17.11.2016, 12:30
2326
Elokuvat, Arvostelut, Ajankohtaista

Arvostelu: The Girl with All the Gifts on piristävän erilainen zombileffa

the-girl-with-all-the-giftsEnsi-ilta: 18.11.2016
Alkuperäisnimi: The Girl with All the Gifts
Ohjaus: Colm McCarthy
Käsikirjoitus: Mike Carey
Pääosissa: Gemma Arterton, Glenn Close, Paddy Considine
Pituus: 111 minuuttia
Ikäraja: K16
Idea: Lapsizombit eivät ole aivottomia raivohulluja
Arvostelija: Aki Lehti

3,5/5

Brittileffa sotkee taitavasti eri genrejä loppuunkaluttuun aiheeseen.

Muun muassa DC Vertigon julkaisemista Lucifer– ja Unwritten-sarjakuvista parhaiten tunnettu Mike Carey julkaisi vuonna 2014 läpimurtoromaaninsa The Girl with All the Gifts (ilmestyi juuri suomeksi nimellä Maailman lahjakkain tyttö), omaperäisen zombi-tarinan, jonka hän on muokannut myös elokuvakäsikirjoitukseksi. Sen pohjalta lähinnä tv-töitä aiemmin tehnyt Colm McCarthy on ohjannut piristävän erilaisen leffan elävistä kuolleista. The Girl with All the Gifts kunnioittaa tietyillä osa-alueilla genren perinteitä, mutta vastaavaa lähtöasetelmaa ei taideta olla ennen nähty.

Brittileffassa zombiepidemian aiheuttaa sairastuneen aivojen kanssa symbioosissa elävä sieni, joka tarttuu tuttuun tyyliin puremalla ja muuttaa kantajansa raivohulluiksi, ihmisyytensä menettäneiksi nälkäisiksi (elokuvan käyttämä nimitys elävistä kuolleista).

Sotilastukikohdassa vangittuna elävä pikkutyttö Melanie (Sennia Nanua) on kuitenkin erilainen ihmislihansyöjä, puoliksi ihminen, puoliksi nälkäinen. Hän on tartunnan saaneen naisen lapsi, eli syntynyt zombina, mutta pystyy jostain syystä ajattelemaan ja käyttäytymään normi-ihmisen tavoin ja hallitsemaan lihanhimoaan jollain tasolla.

Melanie ei tiedä ympäröivästä maailmasta mitään, sillä hän ei ole ”eläessään” nähnyt kuin sellinsä ja luokkahuoneen, joiden välillä häntä kuljetetaan rullatuoliin sidottuna, sotilaiden aseiden osoittaessa häntä kohti.

Tukikohdassa on kourallinen hänen kaltaisiaan lapsia, joita kohdellaan melkein kuin koe-eläimiä. Heitä tutkii epäeettisin menetelmin tohtori Caldwell (Glenn Close) ja opettaa psykologi Helen Justineau (Gemma Arterton), joka yrittää ymmärtää mitä lähes ihmismäisten lasten päiden sisällä liikkuu.

Tietysti nälkäiset hyökkäävät tukikohtaan, mutta Melanie pääsee karkuun tohtorin, psykologin ja parin sotilaan kanssa, joita johtaa kersantti Parks (Paddy Considine). Tästä alkaa matka kohti Majakkaa, vielä ihmisten hallussa olevaa päämajaa kohti, mutta sinne päästäkseen heidän on kuljettava täynnä nälkäisiä olevan Lontoon läpi.

The Girl with All the Gifts on tietyllä tavalla sukua 28 päivää myöhemmin -elokuvalle, varsinkin kuvastonsa puolesta. Sen synkkä ja ahdistava maailma näyttää todella hienolta pikkubudjetilla tehdyksi elokuvaksi. Erityisesti rapistunut Lontoo on paljon paremman näköinen kuin monien megabudjettileffojen tarjoamat CGI-oksennukset. Vanha teknologia pieksee jälleen modernin, sillä suurin osa kaupunkikuvista taitaa olla perinteisiä matte-maalauksia.

Neljän miljoonan taalan leffaan on onnistuttu kiinnittämään taitava näyttelijäkaarti. Close, Arterton ja Considine tukevat toisiaan erilaisine mielipiteineen, mutta eivät ole vain yhden asian hahmoja. Parhaan roolin tekee kuitenkin Nanua Melaniena. Kovin montaa yhtä hyvää lapsinäyttelijää ei tule viime vuosilta mieleen. Vastaavaan suoritukseen on tainnut kyetä viime aikoina vain Jacob Trembley Room-elokuvassa.

Kirjassa tarina kerrottiin pääosin Melanien näkökulmasta, mutta myös Nanua onnistuu viemään katsojan hahmon pään sisälle. Hänen viaton intonsa kaikkea uutta kohtaan voittaa yleisön puolelleen, kunnes seuraavassa kohtauksessa hän syö sekopäisenä kissan tai puree kaulavaltimoita poikki. Yököttävistä teoistaan huolimatta katsoja pysyy kuitenkin loppuun asti hänen puolellaan, sillä elokuva esittää Melanien sairaana pikkulapsena, joka ei itse mahda verenhimolleen mitään.

The Girl with All the Gifts ei ole puhdasverinen kauhuleffa, vaikka saakin sydämen hakkaamaan useaan otteeseen. Siinä on aineksia myös maailmanloppu-scifistä ja tunnelma on saman tyylinen kuin esimerkiksi Ihmisen pojat – tai vuoden 1984 Kun maailma loppuu -elokuvissa.

Vajaan kahden tunnin kestossaan leffa on vähän liian pitkä ja sisältää turhaa toistoa. Kirjasta olisi voinut ottaa mukaan muutaman jutun selittämään hahmojen järjettömältä tuntuvaa käytöstä. Esimerkiksi etsiessään ruokaa hengenvaarallisessa ympäristössä yksi sotilaista jää innoissaan selaamaan kaupan hyllystä löytämiään pornolehtiä. Kirja kertoi muistaakseni hahmon syntyneen vasta zombiepidemian alettua, eikä hän ollut nähnyt mitään vastaavaa aiemmin.

Zombit ovat siltä osin moderneja, että ne kirmaavat amok-juoksua haistaessaan veren tai ihmislihan, mutta heijaavat muuten vain paikoillaan, joka on ahdistavampaa kuin hitaasti ympäriinsä laahustavat ja murahtelevat klassisen koulukunnan elävät kuolleet.

The Girl with All the Gifts ei ehkä sukella aivan niin syvälle ihmisyyden pohdinnassaan kuin toivoisi, mutta esittää silti kiinnostavia kysymyksiä. Se on toimiva sekoitus omalaatuista kasvutarinaa, poliittista kommentääriä, kauhua ja scifiä, joka löytää puhkikalutuista elävistä kuolleista vielä jotain uutta.

PlusMiinusNolla:
+ Hiton hienon näköinen 4 miljoonan dollarin leffaksi
+ Sennia Nanua pääosassa
+ Cristobal Tapia de Veerin musiikki
– Susilapsina kasvaneet ja ajattelemaan pystyvät kaupunkizombit ovat liian korneja

Arvostelu: The Girl with All the Gifts on piristävän erilainen zombileffa
Teksti: Aki Lehti
Tagit: Gemma Arterton, The Girl With All the Gifts, Colm McCarthy, Glenn Close, Paddy Considine

Kommentointi on suljettu.