Arvostelu: Baz Luhrmannin yhden tähden The Great Gatsby – Kultahattu on pelkkää muotoa vailla sisältöä

Ensi-ilta: 17.5.2013
Alkuperäisnimi: The Great Gatsby
Ohjaaja: Baz Luhrmann
Käsikirjoittaja: Baz Luhrmann ja Craig Pearce perustuen F. Scott Fitzgeraldin romaaniin
Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Tobey Maguire, Carey Mulligan & Joel Edgerton
Pituus: 142 minuuttia
Ikäraja: K12
Arvostelija: Aki Lehti

Baz Luhrmann, tämä on nyt henkilökohtaista. Jotain tällaista osasin sinulta odottaakin, mutta versiosi The Great Gatsbysta on niin naurettavaa pelleilyä, että asiallista arviota on ihan turha odottaa. Jos sinä sielun ja sisällön kaikesta imevä vampyyri et osaa kunnioittaa lähdemateriaalia pätkääkään, niin miksi minun pitäisi suhtautua elokuvaasi vakavasti?

F. Scott FitzgeraldinThe Great Gatsby – Kultahattu vuodelta 1925 saattaa olla yksi hienoimpia ja ainakin tärkeimpiä amerikkalaisia romaaneja. Jos kirja on lukematta, niin hopihopi kirjastoon tai kirjakauppaan. Monesta teoksesta sanotaan, että ne kuuluvat yleissivistykseen, mutta Gatsbyn kohdalla väite todellakin pitää paikkansa. Kirjan luettuasi voitkin sitten tyytyväisenä jättää ohjaaja Baz Luhrmannin version väliin. Tämä pelkkää pintaa ja glitteriä vailla minkäänlaista sisältöä oleva raiskaus ei ole rahojesi arvoinen.

Vaikka kuinka yrittää jättää ennakkoluulot narikkaan, ja antaa ohjaajalle mahdollisuuden, niin ei tätä ”tulkintaa” voi mitenkään antaa anteeksi. Yleensäkin elokuviaan kuin piripäissään ohjaava, puolisokea ADHD:sta kärsivä hyppymyyrä on nyt saanut käyttöönsä uuden tavan rääkätä katsojiaan: kolmiulotteisuuden. Saman herran Romeo ja Julia ja Moulin Rouge olivat kuin hitaita draamaelokuvia tähän tykitykseen verrattuna. Luhrmannilla on tietysti oikeus omaan näkemyykseensä ja tulkintaansa kirjasta, mutta tuntuu siltä kuin hän ei olisi ymmärtänyt lähdemateriaalista yhtään mitään. Ehkä hän on tutustunut kirjaan audioversiona, kuunnellen sitä tuplanopeudella ajaessaan kahtasataa moottoritiellä.

Jos The Great Gatsbyn tarina ei ole tuttu, niin kerrataan se vielä. Kertojana toimiva Nick Carraway (Tobey Maguire), aloitteleva kirjailija saapuu New Yorkiin keväällä 1922. Hänen naapurissaan hulppeassa linnassa asuu Jay Gatsby (Leonardo DiCaprio) joka järjestää dekadentteja juhlia. Salaperäinen Gatsby on rakastunut Carrawayn serkkuun Daisy Buchananiin (Carey Mulligan), jolla on kuitenkin jo aviomies Tom Buchanan (Joel Edgerton). Kielletty ja mahdoton rakkaus, tragedia, jo saavutetut ja vielä toteutumattomat unelmat ovat tarinan pääteemoja. Kaikki tapahtuu kiivaalla tahdilla helteisenä kesänä 1922, jazzin ja big band -musiikin soidessa taustalla. Näin siis ainakin kirjassa.

Luhrmannin henkilöhahmot ovat kuitenkin täysin toissijaisia. Pääosassa ovat jatkuvat epileptisen sätkivät ja pomppivat leikkaukset, supernopeat kolmiulotteiset kamera-ajot, överiksi vedetty puvustus ja lavastus, silmille ammuttu yltiöräikeä värimaailma ja loputon informaatio-ilotulitus. Ihmissuhteita nerokkaasti käsitellyt kirja on muuttunut melkein kaksi ja puoli tuntia pitkäksi musiikkivideoksi. Ja koska Luhrmannille muoto tulee aina ennen sisältöä, niin eihän tässä tietenkään voida kuulla tuon aikakauden musiikkia, vaan tilalla on Jay-Z:n kasaamaa modernia hip hopia, poppia ja R&B:tä sotkeva soundtrack. Hoppotihoijaa!

Jotta sekasotku olisi täydellinen, niin Baz Luhrmann on onnistunut myös kiinnittämään rooleihin täysin väärät näyttelijät. Menoaan viime vuosina parantanut DiCaprio esittää taas DiCapriota ja Maguire on aivan liian nysvä Carraway. Mulliganin versio Daisysta on liian naapurintyttömäinen, vaikka muuten hän roolistaan hyvin suoriutuukin.

Jos Luhrmannin on pakko jatkaa uraansa ohjaajana, niin hän voisi tulevaisuudessa keskittyä pelkästään alkuperäiskäsikirjoitusten filmaamiseen ja jättää klassikot rauhaan. Tuossa arvion alapuolella on sitten se kommenttiloota, johon voitte kertoa kuinka arvostelija on vanha jäärä, joka ei ymmärrä modernista elokuvakerronnasta yhtään mitään.