Arvostelu: Song to Song on mestariohjaaja Terrence Malickin ensimmäinen keskinkertainen elokuva
Ensi-ilta: 28.4.2017.
Alkuperäisnimi: Song to Song
Ohjaus: Terrence Malick
Käsikirjoitus: Terrence Malick
Pääosissa: Ryan Gosling, Natalie Portman, Rooney Mara, Michael Fassbender, Cate Blanchett, Val Kilmer, Holly Hunter
Pituus: 128 minuuttia
Ikäraja: K16
Idea: Kyseenalaistaa elokuva taiteenlajina
Arvostelija: Aki Lehti
Song to Song on uskomattoman kaunis ja haastava palapeli, joka katsojan täytyy itse kasata valmiiksi.
Ohjaaja Terrence Malick näkee maailman ja elokuvan taidemuotona eri tavoin kuin moni muu. Häntä ei voisi vähempää kiinnostaa perinteinen rakenne, jossa elokuva on jaettu kolmeen tai neljään aktiin tai hahmoille kirjoitettu tarina tai kasvukertomus. Malickia kiinnostaa kauneus ja rakkaus, jotka hän näyttää katsojalle tajunnanvirtamaisella kerronnallaan. Vastauksia ohjaaja ei taaskaan anna, koska hänen esittämänsä kysymyksetkin ovat jälleen tahallisen epämääräisiä. Suurin vastuu sysätään katsojalle, joka voi tarjottujen kuvien kautta pohtia halumiaansa kysymyksiä. Malickin elokuvat ovat useamman päivän mittaisia kokemuksia, sillä usein teoksen pyöriessä tuntuu siltä, ettei näkemästään tajua yhtään mitään. Palapelin saa kasattua valmiiksi vasta jälkikäteen.
Song to Songin ensimmäinen versio oli kahdeksan tuntia pitkä ja mukana olivat myös esimerkiksi Christian Bale, Haley Bennett ja Benicio del Toro, jotka on leikattu kokonaan pois tästä reilun kahden tunnin versiosta. Elokuva muodostaa To the Wonderin ja Knight of Cupsin kanssa trilogian, joista tämä kolmas on heikoin esitys. Osasyynä on se, että aiemmin vuosikymmenien mittaisia taukoja pitänyt Malick toistaa itseään liikaa puskiessaan elokuviaan tiiviillä tahdilla pihalle.
Song to Song on rakkaustarina, kuten suurin osa ohjaajan töistä, vaikka näin pessimistinen hän on tainnut olla viimeksi 1970-luvulla Badlands-elokuvassa. Leffa sijoittuu Austinin kaupunkiin Teksasissa. Sen viitekehyksenä on pinnallinen musiikkimaailma, jossa vaikuttavien ihmisten sielunmaisemaan Malick yrittää kurkistaa. Pääosassa on Rooney Maran esittämä Faye, muusikko, jonka kuiskaileva kertojaääni pohtii elämää, rakkautta, ihmisyyttä ja koko maailmaa. Muidenkin hahmojen ajatuksia kuullaan: Michael Fassbender on menestynyt musiikkituottaja, limaisen omahyväinen Cook ja Ryan Gosling vähän hölmön oloinen BV, urallaan jo hyvään alkuun päässyt muusikko. Käynnissä on heidän välisensä kolmiodraama, mutta mukana piipahtavat myös esimerkiksi Natalie Portman ja Cate Blanchett. Naishahmot löytävät näistä miehistä jotain rakastettavaa, mutta yrittävät samalla päästä heidän avullaan urallaan eteenpäin.
Song to Song ei kerro oikeastaan mitään musiikkimaailmasta, vaikka mukana tunnettuja staroja onkin. Austinin South by Southwest -festivaalin yhteydessä kuvatut muusiikkocameot tuntuvat vähän päälle liimatuilta. Tässä on Flea ja tässä on Iggy Pop, vain koska he ovat Flea ja Iggy Pop. Itseään esittävistä maailmantähdistä vain Patti Smithillä on monologissaan jotain oikeaa sanottavaakin.
Malickin viime vuosien elokuvia on kritisoitu juonen puutteesta, mutta ei niistä sellaista ole tarkoituskaan löytyä. Simppeli asetelma on nytkin vain lähtökohta kokeilulle, omaperäiselle tavalle kyseenalaistaa elokuvien perinteinen rakenne ja koko taidemuoto. Ohjaaja haluaa jälleen näyttää, että käsikirjoitus ja erityisesti näyttelijäntyö voi olla toissijaista, jopa yhdentekevää. Tärkeintä ovat kuvaus, leikkaus ja kuiskailevan mietiskelevät kertojaäänet.
Malick haalii teoksiinsa Hollywoodin ykkösnimiä, mutta elokuvan stara on kuvaaja Emmanuel Lubezki, moninkertainen Oscar-voittaja, pitkien, yhdellä otolla kuvattujen kohtausten tekijänä tunnettu mies. Hänen kameransa kiertää kieppuvien ihmisten ympärillä ja kertoo epäsovinnaisiin paikkoihin ja asentoihin sijoitettuna enemmän kuin yksikään elokuvan hahmojen suusta kuultu repliikki. Esimerkiksi kun ruudulla nähdään aidon tuntuista rakkautta kahden ihmisen välillä, niin Lubezki zoomaakin Maran hiuksissa olevaan perhosentoukkaan.
Keskinkertainenkin Malick-elokuva on parempi kuin suurin osa teattereissa pyörivästä Hollywoodin suoltamasta liukuhihnatavarasta. Song to Songia ei voi silti suositella kuin ohjaajan vanhoille faneille. Mestarin töihin tutustuminen kannattaa aloittaa ihan jostain muualta, mieluiten hänen 1970-luvun elokuvistaan.
PlusMiinusNolla:
+ Kaunis
+ Haastaa perinteisen kerronnan
– Tyyliltään täysin identtinen edellisten elokuvien kanssa
0 Vain faneille, muut nukahtavat ensimmäisen puolen tunnin aikana
Terrence Malick
