuin seinään ja katsoja tajuaa taas nähneensä yhden megabudjetilla tehdyn tv-sarjan pilottijaksoa muistuttuvan elokuvan, jonka tarina on vasta alussa, mutta jatko ei voisi vähempää kiinnostaa. Oma veikkaukseni on, että seuraava osa on teattereissa jo alle kahden vuoden kuluttua.

Oscarilla palkittu Fassbender on parhaimmillaan todella taitava näyttelijä, mutta tietysti hänelle kelpaa myös raha. Muuta syytä miehellä tuskin on lähteä mukaan tällaiseen kuonaan. Sama pätee myös muihin näyttelijöihin, kuten Jeremy Ironsiin ja Marion Cotillardiin, jotka ovat myös Oscar-voittaneita ammattilaisia.

Moni miljonäärinäyttelijä voisi ottaa mallia Daniel Day-Lewisista tai Viggo Mortensenista, jotka ovat aina tehneet elokuvia täysin muiden syiden kuin rahan takia. Itse asiassa tällaiseen teokseen kannattaisi ehkä palkata vähemmän kuuluisia nimiä, niin rahaa jäisi enemmän esimerkiksi erikoistehosteisiin. Nyt CGI näyttää hädin tuskin edes yhtä hyvältä kuin tuoreempien Assassin’s Creed -pelien grafiikat. Peleissä piti käsittääkseni myös hiippailla, eikä pelkällä väkivallalla pärjännyt. Leffa taas on pelkkää ryskettä alusta loppuun.

Elokuva yrittää sanoa jotain mukasyvällistä vastapelureidensa motiivien kautta. Salamurhaajat uskovat saavuttavansa rauhan puolustamalla vapaata tahtoa ja temppeliherrat uskovat ihmiskunnan pysyvän elossa, kunhan pieni eliittijoukko pakottaa yksilöt toimimaan heidän tahtonsa mukaan.

Assassin’s Creed on jättibudjetilla tehtyä ö-luokan moskaa, jossa esiintyvät hienot näyttelijät saisivat hävetä ahneuttaan. Se on aivan sama, esittävätkö starat leffan pahiksia vai hyviksiä, sillä oikeassa elämässä he ovat temppeliherroja – osta, kuluta, mene massan mukana, usko meitä, unohda oikeasti tärkeät asiat roskaviihteemme avulla, älä ajattele omilla aivoillasi ja tee meistä samalla vielä vähän rikkaampia.

Toinen mielipide videopelielokuvasta:

Aki Lehti on toimittajana ja fanina keskittynyt lähinnä elokuviin, musiikkiin, kirjoihin ja sarjakuviin, mutta konsoli- ja tietokonepeleistä hän ei tajua juuri mitään. Siksi lähetimme myös pelisarjaa ahkerasti vuosien varrella pelanneen Domen pelipuolen toimittaja Tuukka Hämäläisen Assassin’s Creedin pressinäytökseen. Kehuja elokuva ei pelifaniltakaan saanut:

”Assassin’s Creed on selkeä pettymys. Elokuvan taustakertomus ja tarinan pääpiirteet ovat peleistä tuttuja jo monen vuoden takaan, eikä elokuvaan ole keksitty oikein mitään omaa tai uutta. Lisäksi pelien trillerimäinen muoto, jossa loppuratkaisussa paljastuu aina jotakin uutta, loistaa elokuvassa poissaolollaan: Kaikki kortit isketään pöytään jo elokuvan alkupuolella, eikä mitään paljastettavaa jää jäljelle.

Assassin’s Creed -pelien sydän on aina ollut historiassa, ja monille pelaajille nykypäivään sijoittuva scifi-tarina on vain lisämauste tai jopa välttämätön paha. 90% peliajasta kuluu kuitenkin historiallisissa puitteissa ja todellinen päähenkilö on kunkin pelin historiallinen hahmo, ei nykypäivässä elävä jälkeläinen. Siksi on erikoista, että Assassin’s Creed -elokuva lykkää historian taka-alalle ja sisältää oikeastaan vain neljä 1400-luvulle sijoittuvaa kohtausta. Näissä esiintyvä assassiini Aguilar jää täysin ulkokohtaiseksi hahmoksi, eikä historiasta näytetyillä tapahtumilla ole juuri seurauksia.

Assassin’s Creed -pelit ovat parhaimmillaan taktista hiiviskelyä, koreografista kamppailua ja lennokasta seikkailua upeissa historiallisissa puitteissa. Elokuvassa tästä reseptistä ei ole jäljellä oikein mitään, etenkin kun sotkuisella kuvauksella ja leikkauksella on pilattu kaikki coolit assassiiniliikkeet, joita elokuvassa nähdään. Lopputulos on pelisarjan epätasaisuudesta huolimatta steriilimpi ja sieluttomampi kuin sen pohjana olevat videopelit.”

PlusMiinusNolla:

+ Fassbender on vähän väliä ilman paitaa. Kivat vatsalihakset.
– Käsikirjoitus on järjetön sekasotku, joka kuitenkin mahtuisi yhdelle post-it-lapulle.
– Campin muiltihuipentuma, mutta ottaa itsensä täysin tosissaan.
– Kuin kahden tunnin mittaan venytetty tv-sarjan pilottijakso, joka loppuu kuin seinään.

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”

Muropaketin uusimmat