Uusimmat

Nightmare 2 – Painajainen jatkuu -elokuva hukuttaa näyttelijänsä ja katsojat paskaan

30.11.2014 12:37 Aki Lehti

Nightmare 2Ensi-ilta: 3.12.2014
Alkuperäisnimi: Nightmare 2 – Painajainen jatkuu
Ohjaaja: Marko Äijö
Käsikirjoittajat: Tiina Tanskanen & Teemu Salonen
Pääosissa: Sara Parikka, Tero Tiittanen, Mikko Parikka, Hemmo Karja, Emil Hallberg & Tommi Taurula
Pituus: 77 minuuttia
Ikäraja: K12
Idea: Salatut elämät -kesäteatteri esittää: Maailman vähiten pelottava kauhuleffapahis yrittää päästää telkkarista tutut hahmot päiviltä
Arvostelija: Aki Lehti

0/5

Salatut elämät -elokuvan tekijöitä voi ylistää yhdestä syystä. He ovat tainneet keksiä kuinka koomapotilas herätetään – avataan henkilön silmät, laitetaan Nightmare 2 pyörimään ja kas! Muutaman minuutin kuluttua henkinen tuska pakottaa potilaan hereille. Välitön kuolema olisi armahdus ja miellyttävämpi vaihtoehto.

Nightmaren jatko-osaa mainostetaan ”komediallisena trillerinä”. Kyllähän elokuva naurattaa noin kaksi kertaa, jos katsojalla on ikää 10 vuotta.

Salkkarit-höpsöilyn kohderyhmä on tarkkaan määritelty. Se on räätälöity noin 11-15-vuotiaille tytöille, eli osa ensimmäisen leffan faneista on ehtinyt jo vanhentua sen verran, että moinen lastenelokuva ei enää kiinnosta. Nightmare 2 – Painajainen jatkuu tuskin pelottaa juuri ketään kohderyhmäänkään kuuluvista. Aikuiselle katsojalle se on täyttä kidutusta, joka ei onneksi kuitenkaan kestä kuin 77 minuuttia.

Vuoden 2012 ensimmäisessä elokuvassa Salkkari-hahmot heiluivat laivalla ja joku tappoi heitä. Oli siinä kai joku juonentapainenkin, mutta yksityiskohdista ei muistu enää mitään mieleen. Valikoiva muisti on toisinaan aivan mahtava juttu. Nightmare ykkösen näki pelkästään elokuvateattereissa 126 000 katsojaa. Ehkä joku heistä muistaa mitä leffassa tapahtui. Samapa tuo, sillä ei ensimmäisestä Painajaisesta tietenkään tarvitse tietää yhtään mitään ymmärtääkseen jatko-osasta jotain. Tässä kun ei ole mitään ymmärrettävää.

Nightmare 2

Nightmare 2 – Painajainen jatkuu siirtää Salkkari-sankarit lomasaarelle. Yksi heistä on perustanut sinne kesäbaarin ja kutsunut ystävänsä viettämään viikonloppua. Ensimmäisessä osassa laivasta pudonneen Sampon sisko Aino on saarella kesätöissä, ja kohta joku vähän paukuttaa ovia ja juoksee huppu päässä metsässä. Nyt on hurja meno! Päähenkilö Peppi tajuaa, että painajainen jatkuu!

Ikkuna on auki! Pöydällä on viesti! Joku duunari on kuollut!

 

Murhaaja on palannut!

 

Elokuvan kaava on seuraavanlainen: kysymys, kiukuttelua, kysymys, huutoa, kiukuttelua, hiippailua, kysymys, tiuskimista ja huutoa. Näyttelijät lausuvat ja huutavat repliikkinsä kuin he lukisivat ne suoraan avustajan pitelemästä käsikirjoituksesta. Yleensä tämän tason roolisuorituksia näkee kehnossa kesäteatterissa.

”Juonessa” ja missään muussakaan ei ole yhtään mitään järkeä, päätä tai häntää – ja koko kertomus on aivan täynnä aukkoja. Kuvaus ja leikkaus ovat ammattimaista jälkeä, käsikirjoitus kuin esiteinien tekemä. Jännittävintä on se, selviääkö tunnista ja vartista oksentamatta.

Jos elokuva kerran on ohjaaja Marko Äijön mukaan suunnattu nuorille tytöille, niin miksi mukaan on ängetty muutamaan kohtaukseen puolialastomia naisia ja seksistisiä vitsejä? Ne saattavat viihdyttää teatterisaliin väkisin mukaan raahattuja poikaystäviä, mutta voivat saada omistushaluiset nuoret neidit suutuksiin: ”Ihan varmasti näin että sulla oli käsi taskussa kun se nousi sieltä uima-altaasta!”.

Nightmare 2

K12-leffassa ei voi näyttää oikeaa kauhua, väkivaltaa tai paljasta pintaa. Jäljelle jää vain järjetön juoksentelu ympäri saarta. Se tuntuu kestävän loputtomiin. Ohjaaja Äijö väitti häntä ensimmäisen elokuvan tiimoilta haastatellessani, että hän ei tee tahallaan paskaa, kuitenkin leveästi hymyillen. Nyt suhtautuminen on muuttunut ja  tekijät tiedostavat ainakin jollain tasolla tehneensä juuri sitä itseään.

Kohtaus, jossa yksi päähenkilöistä hukkuu kirjaimellisesti paskaan, kertoo Nightmaresta kaiken tarvittavan. Myös yleisö yritetään hukuttaa kankaalle heijastetuilla kuvilla samaan tavaraan.

Älkää menkö katsomaan Nightmare 2:a, vain siten voimme välttyä kolmososalta. Mikä tahansa on mielekkäämpää kuin tuhlata tähän 77 minuuttia elämästään. Minä katsoin elokuvan ja kirjoitin tämän tekstin. Jo siinä on yhteensä enemmän huomiota kuin tämä kuona ansaitsee.

”Mutta se on vain nuorisolle tehtyä huumoria”, huutaa nyt joku. Eikä ole, vaan Nightmare on henkisenä rääkkinä saman tason rikos kuin yhtä pitkä fyysinen kidutus. Tekijät kävelevät kadulla vapaina ja nauravat matkalla pankkiin, vaikka oikeasti he ansaitsisivat jonkinlaisen rangaistuksen.

PlusMiinusNolla

+ Kestää vain 77 minuuttia!
– Kestää yli tunnin, 77 minuuttia, luoja auta!
0

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”

Muropaketin uusimmat