Uusimmat

Arvostelu: Suomen Konttori on tylsä hiilipaperikopio alkuperäissarjasta

05.03.2017 12:03 Aki Lehti

Sami Hedbergin tähdittämä mukadokumenttikomedia ei naurata.

Vuosina 2001-2003 esitetty Ricky Gervaisin ja Stephen Merchantin luoma The Office on kestänyt aikaa ja naurattaa edelleen. Mokumentti esitteli erään paperifirman konttorin arkipäivää, pääosassaan Gervaisin esittämä David Brent, myötähäpeän tiivistymä ja överiksi vedetty pikkupomon karikatyyri, joka oli monille katsojista kuin turboahdettu versio omalta työpaikalta tutusta tyypistä.

Sarjasta on tähän mennessä tehty versiot Yhdysvalloissa, Ranskassa, Saksassa, Ruotsissa, Kanadassa, Chilessä ja Israelissa. Jenkkiversiota tehtiin yhteensä yhdeksän tuotantokauden verran ja sen pääosassa nähtiin koomikko Steve Carell. Ensimmäisellä kaudellaan amerikkalaisadaptaatio oli suoraa alkuperäisen apinointia ja täysin turhan tuntuinen remake, mutta myöhemmillä kausilla ohjelma löysi äänensä ja lähti onnistuneesti omille teilleen.

Nyt vuorossa on perjantaina 3. maaliskuuta vain Elisa Viihteeseen tarjolle tullut Suomen Konttorin ensimmäinen kahdeksasta jaksosta koostuva tuotantokausi, joka nähdään vasta ensi syksynä Nelosella. Sarja aiheutti jo ennakkoon melkoisen metelin, johon suurimpana syynä oli koomikko Sami Hedbergin valinta pääosaan.

Suomen Konttori on epäonnistunut tekele, mutta siitä on turha syyttää vain Hedbergiä.

Kahden jakson perusteella Riihimäelle sijoittuvan Konttorin suomiversion tekemistä on hankala ymmärtää, sillä sarjassa ei ole mitään omaa tai uutta. Vaikka käsikirjoittaja Mike Pohjola on rustannut myös täysin uusia kohtauksia, niin sopimukseen ilmeisesti kuuluu alkuperäisjaksojen ”suomennos”, joka epäonnistuu melkeinpä joka tasolla. Ohjelman suurin ongelma on formaatti itsessään, sillä se ei tunnu kääntyvän suomalaiseen kulttuuriympäristöön oikein mitenkään.

Suunnilleen jokainen kohtaus tyytyy olemaan pelkkä kopio joko jenkki- tai brittiversiosta, varustettuna todella vaivaannuttavan perinteisellä suomalaisella ylinäyttelyllä. Mokumentin tarkoitushan on tietysti vaikuttaa aidolta, mutta Suomen Konttorissa kiusaantuneisuuden tunnelma syntyy aivan vääristä syistä. Katsoja tuntee myötähäpeää näyttelijöiden suorituksen takia, ei siksi mitä ja miten hahmot asioita sanovat ja ilmaisevat. Mukadokumentaarisuus on kaikkea muuta kuin luontevaa.

Suurin yllättäjä sarjassa on Sami Hedberg, jonka Pentti ”Pena” Markkanen on yksi vähiten ärsyttävistä hahmoista. Pena on pelkkä hiilipaperikopio Ricky Gervaisin alkuperäisversion David Brentistä ilmeitä, eleitä ja kehonkieltä myöten. Ei Hedberg mikään hyvä näyttelijä edelleenkään ole, mutta hän onnistuu sentään karistamaan omat maneerinsa ja on tietyllä tavalla jopa esikuvaansa hillitympi hahmo.

Jaakko (Antti Heikkinen), Anna (Linda Wiklund) ja Timo (Pyry Äikää) sen sijaan ovat todella rasittavia. Vesitettyjen hahmojen mitäänsanomattomuus yhdistettynä ylinäyttelyyn saa ainakin alkuperäisen ohjelman fanin melkein huutamaan raivosta, sillä heissä ei ole mitään luontevaa tai aidon oloista.

Komediana Suomen Konttori on epäonnistunut, eikä onnistu naurattamaan. Hetkittäin tuntuu siltä kuin katsoisi kovien The Office -fanien suomeksi tekemää YouTuben parodiavideota. Jotenkin tämä sarjan Facebook-sivulta löytyvä kuva nimikirjoituksia Riihimäellä jonottavista ihmisistä onnistuu tiivistämään suomiversion melkeinpä täydellisesti:

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”

Muropaketin uusimmat