Uusimmat

Arvostelu: Life on viihdyttävää ja komean näköistä avaruusscifiä

23.03.2017 13:19 Aki Lehti

Ensi-ilta: 24.3.2017.
Alkuperäisnimi: Life
Ohjaus: Daniel Espinosa
Käsikirjoitus: Rhett Reese & Paul Wernick
Pääosissa: Jake Gyllenhaal, Rebecca Ferguson, Ryan Reynolds, Hiroyuki Sanada, Ariyon Bakare, Olga Dichovichnaya
Pituus: 113 minuuttia
Ikäraja: K16
Idea: Monsteri tappaa avaruusaseman miehistön
Arvostelija: Aki Lehti

3,5/5

Tieteiskauhuleffa pöllii kaiken paremmiltaan.

Jake Gyllenhaalin, Rebecca Fergusonin ja Ryan Reynoldsin tähdittämässä Life-leffassa ei ole yhtään mitään omaperäistä, mutta se ei haittaa. Elokuva lainaa perusideansa Alienista ja näyttää samalta kuin Gravity, onnistuen olemaan pelottava ja viihdyttävä.

Life alkaa upeallla, yli viisi minuuttia pitkällä kamera-ajolla, joka kiertää ISS:n eli Kansainvälisen avaruusaseman joka kolkan. Ruotsalaisohjaaja Daniel Espinosa väitti Domen haastattelussa kohtauksen olevan toteutettu ilman leikkauksia ja sen kuvaamisen harjoitteluineen kestäneen kokonaisen kuukauden.

Jos näin todellakin on, niin nostan herralla hattua.

Life on muutenkin hiton hienon näköinen – ISS näyttää juuri siltä kuin pitääkin, painottomuus tuntuu todelliselta ja tappajamonsteri on kasvaessaan tarpeeksi pelottavan näköinen tietokoneluomukseksi. Aiheesta kiinnostuneet huomaavat avaruusaseman olevan suurempi kuin todellisuudessa, mutta se ei ole moka. Nasa antoi tekijöille aseman laajennussuunnitelmat ja leffa näyttää maailman kalleimman rakennelman niiden mukaan tehtynä.

Juoni on mahdollisimman simppeli. Marsista on löydetty horroksessa oleva yksisoluinen elämänmuoto, jota astronautit ja tiedemiehet tutkivat avaruusasemalla. Calviniksi ristitty otus alkaa kasvaa huimaa tahtia ja tappaa miehistön jäsenia. Omaa selviytymistään tärkeämpää heille on se, ettei ääriolosuhteissa hengissä pysyvä kammotus pääse missään tapauksessa maapallon pinnalle.

Gyllenhaalin esittämä tohtori Jordan on tehnyt uuden ennätyksen ja ollut avaruudessa pidempään kuin kukaan muu. Painottomuuden negatiiviset vaikutukset alkavat näkyä miehen kasvoilla, mutta hahmon ei tarvitsisi näyttää kuitenkaan koko ajan siltä, ettei häntä oikeastaan edes kiinnosta selviääkö hengissä vai ei.

Reynoldsin astronautti Adams taitaa olla mukana vain siksi, että Lifen käsikirjoituksen ovat rustanneet hänen kaverinsa Rhett Reese ja Paul Wernick, samat miehet jotka kirjoittivat Deadpoolin. Elokuva ei vaivaudu edes kertomaan mikä hänen tehtävänsä avaruusasemalla on. Rebecca Fergusonin näyttelemä tohtori North jää myös ilman kunnon taustatarinaa, vaikka hän on yksi pääosanesittäjistä. Life paljastaa vähän omituisesti enemmän hahmoista, joiden ensisijainen funktio on tulla hirviön tappamiksi.

Calvin on yksisoluinen organismi, jonka jokainen solu ”on lihas, aivot ja silmät”, mutta silti sille muodostuu kasvaessaan jonkin sortin kasvot. Syynä on tietysti se, ettei meritähteä muistuttava luikero olisi muuten tarpeeksi pelottava.

Loppupuolella leffa heittäytyy hetkeksi turhan sentimentaaliseksi, mutta karmiva loppu pelastaa paljon. Life ei onneksi yritä sanoa mitään syvempää yhtikäs mistään, vaikka yksi miehistön jäsenistä toteaakin, ettei elämä voi jatkua tai kehittyä ilman tuhoa ja kuolemaa. Tarjolla on hienon näköistä ja teknisesti komeaa scifi-viihdettä ja sellaiseksi Life on oikein passeli pätkä.

PlusMiinusNolla:

+ Lainaa kaiken paremmilta elokuvilta, mutta muodostaa niistä toimivan kokonaisuuden.
+ Kuvaaja Seamus McGarveyn kamerakikkailu.
– Viimeisen vartin aikana tapahtuu vähän liikaa lyhyessä ajassa.
0 Huhu, jonka mukaan Life olisi tulossa olevan Hämähäkkimies-pahis Venomin oman elokuvan esiosa ei valitettavasti pidä paikkaansa.

Life
Kaikki jutut aiheesta

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”

Muropaketin uusimmat