Arvostelu: Wonder Woman on paras DC Comics -leffa viiteen vuoteen
Ensi-ilta: 2.6.2017
Alkuperäisnimi: Wonder Woman
Ohjaus: Patty Jenkins
Käsikirjoitus: Allan Heinberg, Zack Snyder & Jason Fuchs
Pääosissa: Gal Gadot, Chris Pine, Robin Wright, Connie Nielsen, David Thewlis & Danny Huston
Pituus: 142 minuuttia
Ikäraja: K12
Idea: Hollywood uskalsi vihdoinkin tehdä elokuvan naissupersankarista
Arvostelija: Tatu Junni
Wonder Woman on seikkaillut sarjakuvissa jo 76 vuotta. Oman tv-sarjan sankari sai 70-luvulla, mutta vasta nyt on elokuvan vuoro. Sitä on odotettu suurella pelolla, mutta turhaan: Wonder Woman on pätevää kesäviihdettä – tosin ei mitään muuta.
Warner Bros. Pictures on koettanut haastaa Hollywoodin supersankarimarkkinoita dominoivan Marvel Studiosin jo kolmella elokuvalla, mutta kehnohkoin lopputuloksin. Man of Steel (2013), Batman v Superman: Dawn of Justice (2016) ja Suicide Squad (2016) sisälsivät kaikki hyviä aineksia, mutta Iron Manin (2008–2013) tai Guardians of the Galaxyn (2014–2017) kaltaisia suosikkeja niistä ei ole muodostunut. Kolmikon arvosanat jäivät useissa arvioissa roikkumaan kahden tähden tienoille, ja vaikka katsojia riitti, eivät elokuvat yltäneet tavoitteisiinsa taloudellisessakaan mielessä.
Nyt Warner Bros. voi huokaista helpotuksesta.
Perjantaina 2. kesäkuuta ensi-iltansa saava Wonder Woman on elokuva, joka katkaisee studion pahimman syöksykierteen. Monsterista (2003) ja The Killing -sarjasta (2011–2014) tutun Patty Jenkinsin ohjaama Ihmenais-seikkailu ei ole täydellinen sekään, mutta selvästi askel oikeaan suuntaan. Tämän parempaa DC Comics -elokuvaa ei ole valkokankailla nähty sitten Yön ritarin paluun (2012).
Wonder Womanin suorimmat verrokit ovat Thor (2011) ja Captain America: The First Avenger (2011). Ensimmäiseen maailmaansotaan sijoittuva toimintaseikkailu esittelee katsojille tarunhohtoisen taikasaaren ja siltä meidän maailmaamme temmatun sankarin, jonka pitää kasvaa ihmisenä ennen ylenemistä yhdeksi ylivertaisista. Samalla Wonder Woman kertoo, miten supersankareiden aikakausi sai alkunsa DC Comicsin valkokangasuniversumissa. Tietenkin elokuva pohjustaa syksyllä ilmestyvää Justice Leagueta, mutta toimii silti itsenäisenä kokonaisuutena, eikä sähellä kuten Batman v Superman.
Patty Jenkinsin piti alkujaan ohjata Thor: The Dark World (2013), mutta sitten sukset menivät ristiin Marvelin kanssa. Ei kuitenkaan voi sanoa, että Wonder Woman olisi ohjaajalleen lohdutuspalkinto. Ennusmerkeistä päätellen Wonder Woman tulee menestymään erittäin hyvin ja jättämään lipunmyynnissä Thorin taakseen.
Tarjolla on niin näyttävä ja värikäs toimintaseikkailu, että Wonder Womanin elokuvasta kiinnostuvat todennäköisesti nekin, jotka eivät supersankareista jaksa muuten innostua. Ja toki Wonder Woman on ensimmäinen isolla rahalla tehty naissupersankarielokuva. Yksistään tämä erottaa sen kilpailijoista pahasta ylitarjonnasta kärsivillä markkinoilla.
Allan Heinbergin, Zack Snyderin ja Jason Fuchsin käsikirjoittama elokuva unohtaa Ihmenaisen ”kyseenalaisen” alkutaipaleen, ja pistää pystyyn oman show’nsa. Koko elokuvan alkuasetelma on tietenkin aivan älyvapaa, mutta Jenkins ei pyytele asiaa anteeksi. Zeus-jumalan siunaama amatsonisaari esitellään anteeksipyytelemättä ja hahmovetoisesti, ja sitten Jenkins lähtee kuljettamaan tarinaa eteenpäin.
Tarinaa, joka on todella ontto ja pahasti pönttö.
Batman v Supermania syytettiin liian monesta sivujuonesta ja tolkuttoman laajasta hahmogalleriasta. Wonder Womanin tekijät ovat pyrkineet välttämään nämä haukut keskittymällä sankarin kasvukertomukseen ja tarunhohtoisen maailman esittelemiseen. Eipä siinä, tuo on ihan hyvä fokus. Ongelma syntyy siitä, että Wonder Woman kestää lähes 2,5 tuntia, ja elokuva sisältää paljon tyhjäkäyntiä.
Välillä Wonder Woman sovittaa hassuja asuja, sanailee Chris Pinen puunaaman kanssa ihmiskunnan outouksista ja – kas, nyt täti syö jäätelöä. Nami maiskis!
Monta Wonder Womanin kohtausta olisi voinut suosiolla saksia ja säästää blu-rayn bonusten joukkoon. Nyt ne hidastavat turhaan elokuvaa, joka olisi tuntiin ja 40 minuuttiin leikattuna ollut mitä parhainta kesäviihdettä. Vesuria olisivat vaatineet myös turhan tiuhaan tahtiin viljellyt hidastukset, loputtomat dramaattiset lähikuvat ja lopun venytetty lopputaistelu, joka on niin pikseleistä paksu, että näyttelijät ovat piipahtaneet sen kuvauksissa korkeintaan kahvit juomassa.
Wonder Woman on elokuvana sikäli terveellä pohjalla, että nimisankari on sen parasta antia. Kirkasotsainen Diana Prince on piristävä tuttavuus Batman v Supermanin ja Suicide Squadin alleviivattujen synkistelyiden jälkeen, ja Gal Gadot kantaa hahmoaan hyvin. Omalla kierolla tavalla nautin myös elokuvan reippaan yliampuvista pahiksista, jotka olivat kuin lauantaiaamun piirretyistä repäistyjä.
Doktor Gas, kaasuta koko kansakunta!
Vaikka Wonder Woman sisältää paljon vähäpukeisia naishahmoja, pysyy elokuva hyvän maun rajoissa. Puistattaa ajatella, millainen pyllyhylly Wonder Womanista olisi voinut vaikkapa lihapatriootti Michael Bayn käsissä muodostua. Nyt kasvot saa haudata käsiinsä vain kansallisten stereotypioiden äärellä. Näin juntilla tavalla ei ole esimerkiksi intiaaneja käsitelty miesmuistiin.
Totuuden lassoon kiedottuna summaan:
Wonder Woman on oikealla tavalla hupsu hyvän mielen elokuva, vanhanaikainen seikkailu, joka julistaa silmiä räpäyttämättä rakkauden ilosanomaa kyynisessä maailmassa. Se on parhaimmillaan erinomaista toimintaviihdettä, mutta pahimmillaan saamarin tyhmä elokuva ja sisällöllisesti kevyttä kuin hattara.
Suosittelen, mutta en aivojen kera nautittuna.
PlusMiinusNolla
+ Warner Bros. Pictures otti askeleen oikeaan suuntaan
+ Wonder Woman ja pahikset
+ Toimintakohtaukset
– Ylipitkä
– Pönttö juoni ja käsittämättömiä sivuhahmoja
