Uusimmat

Arvostelu: M. Night Shyamalanin Split on kädenlämpöinen kauhutrilleri

17.01.2017 12:58 Tuukka Hämäläinen

Ensi-ilta: 20.1.2016
Alkuperäisnimi: Split
Ohjaus: M. Night Shyamalan
Käsikirjoitus: M. Night Shyamalan
Pääosissa: James McAvoy x 23
Pituus: 118 minuuttia
Ikäraja: K16
Idea: Konnan päätä kutittaa sen sisäpuolelta
Arvostelija: Tuukka Hämäläinen

2/5

 

M. Night Shyamalan on palannut uudella kauhuelokuvan ja trillerin yhdistelmällä, joka kosiskelee ohjaajan alkutuotannon ystäviä. Positiivisista ennakkoarvioista huolimatta Split jää kädenlämpöiseksi elokuvaksi, josta puuttuu draivia.

Vuonna 2017 kukaan tuskin odottaa henkeään pidätellen M. Night Shyamalanin uutta elokuvaa. Vaikka viimevuotinen The Visit sai enemmän positiivista huomiota kuin yksikään Shyamalanin elokuva pitkään aikaan, ei useimpia käsikirjoittaja-ohjaajan nimi enää The Happeningin (2008), The Last Airbenderin (2010) ja After Earthin (2013) jälkeen elokuvateatteriin houkuttele.

Shyamalanin uusi elokuva Split alkaa kiinnostavasti: teini-ikäinen Claire (Haley Lu Richardson) viettää synttäreitään ostoskeskuksessa ja paikalle on kutsuttu myös koululuokan musta lammas Casey (The VVitchistä tuttu Anya Taylor-Joy). Kun Casey, Claire ja ystävänsä Marcia (Jessica Sula) tekevät lähtöä, tulevat he kidnapatuiksi. Autoon astuu Clairen isän sijaan kalju, neuroottisesti autoa puhdistava mies, joka sumuttaa tytöt tajuttomiksi.

Pian tytöt heräävät teljettyinä kellariin, jossa heitä pitää vankina elokuvan oikea päähenkilö, James McAvoyn esittämä Kevin. Tai Dennis. Tai Hedwig. Tai Barry…

Splitin pääideana on, että McAvoyn hahmolla on 23 eri persoonallisuutta. Valtaa pitää hänen terapeuttinsa (Betty Buckley) mukaan muodista innostunut Barry, mutta hänen valtansa näyttää olevan koetuksella. Joku persoonista lähettelee terapeutille avunpyyntöjä, mutta kuka ja miksi? Ja miksi ja kenen toimesta tytöt on vangittu kellariin?

Splitin suurin mahdollinen kompastuskivi on elokuvan premississä ja James McAvoyn hahmossa. Jos jutun pystyy ottamaan edes leikisti vakavissaan ja unohtamaan, miten huvittava se oikeastaan on, elokuva voi toimia oikein hyvin. Jos taas ajatus aiheuttaa tuskastumista tai kikattelua, kannattaa Split kiertää kaukaa.

Monesti kykynsä osoittaneen McAvoyn näyttelijäsuoritus on Splitissä hetkittäin todella hyvä, hetkittäin taas niin yliampuva kuin tällä idealla voisi odottaakin. 9-vuotias Hedwig ja hameeseen pukeutuva Patricia ovat persoonista ne, jotka koettelevat rajoja eniten. En ihmettele, jos joku nauraa ääneen silloinkin, kun se ei ole tarkoitus.

Toinen ongelma on elokuvan fokus. Tarina alkaa tytöistä, mutta pian valokeilaan astuu Kevin monine persoonineen, ja elokuvan nähtyään onkin hankala sanoa, kuka oli tarinan päähenkilö. Myös Kevinin terapeutti nousee keskeiseen rooliin, jossa hän tavallaan selittää tapahtumia ja Kevinin tilannetta katsojille. Split kaipaisi rutkasti hiomista myös jännitteen suhteen. Tyttöjen pakenemisyrityksessä riittäisi intensiteettiä, jos heidän näkökulmastaan pidettäisiin kiinni.

McAvoyn hahmon tarinassa taas ei oikein riitä draivia, etenkin kun loppuratkaisun arvaa jo hyvissä ajoin ennen loppua.

Split ei ole M. Night Shyamalania pahimmillaan, mutta ohjaajan kädenjäljen tunnistaa – etenkin kun hän itse piipahtaa kameran edessä siitä muistuttamassa. Lisäksi elokuvalla on omanlaisensa loppukäänne, josta Shyamalanin elokuvat ovat tulleet surullisenkuuluisiksi. Tällä kertaa on sanottava, ettei käänne ollut välttämättä huono tai elokuvan pilaava. Sen luulisi kelpaavan ainakin Shyamalanin ensimmäisten elokuvien ystäville.

Splitin idean rohkeutta täytyy ihailla, ja elokuva on monin paikoin oikein kelvollinenkin. Se tuntuu kuitenkin turhaan kahteen tuntiin venytetyltä, ja sivupersoonahäiriöstä ulos puristettava idea on juuri sen verran hölmö, että elokuvan uskominen edes katseluhetkellä vaatii erillisiä ponnistuksia. Jos Split olisi lyhyempi, Kevinin sivupersoonat hillitympiä ja fokus pysyisi kidnapatuissa tytöissä, voisi lopputulos olla parempi ja säilyttää jännityksen loppuun asti. Mutta sitten se ei enää tuntuisi Shyamalanin leffalta.

PlusMiinusNolla

+ Kiinnostava aihe
+ James McAvoy parhaimmillaan
– Liian pitkä
– Venytetty idea
– Fokus hukassa

Tuukka Hämäläinen

"Olen kirjailija ja toimittaja, joka on avustanut Muropakettia vakituisesti vuodesta 2016 alkaen. Juttuja kirjoittelen pääasiassa pelipuolelle, mutta myös leffapuolella voi nimeni näkyä. Pidän eniten seikkailupeleistä, joissa voi edetä hiippailemalla, enkä koskaan lakkaa puhumasta Jurassic Parkista ja Metal Gear Solidista. Olen vannoutunut konsolipelaaja, jonka suosikkipelejä ovat esimerkiksi Outer Wilds, Death Stranding ja The Last of Us Part II."

Muropaketin uusimmat