Arvostelu: Jennifer Lawrencen ja Chris Prattin Passengers on yllättävän hyvää parisuhde-scifiä
Ensi-ilta: 23.12.2016
Alkuperäisnimi: Passengers
Ohjaus: Morten Tyldum
Käsikirjoitus: Jon Spaihts
Pääosissa: Jennifer Lawrence, Chris Pratt, Michael Sheen, Laurence Fishburne & Andy Garcia
Pituus: 117 minuuttia
Ikäraja: K12
Idea: Titanic avaruudessa
Arvostelija: Aki Lehti
Passengers on mukavan häiriintynyt avaruusooppera.
Ennen arvioiden kirjoittamista tuskin kenelläkään itseään kunniottavalla journalistilla on tapana lukea muiden kritiikkejä elokuvasta. Nyt silmiini osui kuitenkin Passengers-elokuvan todella alhainen arvosana Metacriticissä ja poikkeuksellisti päätin kurkata IMDB:n keskustelupalstalle, jossa useat elokuvan jo nähneet tuntuivat olevan raivoissaan.
Passengers ei missään tapauksessa ole mestariteos, mutta se on oikein viihdyttävä avaruuteen sijoittuva hieman scifiä ja toimintaa sisältävä rakkauskertomus ja parisuhdedraama. Ihmisten kiukku taitaa johtua elokuvan harhaanjohtavasta markkinoinnista, mutta palataan siihen myöhemmin.
Chris Prattin esittämä Jim nukkuu pitkää unta horroskapselissa Avalon-avaruusaluksella, joka on matkalla maasta Homestead-planeetalle, jonne on tarkoitus perustaa uusi siirtokunta. Jättialus Avalon on upean näköinen yli kilometrin pitkä vekotin, jonka suunnittelijat ovat aikoinaan tainneet katsoa 2001: Avaruusseikkailun. Modernin teknologian ihme matkaa läpi meteoriparven, jolla ei pitäisi olla mitään vaikutusta alukseen. Jotain menee kuitenkin pieleen ja Jim herää horroksestaan aivan liian aikaisin.
Tokkurainen mies tutustuu turistiluokan lippunsa tarjoamaan hyttiin ja aluksen viihdykkeisiin, mutta ihmettelee missä kaikki muut ovat. Reissuun lähti kuitenkin 5000 muutakin matkaajaa ja miehistö, mutta he kaikki nukkuvat edelleen. Matka Homestead-planeetalle kestää 120 vuotta ja alus on ollut matkalla vasta 30 vuotta. Jim friikkaa tajutessaan todennäköisesti kuolevansa vanhuuteen ennen kuin pääse perille.
Insinöörinä ja mekaanikkona mies yrittää kaikkensa saadakseen itsensä takaisin horrokseen, siinä kuitenkaan onnistumatta. Hän yrittää päästä myös komentosillalle, jossa kapteeni miehistöineen nukkuu, mutta se osoittautuu mahdottomaksi. Yksin ja yksinäisyyteen jossain vaiheessa kuoleva Jim luovuttaa ja päättää vetää homman täysin överiksi. Hän alkaa juopotella reippaasti, jossa apua tarjoaa hänen ainoa ystävänsä, yksinkertainen baarimikko-androidi Arthur (Michael Sheen). Kuukaudet kuluvat, parta ja hiukset kasvavat, viina maistuu ja mies alkaa seota, kunnes huomaa yhdessä kapseleista nukkuvan Auroran (Jennifer Lawrence).
Kaikkien matkustajatiedot ja heidän ennen reissuun lähtemistään tallentamat videot ovat Jimin käytettävissä ja humalaisessa hulluudessaan mies rakastuu nukkuvaan kaunottareen. Aurora on ihastuttava, fiksu kirjailija, josta Jim haalii mahdollisimman paljon tietoja ja opettelee ne kaikki ulkoa. Kuluu vuosi ja miehen pakkomielle naista kohtaan vain kasvaa. Vaikka hän tietää paremmin kuin hyvin, että Auroran herättäminen olisi sama asia kuin tuomitsisi hänet kuolemaan, niin Jim tekee sen silti. Mekaanikkona hän saa teon näyttämään onnettomuudelta.
Ja tässä on ilmeisesti syy, miksi osa ihmisistä inhoaa elokuvaa. Mielenkiintoisesta ja melkoisen häiriintyneestä alkuasetelmasta liikkeelle lähtevä parisuhde on itse asiassa elokuvan parasta antia, mutta leffan mainoskampanja trailereista lähtien on antanut ymmärtää, että Jim ja Aurora heräävät etuajassa samaan aikaan ja rakastuvat toisiinsa oikeista syistä. Todellisuudessa Jim on stalkkeri, joka itsekkäästi pilaa naisen elämän ja huijaa hänet rakastumaan itseensä.
Passengers on periaattessa kuin Titanic avaruudessa, sillä kuolema uhkaa rakastavaisia paljon odotettua aiemmin. Alus on kärsinyt meteori-iskussa pahemmin kuin kaksikko luuleekaan ja heidän on työskenneltävä kuherruskuukauden jälkeen yhdessä pelastaakseen itsensä ja kaikki 5000 muuta matkustajaa.
Pysyykö Jimin sairas teko salaisuutena on paljon jännittävämpi juonikuvio kuin ympärillä pikku hiljaa tuhoutuva avaruusalus.
Prattin ja Lawrencen kemiat pelaavat loistavasti yhteen, vaikka Lawrence onkin kaksikosta se huomattavasti parempi näyttelijä. Käsikirjoitus hyytyy puolivälin kohdalla ja juonikuvion loppuratkaisuineen arvaa etukäteen, mutta se ei tällä kertaa juuri haittaa, sillä draama, scifi, rakkaustarina ja jännitys pysyvät loppuun asti tasapainossa.
Ohjaaja Morten Tyldum vastasi yhdestä vuoden 2015 yliarvostetuimmasta elokuvasta, eli kliseekokoelma The Imitation Gamesta. Kovin persoonallista jälkeä hän ei ole saanut aikaan nytkään, mutta komeita kuvia riittää. Erityisesti avaruuskävelykohtaukset ja painovoiman kadotessa uima-altaasta vapaasti leijumaan lähteve jättimäinen vesipallo näyttävät hienoilta.
Joulumarkkinoille tuotu rakkaustarinan ja scifin hybridi taitaa toimia, jos se saa kaikessa kliseisyydessään kriitikon kyynelehtimään avoimesti viimeisen kymmenen minuutin aikana. Ehkä joulun henki on laskeutunut jo päälleni ja uskon vielä aiempaa enemmän rakkauteen, jopa kieroutuneeseen sellaiseen.
Passengers on yllättävä hyvää parisuhde-scifiä.
PlusMiinusNolla:
+ Jennifer Lawrence
+ Päähenkilöiden kemiat toimivat
+ Ei se tavallisin rakkaustarina
– Kiinnostava premissi, mutta vähän turhan simppeli juoni
0 Vaikka uskoisit melkein minkä tahansa teon olevan annettavissa anteeksi, niin tämän teoksen hahmojen päätökset tuottavat vaikeuksia
