Uusimmat

Arvostelu: Tom of Finland on suomalaisen valtavirtaelokuvan parhaimmistoa

23.02.2017 19:09 Aki Lehti

Ensi-ilta: 24.02.2017
Ohjaus: Dome Karukoski
Käsikirjoitus: Aleksi Bardy
Pääosissa: Pekka Strang, Lauri Tilkanen, Jessica Grabowsky
Pituus: 116 minuuttia
Ikäraja: K12
Idea: Rakkaus, riemu, vapaus ja tasa-arvo
Arvostelija: Aki Lehti

4/5

Dome Karukosken Tom of Finland -elämäkerta ei ota minkäänlaisia riskejä, mutta suomalaiseksi suuren yleisön leffaksi se toimii harvinaisen hyvin.

Touko Laaksonen, eli Tom of Finland on nykyään Suomessa huippusuosittu. Esimerkiksi lihaksikkaiden nahkahomomiesten kuvilla varustettuja postimerkkejä myytiin ennätysmääriä ja Finlaysonin Tom of Finland -mallisto on ollut jättihitti.

Aina näin ei ole ollut, vaikka Laaksonen loi maailmalla 1960-luvulta alkaen melkoisen uran homoeroottisilla piirustuksillaan, mutta Suomessa hänen menestyksestään ja taiteestaan ei tiennyt hänen siskoaan Kaijaa (Jessica Grabowsky) lukuun ottamatta edes miehen oma perhe. Dome Karukosken ohjaama Tom of Finland -elokuva ei ole pelkästään tarina homoudesta ja seksistä, vaan taiteilija Laaksosesta itsestään. Se näyttää menneiden vuosikymmenten asenteita homouteen, jotka nykypäivänä tuntuvat kammottavilta. Leffan kantavia teemoja ovat rakkaus, rohkeus ja vapaus.

Tarina alkaa jatkosodan loppuvaiheilta, näyttää Laaksosen menestymisen mainospiirtäjänä ja vaikeudet elää kotimaassaan vapaasti. Hänen kuviaan julkaistaan huonolaatuisissa pornolehdissä ja vasta 1970-luvulla niitä aletaan arvottaa Yhdysvalloissa oikeana taiteena. Leffan lopun 1980-luvun Los Angelesissa Laaksonen on ollut jo pidempään homoyhteisön tähti.

Kerronta etenee pääosin kronologisesti, mutta hyppii rohkeasti ajassa jopa vuosikymmeniä eteenpäin ja näyttää toistuvasti takaumia. Karukoski ei kerro numeroin missä mennään,vaan jättää sen katsojan pääteltäväksi. Maskeerauksen ja lavastuksen ansiosta katsoja ei tipahda tarinan kyydistä.

Laaksosta esittävä, lähinnä teatterilavoilta tuttu Pekka Strang kantaa elokuvaa harteillaan. Roolisuoritus on upeaa katsottavaa, hänen tehdessään pienieleisellä näyttelemisellään taiteilijan valkokangasversiosta oikean ihmisen. Laaksosen elämänkumppani Veli ”Nipa” Mäkistä näyttelevä Lauri Tilkanen ja sotakaveri Alijokea esittävä Taisto Oksanen suoriutuvat myös hienosti. Heidän hahmonsa osaavat nauttia elämästä ja sen takia varsinkin Alijoen karu kohtalo koskettaa syvältä.

Tom of Finland on suomalainen suuren yleisön elokuva, joten sellaisena se on arvosteltavakin. Aiheesta olisi taatusti saanut paljon paremman leffan tekemällä sen aikuiselle yleisölle ja ottamalla enemmän riskejä kerronnan ja tyylin suhteen. Tämän tarinan ikäraja on K12, joten rajuja seksikohtauksia siitä ei löydy. Ohjaaja Karukoski kertoi häntä haastatellessani, että myös rankempaa rietastelua harkittiin. Sille ei kuitenkaan hänen mukaansa ollut paikkaa elämäkerrassa, koska siviilissä Laaksonen ei ollut taideteostensa tapainen ihminen.

Valtavirran elokuvaksi Tom of Finland kiertää kuitenkin jopa kiitettävästi perinteiset suomifilmin kliseet, vaikka kyseessä onkin jälleen yksi kuvaus suomalaisesta suurmiehestä. Lopputulosta voi paremman ilmaisun puutteessa kutsua kansainvälisen näköiseksi elokuvaksi. Osasyynsä siihen on tietysti sillä, että kuvaaja on tanskalainen, lavastaja ruotsalainen ja työryhmässä oli suomalaisten lisäksi mukana esimerkiksi saksalaisia, espanjalaisia, ruotsalaisia ja amerikkalaisia. Tom of Finland on tietysti suunnattu kansainvälisille markkinoille, sillä onhan Laaksonen yksi parhaiten maailmalla tunnetuista suomalaisista kuvataiteilijoista.

Elokuva vie katsojan melko syvälle Laaksosen elämään ja ajatuksiin, mutta se on silti vain tietynlainen johdatus Tom of Finland -maailmaan. Leffasta voi nauttia, vaikka ei edes pitäisi taiteilija Laaksosen töistä.

PlusMiinusNolla:

+ Pekka Strang
Loputtomat takaumat sotaan ja erityisesti laulukohtaus korsussa.
0 Hyvä elokuva suomalaiseksi mainstreamiksi. Kuinkahan paljon paremman teoksen aiheesta olisi saanut tekemällä aikuisille suunnatun version, joka ei väännä kaikkea rautalangasta tyhmemmällekin katsojalle?

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”

Muropaketin uusimmat