28.02.2017, 10:43
6647
Elokuvat, Arvostelut, Ajankohtaista

Arvostelu: Logan on X-Men-elokuvista verisin ja paras

LoganEnsi-ilta: 3.3.2017
Alkuperäisnimi: Logan
Ohjaus: James Mangold
Käsikirjoitus: James Mangold
Pääosissa: Hugh Jackman, Boyd Holbrook, Patrick Stewart & Dafne Keen
Pituus: 138 minuuttia
Ikäraja: K16
Idea: Hyvästi, Wolverine!
Arvostelija: Tatu Junni

4/5

 

 

Marvel Studios on käynyt kaavamaiseksi ja Warner Bros. Pictures säheltää DC Comicsin kanssa mitä sattuu. Hollywoodin supersankarielokuvien musta hevonen on 20th Century Fox. Studio ampuu mihin sattuu, ja miten sattuu. Joskus osutaan maaliin (Deadpool), joskus taas ei (Fantastic Four ja X-Men: Apocalypse). Logan on X-Men 2:n ohella parasta, mitä Fox on Marvelin mutanttien parissa saanut aikaan.

On vuosi 2029. Mutantit, ”Jumalan virhe”, ovat sukupuuton partaalla. Storm, Peto, Mystikko, Magneto, Kyklooppi, Jean Grey ja muut homo superiorit ovat joko kuolleet tai muuten poissa. Jäljellä ovat enää vain ikääntyneet Logan (Hugh Jackman) ja Charles Xavier (Patrick Stewart), taistelukentän haamut, jotka piileskelevät maailmalta Meksikon autiomaassa.

Loganin paranemisvoima on hiipunut, ja vuodet ottaneet miehen nopeasti kiinni. Arvet ja juonteet peittävät kasvoja kilvan kokoparran kanssa, eikä verenvuoto enää tyrehdy kuten ennen. ”When they come out… does it hurt?”, kysyi Rogue (Anna Paquin) Wolverinen kynsistä tavatessaan miehen ensimmäisessä X-Men-elokuvassa (2000).

”Every time”, kuului vastaus. Ja nyt sen näkee.

Logan koettaa kieltää häämöttävän loppunsa pullo kourassa. Xavier puolestaan on jo menettänyt otteensa todellisuudesta. Muistisairas telepaatti on tehnyt jotain kamalaa, minkä takia Westchesterin ”Lahjakkaiden nuorten koulu” on pysyvästi suljettu. Limusiinia työkseen ajava Logan koettaa säästää tarpeeksi rahaa saadakseen oppi-isänsä turvaan. Armeliainta olisi upottaa adamantiumkynnet Xavierin kalloon, mutta tähän tappoon ei satoja ruumiita jälkeensä jättänyt Logan kykene.

Parivaljakon syöksykierre katkeaa, kun kynnykselle saapuu mystinen Laura-tyttö (Dafne Keen). Hänen syntyperänsä on sidottu Loganin historiaan odottamattomilla tavoilla. Väsyneet sankarit nousevat vielä kerran haudan partaalta ja lähtevät matkalle, jolta paluuta ei voi varmaksi luvata.

Puolitiehen jääneen The Wolverinen (2013) ja Jennifer Lawrencen tähtistatuksen ympärille rakennetun X-Men: Apocalypsen (2016) jälkeen 20th Century Fox oikaisee mutanttielokuviensa kurssin nyt onnistuneesti. Logan on yksi kaikkien aikojen parhaista supersankarielokuvista, ja yhdessä X-Men 2:n (2003) kanssa X-Men-elokuvista paras.

Surumielinen, verisen väkivaltainen ja yllättävän vakava tarina väsyneen sankarin viimeisestä taistelusta kouraisee katsojaa syvältä, etenkin jos on fanittanut Wolverinea ala-asteelta asti. Mark Millarin ja Steve McNivenin Old Man Logan -sarjakuvan kanssa ei uutuuselokuvalla ole juuri mitään yhteistä, ennakkotiedoista poiketen. Se on kuitenkin vain hyvä. James Mangoldin tekemät ratkaisut saavat Millarin teini-ikäisen sensaatiohakuisuuden näyttämään lähinnä nololta.

Vaikka Loganin raamit ovat kymmenistä elokuvista tutut, on ohjaaja-käsikirjoittaja Mangold saanut rakennettua ainutkertaisen hienon supersankaritarinan aikuiseen makuun. Logania voi suositella niille, jotka pitivät Christopher Nolanin Batmaneista, mutta eivät yleensä tämän genren elokuvista innostu. Loganissa ei pyritä pelastamaan maailmaa, vaan sankarin ihmisyys, panoksena mutanttikunnan tulevaisuus. Avainkysymys on, voiko Wolverine tehdä elämänsä ehtoopuolella vielä yhden hyvän teon vai onko hänen kohtalonaan hiipua pois demoniensa riivaamana rakkikoirana.

Logan on juuri niin verinen ja roisi Wolverine-elokuva kuin millaisen fanit ovat pitkään toivoneet näkevänsä. R-ikärajaluokituksen (Suomessa K16) ansiosta myös kielenkäyttö on aikaisempaa rujompaa. Tähän menee tovi tottua kahdeksan teiniystävällisen X-Men-elokuvan jälkeen (Deadpool on toki oma lukunsa). Aluksi Loganin verenlennätys ja etenkin Xavierin kiroilu tuntuvat yliampuvalta, lähes Robot Chicken -tason parodialta aikaisemmista mutanttielokuvista. Onneksi tottumiseen ei kuitenkaan mene kauaa.

Vaikka mukana on useita viittauksia aikaisempiin tapahtumiin, on Logan pitkälti oma itsenäinen tarinansa. Tämän ja rosoisuutensa takia se jää hieman liian irralliseksi elokuvasarjan aikaisemmista osista. Logan ei kovasta yrityksestä huolimatta tunnu täysin onnistuneelta päätökseltä sille saagalle, joka käynnistettiin Suomessa 1. syyskuuta vuonna 2000. Syynä lienee osaltaan se, että 20th Century Foxin X-elokuvat ovat alusta asti edenneet ilman punaista lankaa ja olleet täynnä ristiriitaisuuksia. Asiaa ei auta muiden X-Men-hahmojen lähes täydellinen poissaolo Loganissa. X-Men: Apocalypsen Caliban on sentään mukana, tosin uudella näyttelijällä (Stephen Merchant). Erityisesti jäin harmittelemaan sitä, etteivät Wolverine ja Sapelihammas enää kohdanneet toisiaan. Periaatteessa Loganin tarina olisi sallinut Liev Schreiberin tai – hitto vie – Tyler Manen cameon ongelmitta.

Liian moni supersankarielokuva tuntuu nykyään seuraavan, vielä suuremman spektaakkelin esileikiltä. On ilmiselvää, että vaikkapa Thor selviää kolmannesta sooloelokuvastaan hengissä, sillä hahmon on jo kerrottu olevan mukana seuraavassa Avengersissa. Logania katsoessa ei ole mitään varmuutta siitä, mitä hahmolle tulee käymään. Kyseessä on Hugh Jackmanin ja näin ollen Wolverinen nykyversion viimeinen elokuva, joten periaatteessa mitään sääntöjä ei ole. Tämä tuo tarinaan poikkeuksellista vaarantuntua. Tuntuu että elokuvan tapahtumilla on oikeasti merkitystä, eikä sankari vain etene yhdestä näennäisestä haasteesta toiseen pakon sanelemana.

Muutama valitettava kauneusvirhe muuten ihailtavan koherenttiin kokonaisuuteen on eksynyt.

Loganissa nähtävä teknologia edustaa pahisten kyborgiosia lukuun ottamatta silkkaa nykyaikaa, vaikka tapahtumat sijoittuvat tulevaisuuteen. Samanlainen reikä on se, miten Logan ajelee limusiinia oikealla nimellään, vaikka lienee menneisyytensä ansiosta yksi Yhdysvaltain etsityimmistä miehistä. Nokan koputtamista on myös Loganin pahiksissa. Richard E. Grantin ilkeä tiedemies Dr. Rice ja Boyd Holbrookin Pierce (hyvin näytelty, mutta sangen nössö versio verrattuna sarjakuviin) ovat hahmoina toimivia, mutta hyvin kertakäyttöisiä. Heidän lisäkseen Logan kohtaa viimeisessä elokuvassaan esimerkiksi oman ”varjominänsä”, mikä on supersankaritarinoiden suurimpia, sinnikkäimpiä ja sietämättömimpiä kliseitä.

Hugh Jackman ehti esittää Wolverinea vuosina 2000–2017 kaikkiaan yhdeksässä elokuvassa. Samassa ajassa on nähty kaksi Batmania, kolme Hämähäkkimiestä ja Ryan Reynolds neljässä eri supersankariroolissa. Jackmanin omistautuminen on ollut siis omaa luokkaansa. Hän on ollut X-Men-elokuvien selkäranka ja huonompienkin tarinoiden valopilkku. Samaa voi sanoa myös Patrick Stewartista, joka on ilmoittanut lopettavansa Xavierin esittämisen Loganiin. Ei siis ihme, että pitkän linjan Ryhmä-X-fani poistui Loganin näytöksestä nenäliina kädessä.

X-MEN-ELOKUVAT TOP 10

  1. Logan (2017) & X-Men 2 (2003)
  2. X-Men: Days of Future Past (2014)
  3. Deadpool (2016)
  4. X-Men (2000)
  5. X-Men: First Class (2011)
  6. The Wolverine (2013)
  7. X-Men: The Last Stand (2006)
  8. X-Men Origins: Wolverine (2009)
  9. X-Men: Apocalypse (2016)

PlusMiinusNolla

+ Wolverinen kolmas sooloelokuva on X-Men-elokuvista aikuisin niin teemojensa kuin kuvastonsakin puolesta
+ Kerrankin adamantiumkynnet tekevät kunnolla tuhoa
+ Hugh Jackman ja Patrick Stewart esittelevät uusia puolia tutuista hahmoista
– Enemmänkin olisi voitu muiden X-Men-elokuvien suuntaan kumartaa

Arvostelu: Logan on X-Men-elokuvista verisin ja paras
Teksti: Tatu Junni
Tagit: Wolverine, Hugh Jackman, X-Men, James Mangold, Patrick Stewart, Logan