Warhammer 40K: Deathwatch – Tyranid Invasion (iOS)
Tekijä: Rodeo Games
Julkaisija: Rodeo Games
Testattu: iPad Air
Saatavilla: iPad, PC
Pelaajia: 1
Muuta: ladattava peli, hinta 4,99 euroa. Sisältää mikromaksuja. Vaatii iOS 8 -käyttöjärjestelmän.
Pelin kotisivu: http://rodeogames.co.uk/deathwatch/
Arvostelija: Miikka Lehtonen
Mikäpä sopisi paremmin kepeään kesäpelailuun, kuin armoton taistelu avaruuden pimeydessä ylivertaisia muukalaisvoimia vastaan?
Kun mukaan yhtälöön lasketaan vielä se, että ensifiilikset Warhammer 40K: Deathwatchin parissa ovat kovin XCOM-henkiset, tässähän voisi melkein innostua. Mutta ei kannata ihan liikaa vielä siltikään.
Warhammer 40K on englantilaisen Games Workshopin se menestyneempi figupeli. Siinä ihmiskunta taistelee loputtomia avaruusolioiden laumoja vastaan paitsi miljoonapäisen kansalliskaartinsa, myös geneettisesti muokattujen supersotilaidensa, avaruusmerijalkaväen, avulla.
Avaruusmerijalkaväen pojat ovat lähtökohtaisesti elämää suurempia ja tarujakin kovempia sotureita, jotka pitävät kourallisella miehiä vaikka yksinään kaupungin hallussaan. Mutta jos vain yksi mies sadasta kelpaa avaruusmerijalkaväkeen, vain yksi näistä valituista kelpaa Deathwatchiin. Deathwatch on keisarillisen inkvisiition sotilassiipi, joka heitetään tuleen, kun vastassa on jokin hirmuistakin hirmuisempi loukku, jossa muukalaisten uhka nostaa päätään.
Ja niin on käynyt nytkin, sillä Tyranidien, kaiken biologisen elämän edestään syövien avaruusolentojen, biologinen laivasto on lipunut erään ihmiskunnan asuttaman planeetan kiertoradalle. Deathwatch lähetetään paikalle palauttamaan järjestystä ja opettamaan alieneille keisarin nuhdetta.
Taktista menoa
Käytännössä Deathwatch – Tyranid Invasion on vuoropohjainen taktiikkapeli, jossa komennetaan yhdestä viiteen Deathwatch-mariinia näiden suorittaessa toinen toistaan ihmeellisempiä tehtäviä. Alun tutoriaalissa taistellaan planeetan pinnalla viivyttäen Tyranidien invaasiota, mutta nopeasti käy selväksi, että planeetta on menetetty ja tuho voi olla pahempikin, jos laivastoa ei tuhota. Ja se tapahtuu tietenkin iskeytymällä rynnäkköveneellä suoraan Tyranidien emoalukseen ja tuhoamalla se sisältä käsin.
Tehtävä on hankala, sillä edessä on loputon armeija Tyranidien geneettisiä hirviöitä, jotka on suunniteltu, muokattu ja kehitetty eläviksi sotakoneiksi. Alussa vastaan juoksee vain koiran kokoisia pikkuelukoita, jotka nyt kaatuvat kun vähän bolterin 20-millisillä raketeilla päin suihkaisee. Vaan ei aikaakaan kun vastassa on niitä kivitalon kokoisia hirmuja, jotka pistävät takki auki pelatessa yksinään pakettiin puoli joukkueellista avaruusmerijalkaväkeä.
Haastetta siis piisaa. Pelin taktiset mahdollisuudet eivät kuitenkaan ole hirveän kummoiset. Mariineita on muutamaa eri laatua, 40K:sta lainattuna, tietenkin. Perustason taktinen sotilas käyttää rynnäkkökivääriä ja on kohtalaisen hyvä kaikessa. Rynnäkkömariini taas aseistautuu konepistoolilla ja lähitaisteluaseella. Tulitukea varten koulutetut devastatorit varustautuvat hirvittävän kokoisilla konetykeillä, plasmakanuunoilla ja lasertykeillä, mutta eivät sitten kamalasti liiku tai huhki. Nelikon viimeistelevät lääkintämiehet, jotka kantavat myös aseistusta niiden hoitopakkaustensa ohella.
Alussa mariinit ovat kuin klooneja toisistaan, mitä nyt aseet ovat erilaiset. Kun Tyranideja kaatuu ja kokemuspisteitä kertyy, voi tasojen ohella avata hahmoilleen uusia kykyjä ja varustepaikkoja. Niiden avulla mariinit alkavatkin sitten jo erottua toisistaan ja tuovat peliin vähän kaivattua syvyyttä. Oletusarvoisesti erilaisia juttuja ei ole paljon: voi liikkua ja ampua, tai jos ammuttavaa ei ole, säästää toimintapisteitään vihollisten liikkumista varten ja sitten ammuskella ilmestyviä kohteita overwatchista.
Kyllähän se peli näinkin toimii, enimmäkseen. Joskus virtaviivaistukset tuntuvat övereiltä: jos hahmon edessä on polven korkuinen piikkimatto, ymmärrän kyllä, ettei siitä voi kävellä läpi. Mutta miksei ampuakaan? Varsinkin kun toisesta, vähän eri näköisestä piikkimatosta voi?
Visa valittaa
Deathwatch ei ole free to play –peli, mutta sitä ei kyllä ihan ensinäkemältä uskoisi, ellei viiden euron hintalappu olisi muistissa. Perustason mariineita ja aseita parempaa kamaa jaellaan hyvin kitsaasti. Jokaisen tehtävän läpäisemällä saa yhden satunnaisen esineen tai mariinin, joista kaikilla on omat harvinaisuustasonsa. Jos haluaa enemmän, voi ostella kolmen esineen ja/tai mariinin korttipaketteja.
Rahoitusvaihtoehtoina on pelin sisäinen ja hiiiiitaaaaasssstiiii kertyvä valuutta tai tietenkin oikea raha. Eipä silti, että olisin käytännössä huomannut suunnatonta eroa eeppisen harvinaisen ja tuurilla saadun veteraanimariinin ja tämän tusinatason peruskaverin välillä. Aseilla on vähän enemmän eroa ja harvinaiset mutkat tuntuvat peruspyssyjä kovemmalta, joten kyllä niitä mielellään ihan ottaisi. Eli Visa vinkumaan.
Warhammer 40K: Deathwatch – Tyranid Invasion on paitsi nimihirviö, myös ihan kiva peli. Ei se XCOMin veroinen taktiikkapeli ole ja koska XCOMistakin on mobiiliversio, en anna yksinkertaisuutta anteeksi edes ”tää on vaan kännykkäpeli” –korttia vastaan. Enemmän olisin odottanut.
Mutta ei Deathwatch silti huono ole. Se on ihan kivaa viihdettä kesäisille viikonlopuille ja vessareissuille. Harmi vain että maailman cooleimpiin lisensseihin kuuluvasta Warhammer-universumista ei tunnuta nykyään saavan ”ihan kivaa” parempia pelejä irti.
Lisää aiheesta
Mordheim: City of the Damned -ennakko (PC)
Warhammer – The End Times: Vermintide (PC, PS4, Xbox One)
Warhammer 40K: Armageddon (PC)
Warhammer 40K: Dawn of War II: Retribution (PC)
Warhammer: End Times Vermintide -ennakko (PC, PS4, Xbox One)
Warhammer: Invasion (Lautapeli)
