Arvostelu: Olympos on valloitettu on järkyttävää jenkkipaatosta

Ensi-ilta: 19.4.2013
Alkuperäisnimi: Olympus Has Fallen
Ohjaaja: Antoine Fuqua
Käsikirjoittajat: Creighton Rothenberger & Katrin Benedikt
Pääosissa: Gerard Butler, Morgan Freeman, Melissa Leo, Aaron Eckhart, Ashley Judd & Dylan McDermott
Pituus: 119 min
Ikäraja: K16
Arvostelija: Aki Lehti

Olympos on valloitetun ensi-ilta osui menestyksensä perusteella juuri oikeaan saumaan. Elokuvantekijöillä kävi hyvä tuuri. Amerikan ensi-illan aikaan Pohjois-Korea uhitteli ydinaseiskullaan. Ja ketkä ovatkaan leffan pahiksia? No, tietysti ne pohjois-korealaiset.

Olympos on valloitettu on elokuva, jolla olisi mahdollisuuksia vaikka mihin. Se lainaa ja varastaa häpeilemättä suoraan ties kuinka monesta klassikkotoimintaelokuvasta, ja ”Die Hard Valkoisessa talossa” -titteli on ansaittu. Kunnon kasarimentaliteetilla tehty täysin mustavalkoinen hyvät-vastaan-pahat -asetelma vedetään kuitenkin niin överiksi, ettei se jaksa naurattaa, vaan muuttuu hyvin äkkiä vastenmieliseksi. Päätön ja täynnä aukkoja oleva juonikin olisi annettavissa anteeksi, jos siinä olisi edes jotain omaperäistä, mutta tällaisenaan se on vain kokoelma tätä elokuvaa paremmista tekeleistä napatuista kliseistä.

Leffan alku lupaa hyvää. Presidentti perheineen viettää joulua talvisissa maisemissa. Gerard Butlerin esittämä turvamies Mike Banning tyrii hommansa presidentin autokulkueen joutuessa onnettomuuteen jonka seurauksena ”ensimmäinen nainen” kuolee. Vuotta myöhemmin Banning on siirtynyt toimistohommiin, mutta joutuu kuitenkin keskelle terroristien hyökkäystä Valkoiseen taloon. Entisenä turvamiehenä hän tietysti tuntee tönön kuin omat taskunsa, ja kun kuluneen vuoden aikana kukaan ei ole viitsinyt vaihtaa yhden maailman parhaiten suojellun rakennuksen turvakoodeja ja tietokoneiden salasanoja, niin siinäpä oiva tilaisuus sankarille pelastaa maailma.

Anteeksi, siis pelastaa Amerikka.

Valkoisen talon valtaaminen käy terroristinperkeleiltä helposti. Lennetään lentokoneella Yhdysvaltain ilmatilaan – koneella, jonka jenkit havaitsevat vasta kun se on lähestymässä Valkoista taloa. Sieltä sitten ilmasta vähän tykitellään, samalla kun turisteiksi naamioituneet joukot maissa hyökkäävät. Turvamiehet, poliisit ja agentit juoksevat kaikki automaattisesti vuoron perään tulilinjalle kuolemaan, ja kas – näin helposti talo on vallattu ja presidentti otettu panttivangiksi! Nyt on agentti Banningin yhden miehen pelastusoperaation vuoro!

Natsejakin pahemmat terroristinpirulaiset haluavat amerikkalaiset joukot pois lähialueiltaan sekä koodit jenkkien ydinaseisiin. Suurimman ajan elokuvaa nippusiteissä viettävät Aaron Eckhartin esittämä presidentti ja Melissa Leon puolustusministeri eivät näitä tietenkään suostu antamaan, koska Yhdysvallat ei neuvottele terroristien kanssa. Heitä kidutetaan, viattomia ammutaan ja molemmat toistelevat isänmaallisia iskulauseita. Banning hiippailee ympäri Valkoisen talon pimeitä käytäviä ja napsii pahiksia hengiltä. Välillä näytetään tuulessa heiluvaa luodinreikien lävistämää Yhdysvaltain lippuja mahdollisimman mahtipontisen musiikin soidessa. Siinä vaiheessa kun lähes hengiltä piesty puolustusministeri alkaa lausua lippuvalaa ääneen pahisten jatkaessa hänen brutaalia kidutustaan, tulee suomalaiselle katsojalle puklua suuhun.

Butlerin esittämää puunaamaa lukuun ottamatta kaikki muut ylinäyttelevät, jopa Morgan Freeman puhemiehenä. Ääriväkivaltaiset toimintakohtaukset on nähty jo moneen kertaan paremmin toteutettuna ja parin tunnin aikana niitä riittää. Toinen toisensa perään. Loputtomasti. Leffan suurin vika on se, että typeräksi toimintapätkäksi se ottaa itsensä aivan liian tosissaan. Yltiöisänmaallinen paatos alkaa äkkiä ällöttää. Olympos on valloitettu on silti parempi toimintaelokuva kuin vaikkapa yhtenä sen esikuvina toimineen Die Hardin pari kuukautta sitten ensi-iltansa saanut vitososa. Se ei kuitenkaan ole kovin kummoinen kehu.