Arvostelu: Puolikas tähti! London Has Fallen on toimintaleffojen Donald Trump
Ensi-ilta: 15.4.2016.
Alkuperäisnimi: London Has Fallen
Ohjaus: Babak Najafi
Käsikirjoitus: Creighton Rothenberger, Katrin Benedikt, Christian Gudegast & Chad St. John
Pääosissa: Gerard Butler, Aaron Eckhart, Morgan Freeman, Angela Bassett, Melissa Leo, Robert Forster, Sean O’Bryan, Radha Mitchell & Charlotte Riley
Pituus: 99 min
Ikäraja: K16
Idea: Agentti Banning pelastaa Amerikan tällä kertaa Lontoossa.
Arvostelija: Aki Lehti
Olympos on valloitettu -elokuvan jatko-osa London Has Fallenissa on mukana kaikki samat palikat kuin 1980-luvun toimintaleffoissa, mutta sen fiilis on aivan erilainen. Vastenmielisen teoksen pateettinen patriotismi, maailman jakaminen pelkkiin hyviksiin ja pahiksiin, surkeat one-linerit ja ääriväkivalta eivät viihdytä tai naurata. Minkäänlaista itseironiaa tai campia leffasta ei löydy.
Kolme vuotta sitten arvioin jostain käsittämättömästä syystä Olympus Has Fallen -elokuvan 1½ tähden arvoiseksi taideteokseksi. Siinä on kokonainen tähti liikaa, joka johtuu todennäköisesti siitä, että pakkohan leffalle oli antaa parempi arvosana kuin vielä huonommalle Die Hardin viidennelle jatko-osalle. Oikeasti Olympus Has Fallen on puolen tähden arvoinen propagandapökäle, aivan kuten tämä kammottavan huono jatko-osansakin.
Viimeksi pohjois-korealaiset terroristit valtasivat Valkoisen talon ja ottivat Aaron Eckhartin esittämän presidentti Benjamin Asherin panttivangiksi, jonka sankarimme, salaisen palvelun agentti Mike Banning (Gerard Butler) yksin pelasti, tappamalla pahiksia mahdollisimman paljon mahdollisimman väkivaltaisesti.
Nyt Iso-Britannian pääministeri on kuollut ja presidentti osallistuu muiden maiden päämiesten ja -naisten kanssa hänen hautajaisiinsa lyhyellä varoajalla. Banning lähtee tietysti mukaan turvaamaan presidenttiä.
Hautajaisten ollessa alkamaisillaan alkaa myös hyökkäys, jossa Kanadan, Italian, Japanin ja Ranskan päämiehet murhataan, tietysti mahdollisimman väkivaltaisesti. Pommit räjähtelevät tuhoten Lontoon tunnetuimpia maamerkkejä ja valepoliisit ampuvat konetuliaseilla ilman armoa, tappaen samalla satoja sivullisia. Miljoonakaupunki muuttuu sotatantereeksi, mutta presidentti tietysti selviää Banningin avulla murhayrityksestä hengissä.
Sitten juostaan ympäri pimeää Lontoota, teurastaen kaikkialla vaanivia terroristeja.
Kaiken takana on Aamir Barkawi (Alon Aboutboul), pakistanilainen terroristi ja asekauppias, jonka tytär on saanut surmansa Jenkkien ilmaiskussa. Nyt on aika kostaa ja tappaa presidentti! Livenä! Netissä!
Barkawi on aika huono terroristi. Hän pystyy tuhoamaan ja lamaannuttamaan koko Lontoon, mutta ei ymmärrä kuinka kova jätkä pressaa suojelee. Agentti Banningille ei vittuilla!
London Has Fallenissa on mukana kaikki samat palikat kuin 1980-luvun toimintaleffoissa, mutta fiilis on aivan erilainen. Sen pateettinen patriotismi, maailman jakaminen pelkkiin hyviksiin ja pahiksiin, onnettomat one-linerit ja ääriväkivalta eivät viihdytä tai naurata. Minkäänlaista itseironiaa tai edes campia on turha odottaa.
London Has Fallenin katsomisesta tulee pahalle tuulelle. Se on suoraan suomeksi sanottuna vastenmielinen kasa paskaa, jonka kohdeyleisö on sama porukka, joiden mielestä Donald Trump on sopiva mies Yhdysvaltain presidentiksi. Ennakkoluulot, islamofobia, suoranainen rasismi, itsensä nostaminen kaikkien muiden yläpuolelle ja tietämättömyys muun maailman touhuista ovat tämän elokuvan maailmassa hyveitä.
Kasarielokuvat eivät saa vastaavaa maailmankuvaansa anteeksi vain siksi, että niitä tuli katsottua lapsena ja teininä, jolloin ei ehkä vielä tajunnut koko hommaa. Ne olivat vain yksinkertaisesti parempia leffoja, joiden tyhmyydelle pystyy nauramaan vieläkin. London Has Fallen on kuvottava tekele, josta on hankala kuvitella nauttivan kenenkään muun kuin jenkkiläisen isäm maan ystävän.
Tässä ei ole kyse ei ole mistään jenkkivastaisuudesta, vaan siitä että London Has Fallen on kamalan käsikirjoituksen pohjalta tehty, huonosti näytelty ja onnettomasti ohjattu hirvitys. Se on vielä kaavamaisempi ”yksi sankari tappaa koko armeijan” -pätkä kuin edeltäjänsä. Ensimmäinen osa oli todella köyhän miehen Die Hard ja tämä jatkaa samalla linjalla.
Överiksi vedetty poliittinen korrektius ja kaikesta mahdollisesta loukkaantuminen on rasittavaa. Ihan sama oletko herneen helposti nenään vetävä nirppanokka tai mauttoman huumorin ystävä. Paska on paskaa mistä tahansa näkökulmasta tarkasteltuna.
Lontoon tuhoaminen on aivan kammottavan näköistä CGI-pikselimössöä. Erikoistehosteet ovatkin elokuvan ainoa asia, joka saa hymähtämään. Ne ovat surkeinta mitä on tullut nähtyä näin suuren budjetin elokuvassa ehkä koskaan. Yli 60 miljoonan taalan budjetilla luulisi saavan aika helvetin paljon paremman näköistä jälkeä aikaan.
Babak Najafin ohjaamana leffan toimintakohtaukset ovat suunnilleen yhtä hyvin toteutettuja kuin Lorenzo Lamasin b-luokan toimintapätkässä. Hitto vie, Lamas on ainakin Butleria parempi näyttelijä.
Butler onnistuu tekemään myös jonkin sortin ennätyksen ja suoriutuu melkeinpä mahdottomasta tehtävästä – London Has Fallen on ainakin yhtä huono kuin hänen edellinen elokuvansa Gods of Egypt.
Edes väkivallan keskellä heitetyt machot one-linerit eivät tee tästä itsensä aivan liian vakavasti ottavasta ihmisyyden rumimpia puolia ylistävästä moskasta tarpeeksi campia, jotta se viihdyttäisi. Esimerkkinä toimikoon kohtaus, jossa presidentti on kaapissa piilossa Banningin laittaessa pahiksia kylmäksi. Pressa kuitenkin pelastaa turvamiehensä hengen ampumalla yhtä ilkiöistä päähän, johon Banning tokaisee. ”Odotinkin milloin tulet ulos kaapista.”.
Oikeasti, tällekö katsojan pitäisi nauraa?
Terroristeja tappaessaan Banning kehottaa heitä myös painumaan takaisin omaan maahansa, Fuckheadistaniin. Painu sinä Butler odottamaan ensi vuoden Razzie Awards -gaalaa jo nyt. Pystejä on luvassa aivan taatusti.
Morgan Freeman esittää tälläkin kertaa varapresidenttiä. Luulisi papalla olevan jo tarpeeksi pätäkkää tilillä loppuelämänsä varalle. Hänen kannattaisi ehkä vain tehdä oikeita elokuvia, eikä pilata mainettaan vanhoilla päivillään tämän tason kuonalla. Freemanin ainoa tehtävä on reagoida Valkoisen talon komentokeskuksen ruuduilla näkyviin tapahtumiin:
– Hän on suunnitellut hyökkäystä vuosia!
Ei kai?
Melissa Leolla, Robert Fosterilla ja muilla näyttelijöillä on vielä vähemmän tekemistä. He istuvat vain huolestuneen näköisenä pöydän ympärillä, sanomatta juuri mitään. Välillä zoomataan heidän kasvoihinsa, jotka kertovat ilman sanoja kuinka paljon he pelkäävät lontoolaisten…, ei vaan presidenttinsä…, siis Amerikan puolesta!
London Has Fallen on toimintaelokuvien vastine Donald Trumpille, tympeän typerä vihan ja ennakkoluulojen lietsoja, joka voisi olla hauska, ellei olisi oikeasti tosissaan.
PlusMiinusNolla:
+ USA! USA! USA!
– USA! USA! USA!
0 USA! USA! USA!
