Uusimmat

Battlefield 1 maistuu mullalta ja tuntuu upealta (PC, PS4, Xbox One)

27.10.2016 14:00 Heikki Takala

battlefield1_arv_0kansiTekijä: Dice
Julkaisija: Electronic Arts
Testattu: Xbox One
Saatavilla: PC, PlayStation 4, Xbox One
Laitevaatimukset: PC Windows 7 64-bit tai uudempi , Intel i5-6600K / AMD FX-6350, 8 Gt muistia, 2 Gt näytönohjain, 50 Gt levytilaa
Pelaajia: 1, 2-64 (internetissä)
Pelin kotisivu: https://www.battlefield.com
Arvostelija: Heikki Takala

battlefield1_arv_045

 

Battlefield on sijoittunut sotapelien kenttään useimmiten jonkinlaisena ajattelevan miehen räiskintänä, siinä missä Call of Duty edustaa enemmän reaktiotestiä. Vaikka raja näiden kahden välillä onkin joskus veteen piirretty, on Battlefield silti usein käsitetty sinä helpommin lähestyttävän tapauksena, kun taas CoDit edustavat kilpailuhenkisempää moninpeliä.

Asia on edelleen näin. Nyt, virkistääkseen asioita Dice on päättänyt pureutua ensimmäiseen maailmansotaan ja sen aseistukseen. Mullan ja kerosiininkatkuinen konflikti onkin omiaan nostamaan pelin takaisin suosta, jossa se on tarponut viimeiset vuodet.

Battlefield 1

Sota muuttuu kauempaa katsoessa

Battlefield ei ole koskaan ollut hyvä yksinpelin kerronnassa. Tämä ei ole tekosyy siitä luistamiseen, vaan pikemminkin fakta. Useimmiten Battlefieldin yksinpelin tarkoitus on opettaa päälle liimatusti moninpelin mekaniikat, ja heittää sekaan jonkinlaista draamaa ja pohdintaa sodasta. Se ei ole toiminut ennen, eikä se oikeastaan toimi nytkään. Pieniä nerouden pilkahduksia kuitenkin mahtuu mukaan.

Battlefield 1 keskittyy useampaan kuvitteelliseen henkilöön ensimmäisen maailmansodan melskeissä. Näissä käydään läpi niin pilotin, tankkikuskin sekä muutaman jalkaväen miehen vaiheita erilaisissa skenaarioissa, ja samalla opitaan pääsääntöisesti mitä moninpelirintamalla voittaminen vaatii.

Kuka tahansa sisälukutaitoinen ymmärtää että kyseessä on tutoriaali. Osan tästä tutoriaalista olisi voinut jättää pois ja täyttää jollain muulla, ja toista osaa taas laajentaa. Yhteistä kampanjalle on kuitenkin se että se näyttää ja kuulostaa tolkuttoman hyvältä.

Dice ei ole mikään eilisen teeren poika mitä visuaalisuuteen ja äänimaailmaan tulee. Battlefield 1 näyttää, ja ennen kaikkea kuulostaa sodalta. Tätä on vaikea arvostaa ennen kuin televisio tai näyttö on tarpeeksi iso ja kuulokkeet jotain muuta kuin muoviset napit korvilla. Mutta kun elektroniset urheiluvälineet ovat kunnossa, on Battlefield niin lähellä autenttista sotatannerta, että lähemmäksi en välittäisi päästä. Dice on saanut konsolien tehoista uskomattoman paljon irti, ja oltiinpa rynnäköimässä Alppien vuoristoissa tai naama ruvella Saharan aavikolla, ei visuaalisuudesta voi naputtaa. Epäilemättä tämä vain paranee PC:llä, mutta Battlefield lienee parhaimman näköinen konsolipeli mitä olen pelannut.

Battlefield 1

Battlefield 1

Näihin kuviin ja tunnelmiin upotetut ihmiskohtalot ovat kuitenkin laidasta laitaan laadun puolesta. Yksinpeli koostuu kuudesta pienestä kampanjasta, joiden mitta on noin tunnin tai hieman yli. Ne kertovat yksittäisten sankareiden vaiheista sodan melskeissä, joten kovinkaan ihmeellistä draamaa saati tunnesiteitä hahmoihin on turha odottaa luovansa. Siksi onkin hyvä, että osa tarinoista on lähinnä absurdeja. Yksikään hävittäjäpilotti ei tasan varmasti tiputtanut yksin zeppeliiniä taivaalta valtaamalla toisen zeppeliinin ja käyttäen tämän aseita sitä vastaan. Enkä oikein usko, että yksi tankki olisi vallannut kymmenen saksalaisen tankin vartioimaa kylää yksin.

Kyseessä on peli, eikä Dice ole edes yrittänyt saada siitä uskottavaa. Hauska se kyllä pääsääntöisesti on, vaikka osa tehtävistä puuduttaakin pahasti. Ei ehkä niinkään tavoitteidensa puolesta, vaan jatkuvien äkkikuolemien. Tarkistuspisteitä on varsin niukasti, ja äkkikuolemia milloin mihinkin kranaatteihin tai ilmapommituksiin paljon. Omaa osaansa näyttelevät joihinkin kampanjoihin upotetut lopputaistelut, jotka kestävät tolkuttoman kauan ja joissa kuolema tarkoittaa aina alkuun palaamista.

Puutteistaan huolimatta yksinpeli jaksaa viihdyttää aikansa. Ja se on hyvä kahlata läpi, sillä se valmistaa hyvin moninpeliareenoille siirtymiseen, ainakin ensikertalaiset. Me muut olemme kuin kotonamme, hyvässä ja pahassa.

Battlefield 1

Battlefield 1

Boom! Headshot!

Jos olet pelannut aikaisempia Battlefieldeja, ei tämäkään osa tuota suuria yllätyksiä. Kyseessä on edelleen massiivisen skaalan sodasta valtavilla kartoilla, joissa on aivan tolkuton määrä kämppimispaikkoja ja jatkuvaa ristitulta oikealta ja vasemmalta.

Pelimoodit ovat tuttuja. Conquest tekee luonnollisen paluunsa yhdessä dominationin ja assaultin kanssa. Nämä ovat tuttuja variaatioita lipunryöstöstä ja deathmatchista jotka varmasti kaikki tietävät. Ne toimivat tutuilla säännöillä, ja veteraanit ovat pelimuotojen parissa heti kotonaan, eikä uusillakaan pelaajilla liene vaikeuksia oppia niiden sääntöjä.

Battlefieldin suurin uudistus lienee operations-tila. Siinä 64 pelaajaa ottaa yhteen usein kahdella tai kolmella kartalla, ja kaappaa useita eri tavoitteita. Periaatteessa operations on laajennettu versio conquestista, ja sitä lähemmäs oikeaa sotaa tuskin kukaan haluaa päästä. Operations on kaoottinen, vaikea, jossain määrin epäreilu ja koostuu lähinnä paniikissa juoksemisesta ja kuolemisesta luotiin, jota ei olisi voinut koskaan nähdä ennalta. Se on puhdas taivas sniputtajille, tuolle vihatuimmalle väkijoukolle missä tahansa moninpelissä, ja vaatii koordinointia, mitä ei yksinkertaisesti voi odottaa 32 hengen tiimiltä, joista kukaan ei tunne toisiaan.

Operations tuntuu siis sodalta. Ja ehkä siksi jäin niin koukkuun. Noin kymmenen ottelun jälkeen kartat alkoivat vasta hahmottua päässäni, ja kuvittelin tietäväni ainakin osan solmukohdista sekä taktiikoista, joilla niitä lähestytään.

Battlefield 1

Battlefield 1

Battlefieldin moninpelissä monet asiat joutuu oikeastaan oppimaan täysin uudestaan. Aseiden lippaat ovat pieniä, räjähteet lentävät vain käsipelillä ja tankkia vastaan on turha sooloilla.

Tämän ymmärtämiseen menee hetki jos toinenkin, ja useimmat oppivat nopeasti pelkäämään tankkeja, joiden tuhoaminen on yleensä täysin tuurikauppaa. Niitä vastaan suunnitellut aseet ovat pääasiassa aneemisia ja ryntäilemällä pääsee vain hengestään.

Tosin myös ryömimällä pääsee nopeasti hengestään, esimerkiksi tankin ajaessa yli tai vihollissotilaan saappaat nähdessään. Alkuun ongelmallisena pitämäni asia muuttui nopeasti realismin fiilikseksi, sillä ensimmäisen maailmansodan sotilaat eivät olleet exopukuihin puettuja yli-ihmisiä. Tankin näkeminen tarkoitti kuolemaa. Näin myös Battlefield 1 asian ymmärtää.

Tilanne on sama toisinpäin. Tankkiin ahdettu miehistö on käytännössä voittamaton, jos kuski ei onnistu kääntämään koko konetta katolleen. Ja näin muuten tapahtuu usein. Tankit näyttelevät usein pääosaa lipunvaltauksessa. Hyvä siis, että niitä on kartoilla vain pari kerrallaan. Sama pätee lentokoneisiin, joihin nyt ei vaan voi osua. Ja kun zeppeliini lipuu taivaalle, kannattaa varautua kuolemaan kymmeniä kertoja ilman, että asiaan voi vaikuttaa oikeastaan millään tavalla.

Battlefield 1

Battlefield 1

Battlefieldin tapa lähestyä ajoneuvoja jakaa varmasti mielipiteitä. Osa vihaa ja osa rakastaa niiden tuomaa satunnaisuuden elementtiä. Itse pidin siitä. Pelin ikääntyessä taktiikat varmasti vakiintuvat, jolloin tankkeja vastaan hyökätään tiimissä, eikä niiden tuhoaminen jää yksittäisten rambojen vastuulle.

Mano-a-mano taistelussa on sen sijaan vielä hiomisen varaa. Lähietäisyydeltä taistellessa puntit ovat usein tasan, mutta vuoristoiset rinteet ja talonharjat ovat edelleen täynnä snipuja, joiden epärealistisen tarkat pääosumat kilometrin päästä vieläkin tiputtavat tovereita oikealta ja vasemmalta. Tämä ajoittain turhauttaa, ja olisin suonut että Dice olisi luonut jonkinlaisen luokkajaon, jossa tiettyä hahmoluokkaa voi olla matsissa vain tietty määrä kerrallaan. Nyt näin ei ole, ja suosituimmat luokat ovat eittämättä assault ja recon. Vaikka lääkintämiehen pelaaminen epäilemättä olisikin järkevää, ei järkevä päde vielä uusimpaan Battlefieldiin. Tämä on kuitenkin pelaajien ongelma, ja korjautuu varmasti otteluiden jalostuessa kovemmalle tasolle.

Battlefield 1

Kun kuulin Battlefieldin astuvan ensimmäisen maailmansodan näyttämölle, en väitä olleeni kovinkaan innoissani. Pidin sitä lähinnä uutena nahkana vanhoille peleille, ja epäilin josko Dicella olisi tarpeeksi munaa muuttaa ydinpeliään kohti yksinkertaisempaa ja vaativampaa sodankäyntiä.

Näin on kuitenkin käynyt. Battlefield 1 on virkistävä tuulahdus menneestä exopukujen ja ydinkärkien täyttämässä tulevaisuudessa. Se ei miellytä kaikkia, mutta tällä kertaa sen ei ole tarkoituskaan. Battlefield 1 on onnistunut siinä mitä se on lähtenyt yrittämään. Ja kunhan äärimmäisen jyrkästä oppimiskäyrästä pääsee yli, se on palkitsevaa massiivista sodankäyntiä, joka näyttää ja kuulostaa upealta, ja maistuu mullalta.

 

 

Lisää aiheesta

Battlefield: Hardline (PC, PS3, PS4, Xbox One, Xbox 360)

Battlefield 4: Naval Strike DLC (PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)

Battlefield 4: China Rising DLC (PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)

Battlefield 4 (PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)

Battlefield 4 moninpeliarvostelu (PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)

Battlefield 3 (PC, PS3, Xbox 360)

Wiikon wanha: Battlefield 1942

Jukka O. Kauppinen

Muropaketin uusimmat