Arvostelu: Cannes-voittaja Hymyilevä mies on suomalaiselokuvaksi omaa luokkaansa
Ensi-ilta: 2.9.2016
Ohjaus: Juho Kuosmanen
Käsikirjoitus: Mikko Myllylahti, Juho Kuosmanen
Pääosissa: Jarkko Lahti, Oona Airola ja Eero Milonoff
Pituus: 93 min
Ikäraja: K7
Idea: Maailmanmestaruudesta ottelevalle nyrkkeilijälle voitto ei ole tärkein asia
Arvostelija: Aki Lehti
Ohjaaja Juho Kuosmanen näyttää legendaarisesta nyrkkeilijä Olli Mäestä kertovalla debyyttiohjauksellaan maailmalle, että Suomesta tulee muitakin loistavia elokuvantekijöitä kuin Aki Kaurismäki.
Juho Kuosmasen ensimmäinen täyspitkä elokuva Hymyilevä mies, eli kansainvälisesti The Happiest Day in the Life of Olli Mäki voitti ansaitusti ensimmäisenä suomalaisena elokuvana Cannesin elokuvajuhlien Un Certain Regard -palkinnon. Se kisasi sarjan palkinnoista 17 muun elokuvan kanssa. Ensi-iltansa jälkeen elokuva sai poikkeuksellisen positiivisen vastaanoton myös kansainväliseltä lehdistöltä. Esimerkiksi Variety, Screen Daily ja The Hollywood Reporter, elokuva-alan merkittävimmät julkaisut kehuivat elokuvaa hurmaavaksi esikoisohjaukseksi ja onnistuneeksi kaikilla osa-alueilla. Kuosmasen lisäksi kehuja saivat näyttelijät Jarkko Lahti, Oona Airola ja Eero Milonoff sekä kuvaaja J-P Passi.
Hehkutus tuntui lähtevän lapasesta ja torilla tavataan -tunnelma saivat väkisinkin marssimaan pressinäytökseen vähän epäilevällä fiiliksellä, vaikka laatua odottikin.
Onneksi Hymyilevä mies -hype on täysin ansaittua. Se on paras suomalainen elokuva todella pitkään aikaan.
Tositapahtumiin perustuva teos kertoo legendaarisesta nyrkkeilijä Olli Mäestä (Jarkko Lahti), joka otteli ensimmäisenä suomalaisena nyrkkeilyn maailmanmestaruudesta. Helsingin Olympiastadion oli loppuunmyyty vuonna 1962, jolloin sponsoridiilit, julkisuus, suosion tavoittelu ja kaikki muu oheistoiminta ei ollut olennainen osa huippu-urheilijan arkea, toisin kuin nykyään. Mäki joutuu Helsingissä kunnon riepotukseen – rankan treenaamisen ohella hänen täytyy miellyttää sponsoreita, antaa kommentteja lehdistölle ja jaksaa vielä perässä ravaavaa, koko touhua dokumenttia varten tallentavaa kuvausryhmää.
Rehellisen kiltti maalaispoika ei ole moiseen tottunut, vaan haluaisi tehdä asiat omalla tavallaan, mutta Mäen valmentajalla, entisellä menestyneellä nyrkkeilijä Elis Askilla (Eero Milonoff) on niin paljon rahaa maailmanluokan tapahtuman järjestämisessä kiinni, että kaikki oheistoiminta on pakollista.
Mäki joutuu ottelemaan normaalia alemmassa painoluokassa ja edessä on pikainen painonpudotus. Suurin ongelma on kuitenkin Raija (Oona Airola), johon nyrkkeilijä rakastuu juuri silloin, kun kaikki energia pitäisi suunnata tulevaan otteluun.
Jos tosielämään perustuva juoni kuulostaa simppeliltä, niin sitä se onkin.
Hymyilevä mies on sekoitus nyrkkeilydraamaa ja romanttista komediaa, mutta perinteisen romcomin kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Mustavalkoista, 16-milliselle filmille kuvattua teosta voi erehtyä luulemaan vaikeaksi taide-elokuvaksi, mutta sitä se ei ole, päinvastoin. Onnellisen luuserin tarinaan pääsee helposti sisälle niin suomalainen kuin kansainvälinenkin katsoja. Kotimaiseksi tuotannoksi Hymyilevä mies on todella piristävä poikkeus, mutta ei aivan niin kaukana valtavirran elokuvasta kuin voisi kuvitella. Perinteiseen, varman päälle tehtyyn suomalaiseen bulkkimössöön verrattuna se on silti pieni mestariteos, joka osa-alueeltaan pieteetillä pakerrettu, ohjaajan oman tyylin esittelevä elokuva.
Kyseessä ei ole elämäkertaelokuva, vaan fiktiivisiä elementtejä sisältävä tarina erilaisesta nyrkkeilijästä, miehestä jolle ihmissuhteet ja rakkaus ovat tärkeämpiä kuin menestys kehässä.
16-milliselle filmille kuvaaminen digiaikana ei ole erikoisuudentavoittelua, vaan olennainen osa elokuvan tunnelman luomisessa ja katsojan siirtämisessä ajassa 1960-luvulle. Mustavalkoinen, paikoitellen miellyttävän rakeinen kuva luo taatusti autenttisemman fiiliksen, kuin mitä moderneilla kameroilla saisi aikaan. Kodakin Tri-X -filmille ei elokuvia ole juurikaan kuvattu, vaan se on ollut käytössä aikoinaan esimerkiksi uutisissa.
Jarkko Lahti on juuri oikea valinta Mäen haastavaan rooliin. Epäitsekkään, kiltin ja reilun nyrkkeilijän rooli on haastava, niin fyysisesti kuin henkisesti. Pitkän valmistautumisen rooliin todellakin huomaa, mutta upeinta katsottavaa 60-kiloiseksi kevytsarjalaiseksi itsensä treenanneessa näyttelijässä on taito välittää Mäen pään sisällä liikkuvat asiat pienin elein.
Milonoff on oiva näyttelijä, tässäkin elokuvassa pääosin hyvää tarkoittavana valmentajana, jonka oman edun tavoittelussa on silti jotain limaista. Milonoff on tehnyt saman roolin aiemminkin esittäessään pahishahmoja tai vastenmielistä ihmisiä.
Taustalla elävästi sykkivästä Stadista en huomannut kuin muutaman pienen yksityiskohdan, joita ei taatusti ollut vuonna 1962, mutta niihin tuskin kiinnittää huomiota kukaan, joka ei tunne kylää läpikotaisin. Muutama kuvaan eksynyt liian moderni roskakori ei ole suuri synti. Lavastus, maskeeraus, puvustus ja kaikki yksityiskohdat on hiottu viimeisen päälle, ja kaupungin tunnelma on niin oikea kuin sen vaan voi kuvitella olevan. Nostalgialla leffa ei pelaa, vaan haluaa vain luoda mahdollisimman aidon oloisen ympäristön tarinan taustalle.
Kuvaaja J-P Passin, lavastaja Kari Kankaanpään, leikkaaja Jussi Rautaniemen, pukusuunnittelija Sari Suomisen ja maskeeraussuunnittelija Salla Kaarina Yli-Luopan työ on taatusti ollut vähintään yhtä raskasta kuin ohjaajan ja näyttelijöiden.
Harvoin tulee viljeltyä tällaista määrää ylisanoja arvostelussa.
Hymyilevä mies on pieni helmi, joka kertoo hauskan koskettavasti oikeista ihmisistä ja maailman tärkeimmästä asiasta – rakkaudesta. Sitä voi suositella varauksetta niillekin, jotka kavahtavat edellistä lausetta. Mitään siirappia ei ole tarjolla, vaan aitojen ihmisten aitoja tunteita.
PlusMiinusNolla:
+ Ohjaus, kuvaus, leikkaus, puvustus, maskeeraus, näyttelijät.
+ Suomalaisen valtavirran elokuvan perussynnit puuttuvat melkeinpä täysin.
+ Rooleissa muita näyttelijöitä kuin joku niistä kahdestakymmenestä suomileffan peruskasvosta.
– Suomen ensi-ilta valitettavasti vasta syyskuussa
0 Milonoff näyttelee hyvin, mutta on tehnyt saman roolin ennenkin.
