Uusimmat

Blackguards on synkkä, synkempi, synkin roolipeli

24.01.2014 14:08 Jukka O. Kauppinen

Termi saksalainen roolipeli on joskus pelottava. Siihen liitetään ennakko-aavistuksia, joissa on harmillisen usein perääkin, siis negatiivisella kannalla. Miten siis pärjää point’n’click-seikkailupeleistään tunnettu Daedalic Entertainment? Pieni saksalainen pelitalo, joka on kunnostautunut hienosti pelialan seikkailullisella kulmalla, mutta tähtää nyt korkeammalle?

Daedalic on pieni mutta mukava firma. Se on pitänyt korkealla klassisten seikkailupelien lippua ja aikaansaanut paljon varsin hyviä, viihdyttäviä pelejä. Blackguards on kuitenkin firmalle iso askel. Se on julkaisijan suurin ja kallein peli tähän mennessä, jonka viilaamiseen on panostettu ja paljon.

Samalla peli ilmestyy hyvinkin dramaattiseen maailmanaikaan, jossa Daedalicin vanhat levityskanavat ovat kärsineet pahasta kadosta. Niin koko Euroopan kuin Amerikankin pelimarkkinat ovat muuttuneet hirvittävästi, iskien yhtiötä pahoin vyön alle, juuri sinne missä se tuntuu pahimmin. Eli kukkaroon. Vanhat levittäjät ovat kuolleet lähes kaikki, konkurssien susi on heidät syönyt. Internet-levityksen yleistyminen on vienyt pienen pelitalon vanhat kontaktit ja rajapinnat, minkä johdosta Eurooppa on yhtäkkiä iso kasa tyhjiä läikkiä. Monessa maassa ei olekaan enää ketään, johon voisi olla yhteydessä, joka pirauttelisi läpi paikallisia pelilehtiä ja kertoisi, että meillä on tämmöisiä pelejä, haluaisitteko arvostella?

Paskempi juttu, tosi paska. Vaikka internet onkin tuonut paljon hyvää, on se myös vaikeuttanut tällaisten pienempien pelitalojen elämää hirvittävästi.

Silti Daedalic yrittää ja luottaa peliinsä. Se kun on hyvä. Niin he uskovat ja toivovat, että pelaajatkin löytävät sen.

Pimmeyven silimä

Blackguards pohjautuu saksalaiseen suosittuun The Dark Eye -roolipeliin, joka on tuttu entuudestaan myös PC-pelaajille Realms of Arkania -sarjan ja Demoniconin kautta. Dark Eye on alkujaan jo vuonna 1984 julkaistu perinteinen roolipelijärjestelmä, joka oli saksalainen vastine Dungeons & Dragonsille, ja elää ja puhkuu yhä vahvasti. Siihen pohjautuvat pelit ovat joskus likaisempia, synkempiä ja rosoisempia kuin puhtoisemmat D&D:t.

Myös Blackguardsin näkemys Dark Eyestä on keskimääräistä seikkailua synkempi. Maailmaa ei pelasteta urheiden sankarien toimesta, vaan asialle laitetaan sakki rosmoja ja pahantekijöitä. Pelaaja on näet tuomittu murhaaja, joka joutuu yhtäkkisesti hyvälle asialle, ronttirosvojen kera. Luvassa on pitkä ajojahti Aventurian maailmassa, jossa vastaan tulee kaikenlaisia inhottavia hirviöitä ja olentoja. Niiden kanssa tietenkin taistellaan, urakalla.

Peli lähestyykin aihettaan myös moraaliselta kannalta. Tarina on täynnä epäilystä, petoksia ja menetettyjä rakkaita. Mutta voiko pahis tehdä hyvää tekemällä pahaa? Siinäpä kysymys!

Etenkin kun firma kehuu, että ”Blackguardsin tarina on yksi synkimmistä koskaan Dark Eyen maailmassa kerrotuista.”

Taktista heksataistelua

Käytännön tasolla kyseessä on runsaasti vuoropohjaista, taktista taistelua sisältävä roolipeli, joka tarinankuljettamisen lomassa pudottaa pelaajia tasaiseen tahtiin 3D-kuvakulmasta esitetylle, heksoista rakennetulle taistelukentälle. Peli sisältää 190+ erilaista käsin askarreltua taistelukarttaa, joista osa liittyy tiukasti tarinankerrontaan, osaa kierrätetään eri tilanteissa, osa täytetään dynaamisesti pelitilanteen mukaan.

Taisteluissa on tavallista enemmän myös vaihtoehtoja, sillä moni yhteenotto voi selvitä paitsi suorasukaisella turpiinmätöllä, myös kentän erikoisempien ominaisuuksien ja taktisten mahdollisuuksien hyödyntämisellä. Jos tavoite on vaikkapa päästä pakoon inhottavilta vartijoilta, niin mitäs jos manipuloidaankin kenttää ja pudotetaan jollain tapaa teräskalterit heidän eteensä, sen sijaan että seisotaan rivissä ja kolistellaan miekkoja kilpiin? Kahakoissa onkin jonkin jopa tietynlaista puzzle-henkeä, joskin kannattaa varoa: myös viholliset osaavat käyttää samoja interaktiivisia kikkoja.

Taisteluista tekee erikoisempia sekin, että pelaaja komentaa täysimittaisesti ainoastaan omaa hahmoaan. Muut omankin tiimin sankarit ovat tietokoneen ohjaamia, ja pelaaja voi antaa heille komentoja ja ohjeita. Parempi siis, että tekoälysysteemi olisi hyvä!

Yltäkylläisyydestä teloitusjonoon

Pelaaja itse on paikallisen mahtiperheen turmeltunut vesa, joka on elänyt yltäkylläisyydessä ja rypenyt viinassa koko elämänsä. Mutta sitten kaikki muuttuu. Pelaaja todistaa prinsessan murhaa, ja ketäs siitä syytetään, mitäs luulette? Seuraa kuulusteluja ja vähän kovempia, krhm, ”kuulusteluja”, mutta pelaaja ei voi tunnustaa tai kertoa mitään lisää. Mutta ”kuulusteluissa” taitaakin olla pointtina enemmän kaverin pitäminen nalkissa ja varmassa tallessa, ettei hänen näkökulmansa prinsessan kuolemasta leviä liian kauas…

Ja sitten tuomari toteaakin, jotta pää poikki ja siinä se tarina oli. Tai melkein. Kuolemansellin naapurissa kun on toinen vanki, joka toteaa, että tämä kaverihan olisi oikein kätevä apuri pikku pakomatkaan. Ja sitten mennään.

Pelin etenemisen myötä porukkaan voidaan värvätä kerrallaan enintään viisi hahmoa, joiden olemukset ja taidot noudattelevat jotakuinkin perinteisten roolipelien systeemejä. Jos matkaan haluaa pikaisesti, voi hahmonsa valita valmiista soturi-maagi-seikkailija-pohjista, mutta sen voi myös rakentaa monimutkaisemmin ja -puolisemmin. Roolipelijärjestelmä tarjoaakin mahdollisuuksia veteraaneille hahmojensa kattavampaan ja pikkutarkempaan kustomointiin, jos siihen on valmis käyttämään aikaansa. Jopa niin, että hahmoja voi kehittää vapaasti haluamaansa suuntaan, perusluokista piittaamatta. Varsinaista levelointia ei ole lainkaan, vaan kokemuspisteitä voi käyttää koska haluaa. Ryhmäsysteemi on siitäkin vekkuli, että hahmoilla ei ole varsinaisesti omia inventaarioitaan, vaan kaikki ryhmän kantama kama näkyy samassa ruudussa.

 

Sivurooleissa muun muassa…

Takateon alkujaan viidakon lapsi, lupaava soturi, joka kuitenkin joutui orjaksi ennen miehuusriittejään. Orjana hänestä tehtiin gladiaattori, tietenkin uskomattoman taitava ja kuuluisa. Hän on kuitenkin synkkä, vihainen ja täynnä raivoa – yläluokkaa ja orjakauppiaita kohtaan. Ja nyt hän saa tilaisuutensa…

Niamon puolihaltia, paikallisen mahtimiehen äpärätytär. Eikä sellaisen elämä ole ollut helppoa. Etenkään äitipolon kuoleman jälkeen, kun Niam on joutunut huolehtimaan myös pikkusisarestaan. Mutta lopulta hänellekin koitti vapaus – huumeiden, yrttien, iloittelujen vapaus, jonka myötä hän pakeni villiin ulkomaailmaan pakoon lain pitkää kättä.

Naruimon temperamenttinen kääpiö, jolla on pahoja ongelmia änkyräpäisyytensä takia. Hän myös näkee kaikkialla salaliittoja. Syystkin? Jaa-a. Naruim on myös viettänyt monen monia vuosia vankilassa muun muassa tuhopoltoista, tappeluista ja salakuljetuksesta syytettynä. Ovatko vankilavuodet korjanneet hänen persoonaansa? No arvatkaa.

Peliä tähdittää laaja liuta muitakin pää/sivuhenkilöitä, joille on rakennettu kaikennäköistä persoonallisuutta ja äkäilyä. Ryhmä ei ole missään nimessä yksimielinen, samaan tavoitteeseen tähtäävä leegio, vaan jokaisella hahmolla on oma näkemyksensä, mielihalunsa ja tavoitteensa. Jopa siinä määrin, että pelaajan päätökset ja teot herättävät näissä omia reaktioitaan. Jotkut saattavat kimpaantua pelaajan toimista niinkin paljon, että he lähtevät lätkimään omille teilleen. Tai sitten kieltäytyvät auttamasta pelaajaa taistelussa. Kunnon selkäänpuukottajia.

 

Blackguards on tehnyt verrattain pieni tekijätiimi. Siinä missä isoilla firmoilla on sata- ja tuhatpäisiä tiimejä, niin toiset osaavat tehdä hyvää pienemmälläkin – kuten esimerkiksi Stoic todistaa The Banner Sagalla. Daedalicin tiimi on noin kolmikymmenpäinen, mikä on kuitenkin firman historian suurin yhtä ainutta peliä viilannut joukkio. Vaikka peli onkin tehty pääosin Unityllä, on siinä myös tiimin omaa tekniikkaa, etenkin tekoälyjärjestelmässä.

Blackguardsille luvataan kestoa päälle nelisenkymmentä tuntia, jonka aikana nautitaan niin hyvistä taisteluista kuin värikkäästä, laadukkaasta tarinankerronnasta.

Pelattavan demon voi ladata täältä.

Tarkkasilmäiset bongaavat kuvista paljon saksaa. Ei huolta, peli on kyllä englanninkielinen.

 

 

 

Blackguards

Tekijä: Daedalic Entertainment

Julkaisija: Daedalic Entertainment

Saatavilla: Mac, PC

Laitevaatimukset: Windows XP tai uudempi, GeForce 8600/Radeon HD 2600 XT, 4 Gt muistia, 20 Gt levytilaa

Pelaajia: 1

Muuta: Ladattava peli, ovh Steamissä ja App Storessa 39,99 euroa

Pelin kotisivu: http://www.blackguards-game.com

Jukka O. Kauppinen

 

Lisää aiheesta

Edna & Harvey: The Breakout (PC) 

Goodbye Deponia (PC) 

Memoria (Mac, PC) 

New Beginning: Final Cut (PC) 

Lue myös

Demon Core on suomalainen Half-Life

Turkulainen Dethroned! yhdistelee MOBAa ja tower defenceä

Vuoden 2013 paras ladattava pelisisältö: Borderlands 2: Tiny Tina’s Assault on Dragon Keep

Vuoden 2013 paras pelihahmo: Trevor Phillips