Haastattelu: Life-ohjaaja Daniel Espinosa kumartaa Alienille Ridley Scottin avustuksella
Life on tieteiskauhu-uutuus, joka kumartaa rehellisesti Alienin suuntaan, mutta ei apinoi esikuvaansa orjallisesti. ”Life tekee kunniaa Alienin perinteelle, mutta sijoittuu nykyhetkeen”, summaa ohjaaja Daniel Espinosa elokuvansa suhteen Ridley Scottin klassikkoon.
Viimeisen vuoden aikaan tieteisfiktio on nostanut profiiliaan voimakkaasti. Arrivalia (2016) ja Passengersia (2016) seuraa perjantaina 24. maaliskuuta ison budjetin scifi-trilleri Life, jossa Maan ulkopuolinen elämänmuoto uhkaa Kansanvälisen avaruusaseman astronautteja.
Dome tapasi Lifen ohjaajan, ruotsalaisen Daniel Espinosan kotikaupungissaan Tukholmasta. Rahalla saa -trillerillä (2010) Hollywoodiin ponnistanut Espinosa innostui Lifesta luettuaan käsikirjoituksen, josta vastaavat muun muassa Deadpoolista (2016) tunnetut Rhett Reese ja Paul Wernick.
– Luin sen yhdessä illassa. En voinut laskea sitä käsistäni. Siinä oli hyvä energia ja eteenpäin puskeva rytmi. Life on monella tapaa perinteinen avaruuselokuva, mutta siinä on pieniä juttuja, jotka tekevät siitä omanlaisensa.
Kansainväliselle avaruusasemalle (ISS) sijoittuva Life kertoo tarinan Mars-luotaimen näytteiden mukanaan tuomasta elämänmuodosta. Avaruusasemalle perustetussa laboratoriossa yksisoluinen olento saadaan herätettyä horroksestaan, mutta pian siitä se jo kylvää kuolemaa avaruusaseman ahtailla käytävillä.
Resepti kuulostaa tutulta jo Alienista (1979) lähtien, mutta mikään suora kopio Life ei Ridley Scottin klassikkoelokuvasta ole.
– Rakastan Alienia, ja olen yksi sen suurimpia faneja. Mutta Ridleyn elokuva sijoittuu monien muiden scifi-leffojen tapaan dystopiseen neopunk-tulevaisuuteen. Life tekee kunniaa sille perinteelle, mutta se sijoittuu nykyhetkeen. Se on enemmän elokuva, joka voisi tapahtua omassa todellisuudessamme juuri nyt.
Vaikutteita Espinosa on kuitenkin ammentanut Ridley Scottilta jo siksi, että he ovat työskennelleet yhdessä: Ridley Scott tuotti Espinosan edellisen elokuva, rikostrilleri Lapsi 44:n (2015).
– Istuin monta kertaa Ridleyn toimistossa ja kävin läpi hänen vanhoja storyboardejaan. Louhin tavallaan Ridley Scottin kultaa – ja vielä hänen itsensä kanssaan, mikä oli hullua. Teki mieli ottaa selfie, mutta ei nyt sentään… Täytyi esittää coolia.
Uskottava avaruusseikkailu
Merkittävin ero Lifen ja sitä edeltäneiden avaruushirviöleffojen välillä on realistinen ympäristö. Pohjana käytettiin todellista Kansainvälistä avaruusasemaa ja NASA neuvoi tuotannossa.
– Kysyin, kuinka ISS muuttuisi seitsemässä vuodessa, ja NASA antoi meille kaikki suunnitelmansa. Niinpä elokuvassa nähtävä avaruusasema on rakennettu kokonaan NASA:n ideoiden mukaan.
Vaikka Espinosa kertoo, että hänen vuonna 2012 ilmestyneellä Turvatalo-trillerillään oli suurempi budjetti kuin Lifella, on elokuva tavallaan suurempi kuin hänen aiemmat projektinsa.
– Olen kuvannut aina vain oikeilla kuvauspaikoilla, enkä halunnut kuvata vain green screenin kanssa. Siksi rakensimme avaruusaseman studioon täydessä koossa. Se oli hauskaa. Olin kuin 12-vuotias lapsi, jolle rakennetaan omaa avaruusasemaa.
– Sitten annoimme näyttelijöiden asua ISS:n lavasteessa viikon verran. Heillä oli mukanaan myös oikeita astronautteja, jotka opettivat heille, kuinka toimia asemalla.
Kuvauksia varten rakennettu avaruusasema joutui myös melkoiselle koetukselle, kuten koko tuotantotiimi. Elokuvan alkupuolella nähdään huikean pitkä yksittäinen otto, joka Espinosan mukaan todella harjoiteltiin ja toteutettiin ilman leikkauksia.
– Meiltä kului kokonainen kuukausi yhden oton kuvaamiseen. Siinä piti kiertää lavastetta ympäri, poistaa paneeleita ja muuttaa sitä samalla kun kuvataan. Se oli hyvin monimutkaista. Tässä projektissa päätin myös kuvata kaiken itse. Meillä ei ollut toista tuotantoyksikköä ja kuvasimme yhdellä kameralla.
Pitkällä otollaan Espinosa halusi myös esitellä painovoimatonta tilaa tavalla, jota hän vertaa Stanley Kubrikin klassikkoon 2001: Avaruusseikkailu (1968). Yhdellä otolla pystyttiin esittämään hahmoja eri asennoissa tavalla, joka osoittaa, etteivät avaruudessa päde perinteisen oletukset siitä, mikä on ylös- ja alaspäin.
– Ajattelin, että scifi-elokuvassa täytyy tehdä yksi pitkä otto.
Life oli Espinosalle uusi kokemus myös siksi, että elokuva sisältää paljon digitaalisia erikoistehosteista. Espinosa kertoo tottuneensa siihen, että kameran edessä näkyy sama kuin lopullisessa elokuvassa. Siksi CGI tuntui hänen mukaansa ”lähes abstraktilta”.
– Aiemmin olin käyttänyt vain yhtä CGI-tehostetta, joka oli seinään törmäävä auto. Ja senkin olin oikeasti kuvannut, mutta elokuvaan haluttiinkin sitten vielä suurempi auto.
Life sisältää kuitenkin jopa kokonaan digitaalisesti toteutetun elämänmuodon, jota näyttelijät eivät voineet kuvauksissa nähdä.
– Se oli hauskaa, sillä näyttelijät joutuivat kuvittelemaan omia sisäisiä pelkojaan. En näyttänyt heille edes kuvia olennosta, ainoastaan puhuin siitä. Halusin heidän muodostavan oman mielikuvansa, koska mikä tahansa mitä heille näyttäisin vähentäisi heidän pelkoaan.
– Olennon suunnittelussa käytimme geneetikko Adam Rutherfordia, joka työskenteli myös Ex Machinan (2014) tuotannossa. Hän ideoi, millaisia kykyjä yksisoluisella olennolla voisi olla.
Jake Gyllenhaal ja Ryan Reynolds yhdessä
Lifen suurimmissa rooleissa nähdään Donnie Darkolla (2001) pinnalle ponnahtanut Jake Gyllenhaal, sekä viime vuonna Deadpoolissa vakuuttanut Ryan Reynolds. Ensimmäistä kertaa yhdessä näyttelevät tähdet ovat Espinosan mukaan todella erilaisia näyttelijöitä.
– Ryanin kanssa työskentelimme jo Turvatalossa, ja meistä tuli hyviä ystäviä. Ryan on todella rento. Hänen kanssaan kuvauksissa on helppoa. Jake taas on hänen vastakohtansa. Hän ottaa asiat haastavina ja vaikeina. Oli hauskaa tuoda heidät yhteen ja yhdistää kaksi erilaista näyttelytyyliä.
Siinä missä Espinosa tunsi Reynoldsin jo ennalta, kertoo hän ihailleensa aina Jake Gyllenhaalia näyttelijänä ja pyytäneensä tätä mukaan näyttelijän tinkimättömyyden vuoksi.
– Ajattelin, että tarvitsen elokuvaan toisen suuren tähden, mutta myös jonkun, joka auttaa minua kamppailemaan studiota vastaan. Jake teki aikanaan muutamia isompia elokuva, jotka eivät menestyneet kovin hyvin, ja sitten hän palasi pinnalle indie-leffojen kautta. Niinpä hänestä on tullut todella tarkka sen suhteen, että elokuva pysyy lahjomattomana. Ajattelin, että hänestä saan toisen soturin taisteluuni studiojärjestelmää vastaan.
Spoilerivaroitus on annettu
Life on yllättävä elokuva, joka toimii paremmin, jos sen käänteitä ei tunne etukäteen. Kun elokuvan on nähnyt, tekee kuitenkin mieli kysyä muutamaa asiaa suoraan ohjaajalta.
Yksi suurimmista yllätyksistä elokuvassa on, että eräs merkittävä hahmo kuolee joukosta ensimmäisenä, jo varhaisessa vaiheessa elokuvaa.
– Halusin oman Janet Leigh -hetkeni, Daniel Espinosa kuvailee viitaten Alfred Hitchcockin Psykoon (1960).
– Halusin elokuvaan erilaisen tunnelman – että mitä tahansa voidaan menettää.
Vähintään yhtä paljon mielipiteitä tulee jakamaan Lifen loppuratkaisu. Emme paljasta sitä tässä, mutta sen voimme mainita, ettei elokuva pääty onnellisesti. Tämä olikin yksi piirteistä, joka viehätti Espinosaa alusta pitäen.
– Siinä oli radikaali loppu. Ajattelin, ettei minun ikinä annettaisi tehdä toteuttaa sitä näin.
– Kun menin Amerikkaan ja kerroin, kuinka haluan elokuvan tehdä, sanoin lopuksi, ettei minun varmaankaan sallita tehdä loppua näin. Tuottajat vakuuttivat minulle, että kyllä se käy. Vaadin kuitenkin kohteliaasti, että loppuratkaisun säilyttäminen sisältyisi sopimukseeni.
Ei ole suuri spoileri sanoa, että loppu jättää auki mahdollisuuden jatko-osalle. Espinosa ei kuitenkaan ole kiinnostunut sitä tekemään.
– En tee jatko-osia. En ohjannut edes Rahalla saa -leffan jatko-osia.
Ruotsista Hollywoodiin
Daniel Espinosan Rahalla saa -läpimurtoelokuvan ensi-illasta on kulunut vasta seitsemän vuotta. Hän on kuitenkin ehtinyt tehdä jo kolme Hollywood-tuotantoa, ja työskennellä esimerkiksi Tom Hardyn, Gary Oldmanin ja Denzel Washingtonin kanssa. Menestyksestään huolimatta ohjaaja on pitänyt jalkansa maassa.
– Elämäni ei ole muuttunut paljonkaan. Asun yhä samassa asunnossa Tukholmassa. Jos olisin muuttanut Hollywoodin, elämäni olisi varmaan erilaista. Mutta pystyin olemaan siellä vain yhden päivän, jonka jälkeen totesin, että haluan kotiin.
Espinosan mukaan elokuvantekijän työkään ei muutu kovin paljon, vaikka elokuvat olisivatkin suurempia.
– Kuvausryhmät ovat isompia. Studiolta saa kestää enemmän paskaa. Mutta elokuvan tekemiseen liittyvä ahdistus on valtavaa huolimatta siitä, tekeekö pientä vai isoa elokuvaa. On naurettava ajatus, että kuvaa kameralla jotakin ja väittää että se on tärkeää.
Lifen arvostelu julkaistaan Domessa myöhemmin tällä viikolla.
Life
