16.11.2016, 10:18
1672
Arvostelut, Ajankohtaista

Arvostelu: Omahyväinen orjakapina – Matthew McConaugheyn Free State of Jones ei vakuuta

Free State of JonesEnsi-ilta: 18.11.2016
Alkuperäisnimi: Free State Of Jones
Ohjaus: Gary Ross
Käsikirjoitus: Gary Ross & Leonard Hartman
Pääosissa: Matthew McConaughey,Gugu Mbatha-Raw, Mahershala Ali, Keri Russell & Sean Bridges
Pituus: 139 minuuttia
Ikäraja: K16
Idea: Sisällissodan sotakarkuri Newton Knigtin kruunua kiillottava elämäkerta.
Arvostelija: Martta Kaukonen

2

 

 

Valkoinen mies on aina afroamerikkalaista parempi – jopa orjakapinallisena.

Newton Knight (1837–1922) taisteli Yhdysvaltain sisällissodassa etelävaltioiden puolella. Sodan mielettömyyteen kyllästyneenä hän karkasi rintamalta. Knight piileskeli sotilaskarkureita etsiviä partioita karanneiden orjien lössissä. Karkuruudesta muodostui pikku hiljaa poliittinen ideologia. Knight ja hänen seuraajansa valloittivat Jonesin piirikunnasta Mississipistä oman alueen, joka sanoutui irti etelävaltioista. Siinä sivussa Knight johti taistelua afroamerikkalaisten (miesten) äänioikeuden saavuttamiseksi.

Näin Knightin elämänkulun esittää ohjaaja Gary Ross suurmieselämäkerrassaan Free State Of Jones. Pääosaa esittävä Matthew McConaughey on aivan nappivalinta rooliin. Näyttelijä näyttelee jälleen kerran junttia jokamiestä, johon amerikkalaisen miehen ilmeisesti ajatellaan olevan mahdotonta olla samaistumatta. Hänen kauttaan voidaan kertoa afroamerikkalaisten historian kahdesta tärkeimmästä taistelusta: orjuudesta vapautumisesta ja miesten äänioikeuden saavuttamisesta.

Donald Trumpin voitettua vaalit, onkin melko vaikea uskoa, että tässä asenneilmastossa näitä teemoja voitaisiin käsitellä niin, että päähenkilönä olisi afroamerikkalainen mies.

Matthew McConaughey teki vastaavan roolin draamassa Dallas Buyers Club. Siinä hän esitti homofobista heteromiestä, joka kasvoi ihmisenä niin, että hänestä sukeutui aidsia sairastavien homojen äänitorvi.

Heteromies onkin tietysti parempi homojen oikeuksien puolestapuhuja kuin homo itse. Sama pätee toki valkoiseen miehen ja afroamerikkalaisten oikeuksiin. Asenne kristallisoituu kohtauksissa, joissa Knight rinnastaa palopuheissaan karanneet orjat ja rintamakarkurit. Kummatkin ovat ”neekereitä” eli kummatkin raatavat rikkaan luokan puolesta, orjat pelloilla ja sotilaat rintamilla. Näin elokuva tulee törkeällä tavalla banalisoineeksi ja mitätöineeksi afroamerikkalaisten orjien satojen vuosien mittaisen kärsimyksen.

On toki hyvä, että Knightin kaltaisia ihmisoikeustaistelijoita nostetaan esiin, mutta pitääkö näkökulman aina olla valkoisen heteromiehen?

PlusMiinusNolla

+ Aihe on kiinnostava, sillä afroamerikkalaisten historiasta ei ole tehty liikaa elokuvia.
– Oikeamielinen asenne ärsyttää.
0 Voisiko McConaughey seuraavaksi näytellä sovinistimiestä, josta sukeutuu suffragettiliikkeen johtaja?

Arvostelu: Omahyväinen orjakapina – Matthew McConaugheyn Free State of Jones ei vakuuta
Teksti: Martta Kaukonen
Tagit: Gary Ross, Free State of Jones, Metthew McConaughey

Ei tarvitse enää lukea näitäkään arvosteluja, kun ne ovat niin puhtaan asenteellisia kerta toisensa jälkeen. On ihan yksi ja hailee miten elokuva on toteutettu, kun Martalla on feministinen metodi ja kanava mielipiteensä julkituomiselle.

Domen kirjoittajilla on valitettavasti yleensäkin taipumus sortua väkinäisiin mielensäpahoituksiin ja siitä seuraaviin SJW-saarnoihin.

Nopealla haulla Martan arvosteluja:

Sakari Kirjavaisen ohjaama draama kiinnittää huomion sankareihin, jotka ovat jääneet sotaelokuvissa paitsioon.

Coenin veljesten feministinen länkkäri kuuluu kaksikon parhaimpiin töihin.

1970-luvun poliisisarjaan perustuva komedia käyttää jokaisen tilaisuuden seksismiin sen varjolla, että vuosikymmen oli seksistinen.

Howard Hawksin seikkailukomedian maailmankuva on rasistinen, sovinistinen ja muutenkin aikansa elänyt.

Hyvin kuvaavaa miten elokuva otetaan yhtä negatiivisesti vastaan äärioikeistossa ja äärivasemmistossa. Horseshoe is a b*.

Valkoinen heteromies=kaiken pahan alku ja juuri?

Ihan upea veto sinänsä ostaa artikkeleita sotaa valkoista heteromiestä vastaan käyvältä femakolta, kun lukijoista 90% valkoisia heteromiehiä, joista monien olisi kannattanut skidinä katsella enemmänkin Dallas buyers clubin ja kyseisen elokuvan kaltaisia filmejä.

Näin se tuntuisi menevän. Ei riitä että jannu puolustaa asein mustia orjia, vaan sekin on jotenkin tuomittavaa omahyväisyyttä. Aika härskiä toimittajalta joka on käyttänyt ehkä kymmenen minuuttia jutun kirjoittamiseen, saaden hyvän korvauksen kiukuttelustaan. Hieman pätevämpi kriitikko olisi tutustunut taustatarinaan ja osoittanut epäkohtia, kuten vaikka tämän murikan sniputtajan tapauksessa tehtiin ja kertonut kameratyöskentelystä jne.

Vaan ei. War never changes.

“Kummatkin ovat ”neekereitä” eli kummatkin raatavat rikkaan luokan puolesta, orjat pelloilla ja sotilaat rintamilla. Näin elokuva tulee törkeällä tavalla banalisoineeksi ja mitätöineeksi afroamerikkalaisten orjien satojen vuosien mittaisen kärsimyksen.”

Meni kyllä ihan ohi että mikä tuossa nyt on niin törkeää, banaalista tai mitätöi orjien kärsimystä? Kyllähän sitä aina voi laukoa, mutta ihan perustelutkin kelpaisi…

Kirjoittaja ikävästi mitätöi luokkataistelun merkityksen tarrautumalla rasistiseen identiteettipolitiikkan. Sodassa sortajia vastaan ihonvärillä ei ole väliä.

Kommentointi on suljettu.